sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Joulun odotusta

Tänä vuonna ei joulunodotusvaihde meinannut millään löytyä. Yleensä se iskee jo vähän turhankin aikaisin. Lahjoja olen toki jo ostanut, mutta minkäänlainen valojen, koristeiden tai muunkaan tunnelman tuojan laittaminen ei ole napannut. Kunnes viiime viikolla se tuli. Ja ihan tavan halppiskaupassa tarraosastolla, kun kaupan radiossa soi joku hassu joululaulu. Tuli jouluinen olo. Kummallisessa paikassa ja kummallisessa tilanteessa. Seuraavana päivänä ruokakaupassa haistelin hyasintteja ja kotiin palatessa kaivelin pienen määrän joulukoristeita esille, laitoin valoja (niitä, mitkä eivät ole kadoksissa) ja ostin kukan (amarylliksen, jännä nähdä miten onnistun sen kanssa) Valmistin piparkakkutaikinan ja tein lapsille (ja itselle) välipalaksi torttuja. Ja kaiken päälle aloitin lahjojen paketoimisen. Voi että. Nyt se joulunodotusolo on ihan täysillä päällä. Huomenna on pakko hakea kaupasta glögiä.







Joulunodottamattomuuden vuoksi on myös perinteinen blogin joulukalenteri ollut katkolla. Ei ollut ideoita, eikä kiinnostusta eikä mitään. Kunnes torstai-iltana katsoin Strömssön ja siinä oli yksi niin kiva toteuttamiskelpoinen idea, että päätin kuitenkin sen kalenterin tehdä. Viikonlopun aikana ideoita on kirjattu muistiin jo melkein kaksikymmentä ja toteutettukin jo pari, joten eiköhän se kalenteri tänäkin vuonna blogissa ole. Askartelutarvikkeiden siirtäminen epämääräisestä ompeluhuoneen sekamelskasta uuteen askartelukaappiin on alkanut. Niiden järkevä sijoittaminen on vielä hiukan kesken, mutta eiköhän sekin asia ole parin päivän päästä jo järjestyksessä.



Joulunodotustunnelmiin ollaan tänään päästy katselemalla Tyynen tanssin joulunäytöksen kenraaliharjoituksia. Sen jälkeen lapset tekivät pienellä aikuisten avustuksella Nallepartiossa piparkakkujuttuja joulumyyjäisiin. Kohta syödään joulunodotuspitsaa ja sen jälkeen leivotaan vielä piparkakkuja. Tunnelmat alkavat olla aika kohdillaan.


perjantai 27. marraskuuta 2015

Tytön huone

Olen ihan unohtanut päivittää Tyynen huoneen kuulumisia. Huone on ollut käytössä jo yli kuukauden. Siis muussakin käytössä kuin vain nukkumiskäytössä tai varastokäytössä. Sitä ei ole varsinaisesti sisustettu mitenkään, osa leluista on vielä muualla säilytyksessä ja lipastojen laatikot ovat tyhjiä tai sitten niissä on työkaluja tai muuta pikkutytön huoneeseen kuulumatonta. Osa huonekaluista ei edes jää tuonne, mutta yritettiin tehdä tytön kanssa tästäkin välivaiheesta edes pikkuisen kivan näköinen ja viihtyisä.

Varastolta se minun mielestä vielä näyttää, koska huonekalut on vain laitettu sinne mitenkään miettimättä, mutta pääasia on, että tyttö tykkää.




Sänky, päiväpeitto, sängyn yllä roikkuva verho ja ikkunaverhot jäävät tuohon ja ovat jo omilla paikoillaan. Kaikki ne on hankittu kirpputorilta, vaikka sänkyyn pitikin tilata Ikeasta uudet kiinnitysosat, kun ne sängyn mukana tulleet hävisivät. Löytyivät kyllä toissapäivänä - pitää keksiä niille jotain muuta käyttöä. Verhot tyttö valitsi itse nettikirpparilta.

