perjantai 25. syyskuuta 2015

Läpikulku kielletty

Laitoin kuistin syyskuntoon. Heitin pois raaskuuntuneet pelargonit, siirsin vähänkin vielä jonkun näköiset kesäkukat ruukkukasvimaan puolelle ja harjailin pois hämähäkin seitit. Ovenkin pyyhin, mutta ikkunan pesun kohdalla tuli ei-se-kuitenkaan-kannata -olo. Vaikka kyseessä on pieni ja helposti pestävä ikkuna. Se kun menee syyskosteilla saman tien likaiseksi ulkopuolelta. Alma ja Aamu seisovat aina ikkunalaudalla kun tahtovat sisälle. Puhumattakaan kuraisista tassunjäljistä ja märän turkin ravistusroiskeista ikkunassa.

Kissat viettävät näin syksyisin paljon aikaa kuistilla. Alma ja Aamu makailevat jopa vierekkäin sovussa tuolilla ja Esko puolestaan nukkuu kuistin ulkopuolelle laitetussa korissa. Näihinkin kuviin sain napattua kaksi kissaa.

Ostin kesäkukkien tilalle syyskukiksi muutaman kanervan ja vihreän kasvin, jonka nimi jo unohtui. Joku kanervalajike sekin oli. Vielä jossain vaiheessa tuohon saa lisäillä koristekurpitsat ja varmaan muutaman havunkin, mutta toistaiseksi vihreää väriä antaa tomaatti. Kuistille paistaa aurinko tähän aikaan vuodesta tosi niukasti, eikä lämpöäkään enää ole tarpeeksi,  joten tuskin nuo tuosta punertuvat. Mutta ovatpahan hauskan näköisiä noinkin. Enköhän jonkun säilöntäniksin keksi niillekin vielä.

Nettikirpputorilta ostin hauskan Läpikulku kielletty -emalikyltin. Se on kuulemma alun perin ollut rautatieaseman seinällä. Ihan vielä ei meidän talon läpikulku ole edes mahdollista, mutta ehkä jo ensi kesänä. Sitten nähdään kuinka tehokkaasti tuo kyltti toimii.






 

tiistai 22. syyskuuta 2015

Syksyn värejä pihalla

Ihania syksyn värejä alkaa olla jo monissa pensaissa ja perennoissa. Tosin vastapainoksi monet perennat ovat jo hyvin ränsistyneitä ja rumia. Olenkin pikku hiljaa leikkaillut rumimpia pois, tulee siistimmän näköistä.

Kukkia ei enää tähän vuodenaikaan niin kovin paljon ole, mutta jotain kuitenkin. Perintösyysasteri (tai pajuasteri, en tiedä kumpi) kukkii tosi kauniisti ja myöhään, pitkälle lokakuuhun. Hanhikit olisivat myös myöhään kukkivia, mutta eivät kuulu omien suosikkien joukkoon ja niitä löytyy vain pari puskaa hyvin varjoisesta paikasta. Ja varjoinen paikka tarkoittaa sitä, että kukkia taitaa olla yhteensä noin kymmenen. Kauniita tosin nekin vähät. Kääpiöjaloangervot ovat nyt parhaimmillaan kuten myös syyshortensiat.







Viinirypäleitä valmistui tänäkin vuonna paljon ja lapset ovat kyllästyneet niiden syömiseen. Pitäisi keksiä joku helppo säilöntämuoto. Onnistuisikohan höyrymehun valmistus viinirypäleistä? Myös aroniat ovat meillä jääneet joka vuosi pensaisiin linnuille. Taas mietin, mitä niistä tekisin, missä olisi tilaa säilöä ja mikä olisi helppoa. Taitaa taas kerran mennä miettimiseen niin paljon aikaa, että marjat jäävät tänäkin vuonna lintujen iloksi.

Sadonkorjuu alkaakin olla jo voiton puolella. Tänään nostin sipulit kuivumaan ja kääntelin herneiden varret maahan. Pari maissintähkää on kasvihuoneessa, mutta ei vaikuta kovin suurilta. Kai se on uskallettava kurkistaa onko niissä mitään. Jättikurpitsa voi hyvin edelleen. Joka päivä sen päältä poistetaan kotilot (jos niitä on) ja pyyhitään pikkuinen huolellisesti. Jännittää tosi paljon, säilyykö kurpitsa halloweeniin saakka.