Kattovalaisin pitää vielä vaihtaa. Uusi on jo tiedossa. Se pitää ensin pestä, maalata ja tuunata ennen paikoilleen laittamista. Tuo nykyinen ei valaise riittävästi.

Pienen sängynvierusmaton ostin uutena ja sen kaveriksi tyttö on toivonut joulupukilta aamutossuja. Kun tossuja olisi kuulemma kiva säilyttää siinä maton päällä. Aamutossut on jo hankittu käsityömessuilta, ne pitää enää paketoida. Canada-magneetin toi serkku tuliaisiksi ja se on niin rakas, että sitä ei saanut laittaa sinne, missä muut magneetit on. Onneksi on metallisänky.




Sängyn päädyn pikkulipasto, samoin kuin piianpeili, ovat perintökalleuksia, jotka on maalattu. Tuo lipasto oli jo saanut myyntituomion, koska se ei alkuperäisenä ollut ollenkaan meidän juttu. Mutta maalattuna se on oikein sopiva tytön huoneeseen. Lipasto ja nukkekoti hakevat vielä paikkaansa huoneessa. Nukkekodin alla oleva 'laastarilaatikko' on tuossa vain väliaikaisessa säilytyksessä.

Ystävä toi lapsille suklaakalenterit ja ne onkin ensimmäiset sellaiset meillä ikinä. Tyttö muistaa mainostaa kaikille omista kalentereistaan eli maitosuklaakalenteri ja äidin valkoinen kalenteri. Siis se itse tehty taskukalenteri. Lipaston päällisen on sisustanut tyttö itse. Tärkeillä tavaroillaan.




Ikkunan eteen laitettiin perintöpöytä, joka ei ehkä myöskään jää tänne tai ainakaan ihan tuohon paikkaan. Tai sitten jää. Samoin nurkassa oleva veljeltä saatu tuoli pitää laittaa järkevämpään paikkaan ja sen lisäksi päällystää uudelleen.

Pöydän päällä taitaa olla ne kaikkein tärkeimmät tavarat. Rasioissa korut, käsivoiteet ja kortit.

Kyllä se jo ihan tytön huoneelta näyttää, vaikka vielä kovin keskeneräinen ja suunnittelematon onkin. Ne pari vuotaa tapettiakin puuttuvat edelleen. Tyttö itse on tyytyväinen ja kuulemma ainoa huono asia huoneessa on automaton puute. Sellainen onneksi löytyy vastapäisestä huoneesta, toivottavasti pärjätään sillä.

tiistai 24. marraskuuta 2015

Puutarhassa nyt

Viikonloppuna satoi ensilumi, joka toi ihanaa kaivattua valoa maisemaan. Lapset ulkoilivat niin monta tuntia, etten enää pysynyt laskuissa perässä siinä määrässä. On rakennettu lumiukkoja, lumisohvia ja lumitiesmitä. Puoli pihaa on kolattu, eikä löydy pientäkään alaa, jossa ei olisi jalanjälkiä. Jopa naapurin pelto on otettu haltuun. Pulkat ja liukurit kaivettiin esiin. Omalla pihalla niillä ei pysty laskemaan, mutta onneksi naapurissa pystyy.

Vähäisen lumen tulon myötä joudun nyt jättämään päivälenkit tekemättä. Pyörällä menisin kyllä itse, mutta Tyyneä en päästä pyöräilemään jään päälle. Enkä halua väsyttää tyttöä kävelyttämällä pitkiä matkoja. Ollaan sitten sisällä kunnes lumet sulavat tai sitä tulee niin paljon lisää, että pulkkaa pystyy vetämään myös tiellä.

Onpahan ainakin valoisaa. Aurinkokin näyttää tuolta pilvien välistä pikkuisen pilkahtavan.



perjantai 20. marraskuuta 2015

Sairaalaan, röntgeniin, kipsi päähän ja varpaisiin

Viime lauantaina tuli iso muutos suunnitelmiin. Olin seuraavalle kolmelle neljälle päivälle ajatellut isoja tekemisiä. Alakerran käytävän siivous ja pesu. Ompeluhuoneen tavaroiden raivaaminen kasaan niin, että pääsen ompelemaan ja askartelemaan. Tulevan askartelukaapin maalaaminen ja sisustaminen. Ja vielä jos olisin ehtinyt niin eteisen suursiivoaminen ja talvikamppeiden esiin kaivaminen. Mutta kaikki jäi. Ja on edelleenkin tekemättä.

Lauantaina mies lähti tokaluokkalaisen kanssa partion toiminnalliselle retkipäivälle bussikyydillä reippaan sadan kilometrin päähän. Päivitin blogin, maksoin laskut ja varasin risteilyn ja kaiken sen jälkeen piti aloittaa yhdessä Tyynen kanssa askartelukaapin maalaamista.

Olin juuri katsastamassa sähköpostissa varausvahvistusta kun päässä humahti. Pyörrytti ja silmissä pimeni hetkeksi ja sen jälkeen puutuivat vasen käsi, jalka ja kasvot. Tunnin siinä ihmettelin tilannetta ja koska vasen puoli oli edelleen puutuneen tuntuinen, soitin päivystykseen, josta käskettiin tulemaan taksilla sinne.

Keräsin mukaan eväitä, käsityöt ja Tyynelle puuhaa, koska olin kuullut, että keskussairaalan päivystyksessä saattaa joutua odottelemaan pidemmän aikaa. Lähdettiin taksilla matkaan.

Perillä päästiin heti sairaanhoitajan luokse, joka kirjasi oireet ylös, konsultoi jotain toista ja sen jälkeen soitti jonnekin ja minä kuulin puhelusta vain sanan avh-epäily. Itku tuli heti. Minut kiikutettiin vuoteelle ja Tyyne napattiin saman tien hoitajan matkaan ja lastenosastolle sosiaalisin perustein. Ei siinä ehtinyt soitella jotakuta ystävää hakemaan tyttöä. Tyynellä oli onneksi ollut mukava päivä lastenosastolla, oli ollut kivaa leikkimistä, telkan katselua ja vielä jälkiruokasi jäätelöä, joka tuntui olevan se paras asia.

Miestähän en ollut puhelimella tavoittanut, joten hoitaja soitteli hänelle ja kertoi minun tilanteesta. Itse pääsin soittamaan vasta paljon myöhemmin. Pelästys oli sielläkin päässä ollut iso.

Olin sairaalassa neljä päivää, joista ensimmäisen vuorokauden tarkkailussa. Puhelinkielto, ystävänä alusastia ja tarkkailuhuonekavereina muistisairas pappa sekä koko ajan kuorsaava mummo. Tutkittiin tosi perusteellisesti. Verikokeista pään magneettikuviin ja kaikki mahdolliset kuvat, ultrat, letkut ja laitteet siltä väliltä. Mitään ei löytynyt. Voisi sanoa näin, että olen terve kuin pukki. 

Eilen sitten soitti reumatologi viime viikolla otettujen kaularankakuvien takia. Kaularangassa ei ollut reumamuutoksia eikä muitakaan muutoksia. Totesi, että sinullehan on tapahtunut paljon viime päivinä. Keskusteltiin tilanteesta ja kysyin lääkäriltä, että voiko puutuminen ja huimaus johtua siitä, että minulla on vasen puoli niskasta ihan jumissa. Juteltiin siitä jo vastaanotolla ja sen johdosta niihin kuviinkin menin. Lääkäri sanoi, että on mahdollista ja tässä tapauksessa jopa todennäköistä ja saan nyt lähetteen fysioterapiaan.

Vajaa kymmenen vuotta sitten minua on tutkittu samantapaisten oireiden vuoksi, eikä silloinkaan löytynyt päästä mitään. Hartiat olivat silloinkin jumissa ja fysioterapiasarjan jälkeen loppui kivut, puutumiset ja kolotukset. Mutta juurikin tuo vanha puutumistapahtuma oli osasyynä siihen, miksi tällä kertaa tutkiminen tehtiin tosi perusteellisesti. Eikä sillä perusteellisellakaan tutkimuksella löydetty mitään aivoverenkiertohäiriöön viittaavaa.