Tämä päivä meni auringossa ulkona. Huomenna on tarkoitus jatkaa perennaistutusten siistimistä sekä ruukkujen, kippojen ja kuppien pesemistä. Ja perunannostotalkoot on tarkoitus pitää myös. Aika lailla samaa aurinkoa ja lämpöä on luvassa silloinkin.





sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Nuuksion kansallispuistossa

'Äiti oli ainoa, joka kaatui.'

Retkeiltiin aurinkoisena sunnuntaina Nuuksion kansallispuistoon. Kierrettiin siellä Haukankierros. Oli just sopivan mittainen ja hyvän evästauon sekä usean muun ihmettelytauon kanssa aikaa kului kierrokseen kaksi ja puoli tuntia. Kukaan ei valittanut yhtään, ettei jaksa kävellä. Liukkaita kiviä ja juurakoita oli osan matkaa melko paljon ja lapsia piti vähän väliä kieltää juoksemasta. Mutta ainoa, joka kaatui liukkaalla kivellä oli sitten lopulta se, joka ei ottanut ensimmäistäkään juoksuaskelta. Ensi kerralla kiellän vain sinne jyrkänteen reunalle juoksemisen.

Auringonpaisteen ansiosta väkeä oli paljon liikkeellä, mutta hyvin mahduttiin joukkoon. Metsässä oli paljon jännää nähtävää ja ihailtavaa. Nähköalat olivat paikoin tosi kauniit. Mennään varmasti toisenkin kerran ja silloin kierretään eri reitti, vaihtoehtoja olikin melko monta. Ja minulla on varmasti jalassa uudet retkeilykengät. Yli kymmenen vuotta vanhat reebokit alkavat olla jo loppuun kävelty.















lauantai 19. syyskuuta 2015

Viikon varrelta

Juuri kun sain laiskuusviikkojen jälkeen innostusta tehdä vaikka mitä ja ajatukset olivat kaiken maailman suunnitelmissa, iski flunssa. Voitte kuvitella, että on ottanut ihan vähän päähän tämän viikon. Olo on ollut kurja ja vetämätön. Päiväunetkin on parina päivänä venyneet melkein koko päivän mittaisiksi. Olen tehnyt vain sen välttämättömän pahan. Olen kuljettanut lapsia harrastuksiin ja kerhoihin. Olen leiponut vanhempainiltaan vanhempaintoimikunnan tarjoiluun suklaapiirakkaa. Olen tehnyt huonoa ruokaa.
Pikku hiljaa on kuitenkin olo tullut paremmaksi ja jo loppuviikolla olen saanut jotain muutakin tehtyä kuin vain valitellut väsymystä.

Käytiin katsomassa meille tulevaa kissanpentua ja siitä innostuneena tehtiin tänään vähän kissanleluostoksia. Aamu innostui kovasti kissoille tarkoitetusta putkesta ja oli melkein vaarallinen siellä leikkiessään. Ainakaan toisen kissan ei kannata kulkea silloin ohi, kun Aamu on putkessa.

Olen harjoittanut parin päivän ajan vaihdantataloutta ja vaihtanut kuunliljajuurakoita kahvipaketteihin ja suklaalevyihin. Pienellä rahalla niitä ei halunnut kukaan ostaa, mutta vaihtoon kelpasivat. Minä olen iloinen ja nyt ei tarvitse käydä kahviostoksilla moneen viikkoon. Suklaahan luonnollisesti syödään heti pois.

Tänään sain vihdoin ja viimein jo alkuviikolla meille saapuneet puolukat putsattua ja pakastettua. Ihanaa kun on ystäviä, jotka keräävät ja kuljettavat marjat ihan ovelle asti.