Tästä kaikesta on nyt kuitenkin seurannut se, että jouduin lisäämään dosettiin yhden lääkkeen (Primaspan) lisää. Sen lisäksi seuraan kuukauden ajan päivittäin verenpainearvoja ja jos niissä on jotain hälyttävää, otan yhteyttä lääkäriin. Kuukauden päästä menen myös verikokeisiin sekä jossain vaiheessa posti tuo sen fysioterapialähetteen. Ja kaiken päälle tuli kuukaudeksi autolla-ajokielto. Sairaslomalappua en huolinut, vaikka sitä käytinkin eilen tekosyynä siihen, kun en jaksanut tyhjentää tiskikonetta.

Edelleenkin olen hiukan ihmeissäni ja mietteissäni tuosta kaikesta. Kaikki tapahtui niin yhtäkkiä ja nopeasti, vaikka sairaalassa aika kuluikin tuskaisen hitaasti. Mies tekee töistä voinnintarkistussoittoja. Samoin neurologian osastolta soitettiin tänään takistussoitto. Tokaluokkalainen reagoi hyvin voimakkaasti tilanteeseen. Keskustelut asiasta ovat jo rauhoittaneet poikaa. Kerholainen elää onneksi hetkessä ja tähän hetkeen kuuluu vain laulu sata salamaa iskee tulta. Tänään jo ehkä noin sadatta kertaa.

Olen iloinen siitä, että nyt olen kotona ja olen terve. Huomenna on uusi lauantai ja voin aloittaa tuon pitkän työlistan tyhjentämisen sillä askartelukaapin maalaamisella.



Ps. Kiitos teille rakkaat ystävät, jotka olette auttaneet lastenhoidossa, tukeneet, keskustelleet, kahvitelleet (kiitos kahvista ja pullasta) tai muuten viestineet, että olen ajatuksissanne. Se on iso asia se.

lauantai 14. marraskuuta 2015

Ostoksilla

Kerholainen vietti yhden kokonaisen päivän ystävällään ja minä käytin tilaisuuden hyväksi ja lähdin tekemään jouluostoksia. Lasten lahjat on nyt hankittu ja aika monen muunkin. Lasten lahjasäkkiin tuli hankittua niitä toivottuja Legoja, lautapelit ja pari uutta osaa junanrataan (vaikka olin jo luvannut itselleni, että niitä ei meille enää yhtään tule säilytysongelman vuoksi).

Seuraavaksi voi keskittyä tekemään itse jotain.

Koululainen toi pari päivää sitten syksyn kuvaamataidon työt ja laitoin heti seinälle sen työn, jonka tekemisen jälkeen poika alkoi kerjäämään itselleen hiilikynää. Kynä on hankittu ja sekin kääritään joululahjapaperiin. Hiilikynällä tehty varis pääsi tuvan seinälle. Tykkään tästä ja ymmärrän hyvin, miksi se hiilikynä on saatava.



Samalla ostosreissulla kävin hakemassa nettikirpparilta tehdyn ostoksen - kukkakaalikuvioisen kasarin. Nämä vanhat emalikattilat ovat siitä hyviä, että niitä voi käyttää myös induktioliedellä. Tosin en vielä tiedä raaskinko ottaa tätä kattilakäyttöön, vai jätänkö sen nappikattilaksi.



Pari muutakin kirpparilöytöä kotiutui meille. Koululaiselle jälleen vaatteita ja vessan ovi sai uuden kyltin.



Muumimukeja olen ostellut aina uusien ilmestyessä, niin lautasiin, kulhoihin tai muihin en ole vielä hassahtanut. Joitakin yksittäiskappaleita toki on tullut hankittua, mutta ei sentään ihan kaikkia. Lautasista olen hankkinut meille vain musta-valkoisia, koska tykkään niistä eniten. Muumipappa, musta-valkoinen seikkailu ja Muumipeikko unelmoi. Tuota Muuttoa olen miettinyt, vaikka se onkin musta-valko-harmaa-vaaleanpunainen-punainen, mutta aina se on kauppaan jäänyt. Kunnes yhdellä nettikirpulla sellaiset tulivat vastaan puoleen hintaan. Eli nyt on nekin. Vielä kun jostain löytäisi yhden mustan Muumipapan, niin kokoelma olisi täydellinen.



Kamalan paljon kuluu rahaa näin ennen joulua, mutta lahjojen hankkiminen ja antaminen on aina yhtä mukavaa. Olen myös kunnostautunut myymisessä tai oikeastaan myyjän avustamisessa. Koululainen on myynyt partiokalenterita ja olen toiminut kuskina sekä vieraammilla ovilla henkisenä tukena. Tietty itsekin ostin yhden, mutta se tuli melkein puoleen hintaan tavallaan, koska poika sai yhdeltä mummolta niin reilut tipit. Ollaan jo hankittu pari kanta-asiakastakin, joista toinen tuli oikein kotoa hakemaan kalenterin, kun meitä ei vielä näkynyt. Reilu satsi on saatu myytyä, vielä olisi pari jäljellä. Olisiko kiinnostuneita?

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Arkea

Viime viikonlopun synttäreiden jälkeinen viikko on ollut niin arkea että. Tänään sentään juhlittiin isänpäivän lisäksi synttärisankarin rääppiäisiä viimeisten juhlavieraiden kanssa.

Paljon on tapahtumia ollut, vaikkei ehkä mitään yksittäistä merkittävää. Paitsi viime viikonlopun Kätevä-messut, jonne pääsin pitkästä aikaa. Ostokset rajoittuivat joululahjoihin ja kortteihin, joten ei niistä ole tällä kertaa mitään esiteltävää. Ostin yhdet korvakorutkin, mutta ne ehdin jo hävittää jonnekin.

Kirpputorilla sekä osto- ja myyntiliikkeessä vietettiin Tyynen kanssa yhtenä päivänä useampi tunti. Jonka jälkeen tehtiin pieni kävelylenkki katsomaan läheisellä pellolla olevia lehmiä. Sattui löytymään kerrankin sellainen kirpparipöytä, jossa oli myynnissä aivan käyttämättömän näköisiä tokaluokkalaisen pojan kokoisia ulkovaatteita, jotka olivat jopa jotain merkkiä ja ihan pilkkahintaan. Vitsit että oli kerrankin tuuria ja olenkin jaksanut hehkuttaa sitä jo päivätolkulla. Onnistuin myös huijaamaan Tyynen ulos kirpparilta, että sain yhden vaatteiden sekaan piilotetun joululahjan maksettua. Nuo joululahjaostokset eivät enää suju niin helposti yhdessä lapsen kanssa kuin vielä vuosi sitten. Pitää saada tyttö jonnekin toviksi, että saisi tehtyä loputkin hankinnat. Siis marraskuu on kohta jo puolivälissä ja joululahjat vielä hankkimatta.

Edellisellä viikolla kävin reumatologilla ja olipa kerrankin sellainen käynti, että ei ollut mitään erityistä vaivaa tai valitettavaa. Ei ainuttakaan kortisonipiikkiä, ei lääkitykseen muutoksia, ei b-lausuntoja. Koska mitään merkittävää ei olltu, lääkäri laittoi kaularangan röntgeniin, jossa kävin tällä viikolla ja ensi kerralla tehdään luuntiheysmittaus.

Lauantaina kävin omien ja lainalapsen kanssa katsomassa kirjastossa taikuria.

Siinä ne viikon kohokohdat. Tuon kaiken lisäksi meitä on viihdyttänyt Alpo. Aivan ihana kissa, kaikkien suuri suosikki, kehräävä sylikissa. 'Missä Alpo on?' Kysymys, jonka jokainen esittää ensimmäisenä ovesta sisälle tullessaan.