Tämä koko päivä onkin kulunut marjanputsaushommien lisäksi pihapuuhissa. Siivosin ruukkukasvimaan ja korjasin sieltä lopun sadon eli pari tomaattia ja yhden porkkanan. Jotain pientä jäi myös tuleville viikoille. Ainakin lehtikaalit, kesäkurpitsa ja perunat. Siivoilin vähän perennaistutuksia ja kuistille vaihdoin syksyn kukat. Mies piti taukoa puuliiterin rakentamisessa ja on päivän aikana käynyt hakemassa sinne klapitäytettä. Nyt tarvitaan enää seinät ympärille.

Vaikka viikko on ollut osittain vähän tylsä, vietettiin perjantaita juhlien merkeissä. Tyynellä oli nimipäiväkekkerit, joihin alettiin laskea päiviä ja öitä jo pari viikkoa sitten. Kekkerit on vähän ehkä turhan komealta kalskahtava nimitys päivälle. Leivoin kuitenkin mutakakkua ja Tyynellä oli ystävä kylässä ja saatiin me aikuisetkin vielä seuraa kahville. Tyttö oli tyytyväinen nimipäiviin, kävi itse keräämässä kahvipöytään tammenlehtiä kukiksi ja söi puolikkaan paketillisen pipareita. Ja lahjaksi saatu Monster High on vielä saanut pitää vaatteet päällänsä.







sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Ulkona

Ihana aurinkoinen viikonloppu takana. Ja se vietettiin suurimmaksi osaksi ulkona. Kaikenlaisin mahdollisin tavoin.



Suurin osa ajasta kului yhden pienen nurkan syyssiivouksessa. Kaivoin hiekkalaatikon ympäristöstä kaikki kuunliljat pois ja kärräsin tilalle multaa. Vain yhden kuunliljan jätin paikalle. Ensi kesänä siihen pitää istuttaa jotain auringossa viihtyvää, matalaa ja kotiloille kelpaamatonta kasvia. Ehdotuksia?

Laitoin myös maahan tähän mennessä ostetut sipulit eli narsissit ja krookukset. Kovin vähän noita tuli hankittua, mutta jos vielä jostain löytäisin keltaisia krookuksia lisää toiseen paikkaan. 

Puuliiterityömaalla on myös tapahtunut paljon edistystä viikonlopun aikana. Katto on valmis ja kuvasta poiketen myös lattia. 

Kukkapenkin siistimisen lisäksi innostuin leikkaamaan nurmikkoa. Eka kerta tänä kesänä. Ihan koko pihaa en ehtinyt leikata, koska piti lähteä grillaamaan. Grillaaminen ei ollut kesän eka kerta - eikä varmaan viimeinenkään. Tosin tänä kesänä on grillattu ennätysvähän. Ensi kesänä sitten enemmän.

 
 

 


Puutarhassa puuhaamisen lisäksi ollaan ulkoiltu muuallakin. Käytiin minun kotipaikalla hakemassa Tyynen huoneeseen valaisin. Se pitää vielä pestä ja maalata, mutta nyt se on jo oikeassa osoitteessa. Kierreltiin siellä pihaa ja peltoja. Ja tutkittiin taas ihan kaikki mahdolliset paikat.

Viikonloppuna ollaan tehty myös pyörälenkkejä. Tosin minä olen kävellyt, mutta lapset menivät pyörillä. Aikaisempina kesinä ollaan tehty pyörälenkkejä paljon niin, että olen ollut joko kävellen tai pyörällä mukana. Tänä kesänä tätä ei ole tapahtunut vielä kertaakaan. Tyynen piti opetella ajamaan ilman apupyöriä, mutta tyttö on sellainen haaveilija, ettei harjoittelusta tullut mitään. Tai lähinnä siihen keskittymisestä. Siksi ovat pyöräretketkin jääneet väliin. Viimeiseen kuukauteen ei olla harjoiteltu ollenkaan, koska pyöräilijän mielenkiinto ja keskittyminen oli aina kaikessa muussa kuin siinä  pyöräilyssä. Viime viikolla päätin jälleen kokeilla harjoittelemista Tyynen kanssa ja tyttöhän lähti pyöräilemään ilman apuja heti. Voi että oltiin iloisia. Nyt ollaan sitten pyöräilty viikonloppuna koko kesän edestä. Ja jatketaan harjoittelua niin kauan kuin lumi tulee maahan. Vielä pitää oppia se jarruttaminen niin kaikki on täydellistä.