Isänpäivää ollaan vietetty melko perinteisin menoin. Aamulla laulut, lorut ja lahjat. Sen jälkeen pyöräretki rannalle ja vielä ulos syömään. Lapset ovat askarrelleet päivän mittaan isälleen lisää kortteja ja vähän muutakin jo aiemmin tehtyjen lisäksi. Kortteja ynnä muita askarteluja on pöydällä nyt yhteensä kymmenen. Reipas määrä kahdelta lapselta. 



maanantai 2. marraskuuta 2015

Koululaisen säkkituoli ja huone

En ole tosi pitkään aikaan ommellut mitään, koska ompeluhuone on toiminut muutaman vuoden välivarastona kaikenlaiselle epämääräiselle. Joku aika sitten tyhjensin siellä täpötäynnä olevan kaapin kaiken entisen roinan päälle. Eli ompeluhuoneessa on täysi kaaos. Ja sen kaiken kaaoksen seassa oli ompelukone. Kaivelin koneen esille ja toin sen keittiöön, koska halusin saada koululaisen huoneessa olevan säkkituolin päällystettyä. Olisi hurjan paljon muutakin ommeltavaa, mutta katsotaan nyt onnistuuko se kaikki keittiössä vai onko huoneen kaaokselle vihdoinkin tehtävä jotain.



Säkkituoli löytyi nettikirppikseltä kuten myös sen päällykseksi tullut kangas. Kangas oli entisessä elämässään verhot, mutta ostin ne ihan tätä päällystämistarkoitusta varten. Vihreä Nukkumattisäkkituoli sopii paremmin koululaisen huoneeseen kuin vaaleanpunainen keinonahka. Uuden päällysteen jälkeen säkkituoli on ollut kovassa käytössä.




Koululaisen huoneessa pitää tehdä vähän huonekalujen järkkäilyä. Nykyinen järjestys ei ole oikein toimiva. Ongalmanahan on lähinnä vanhan talon pistorasioiden määrä. Niitä on tasan kaksi eli jatkojohtoja on käytössä eikä niitä voi vetää huoneen poikki toiselle seinälle. Kunhan sähkömies saa laitettua muutaman pistorasian lisää, voi järjestystäkin vaihtaa melkein miten vaan. Toistaiseksi pitää tyytä tähän.

Huonekalujen järkkäilyn lisäksi uusi verho olisi kiva. Oma kangasvarasto on lähinnä kukkakuosista ja se ei ehkä ole hyvä vaihtoehto tuonne. Kukkakuvioinen täkki päiväpeittona vielä kelpasi, koska väritys oli mieleinen, mutta verhot on ehkä jo liikaa. Finlaysonin vihreä optinen omena -kangas olisi just sopivaa, mutta omasta varastosta löytyy vain mustaa ja keltaista omppua. Pitää varmaan jatkaa kankaan metsästämistä.


sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Halloweensynttäripippalot



Eilen vietettiin kahdeksanvuotissynttäreitä jälleen kerran halloween-teemalla. Tänä vuonna aikataulujen vuoksi pidettiin kahdet juhlat samana päivänä. Ensin meillä mellasti 17 lasta ja sen jälkeen suunnilleen saman verran aikuisia ja lapsia. Oli lievästi rankkaa, mutta tosi kivaa. Lasten synttäreitä on aina mukava juhlia.

Kuvia tuli otettua juhlissa noin kaksi. Ja kuten kynttilänpuhalluskuvasta näkee, ei niistä kahdesta oikein onnistunut juuri kumpikaan. Muutama 'ennen juhlia' ja 'jälkeen juhlien' kuva sentään kamerasta löytyi. Ensi vuonna laitan kameran roikkumaan kaulaan, että saan edes muutaman juhlakuvan muistoksi.

Ja se tärkein tarjoilu eli kakku. Kuvaa ei siitäkään tällä kertaa ole. Se oli synttärisankarin toiveesta tehty Minecraft-teemainen TNT-palikka. Oli helppo (kun ei itse tarvinnut kaulia kuorrutuslevyjä) ja kaikkien lapsien mielestä mielettömän siisti.