Torstaina lähdettiin aamuyöstä ajelemaan Turkuun laivalle. Laivamatka oli sellainen tavallinen. Käytiin kaupassa, lasten leikkipaikassa ja kannella. Minä virkkasin ja mies näpelsi puhelinta, lapset tekivät jotakin. Erityisen mainittavaa on se, että ihan ekaa kertaa ikinä missään laivassa tai hotellissa tai missään oli aamupalapuffetissa tomaatit siivutettu eikä ikäviä isoja paloja. Arvatkaa kenen lautaselta löytyi kunnon kasa tomaattia.
Ahvenanmaalla oli aurinkoista, mutta ei erityisen kuumaa. Kierreltiin saapumispäivänä Maarianhaminassa. Tehtiin vähän ostoksia ja syötiin hyvin ja käväistiin leikkipaikalla.
Leirintäalue, minne majoituttiin, sijaitsi Bomarsundissa. Ihan ok paikka, vaikka en erityisesti pidä kolikkoautomaattisuihkuista. Neljässä minuutissa ehtii kyllä hyvin pestä kaksi tyttöä, mutta kerran jouduin tyytymään osin kylmään veteen. Pystytettiin majoite asuntovaunuille tarkoitetun pistorasian viereen ja otettiin korvaukseksi kylmästä vedestä vähän sähköä.
Kävelymatkan päässä leirintäalueesta oli Bomarsundin rauniolinnoitus. Suurin Ahvenanmaalle koskaan tehty rakennelma, joka tuhoutui Oolannin sodassa. Lapsista erittäin mielenkiintoinen paikka, äidistä aivan liian vaarallinen. Verenpainetta tasattiin linnoituskierroksen jälkeen katsastamalla lähistön lampaat.
Juhannusaatto oli pilvinen, mutta aika lämmin. Vettä ei satanut. Lähdettiin ruokakauppakäynnin kautta katsomaan Maarianhaminaan Ahvenanmaan perinteistä juhannussalon nostamista. Katsottiin vain se nosto-osuus ja iloisten ruotsalaisten laulujen laulamisen alkaessa poistuttiin paikalta. Mies lähti lasten kanssa käymään laivamuseo Pommernissa ja minä istuskelin puistonpenkillä virkkaamassa. Kaikilla oli mukavaa.
Kahville ajeltiin Ahvenanmaan eteläkärkeen Järsön saarelle. Siellä oli tosi viehättävä kahvila Stickstugan, jonka alueella oli yksityispiha ja kasvihuone, joita sai käydä katsomassa. Kahvilan yhteydessä olisi ollut myös putiikki, jossa oli myytävänä käsitöitä ja lankoja, mutta se oli valitettavasti suljettu. Piha-alue oli tosi kaunis ja muistoksi sieltä tuli filmirullallinen valokuvia ja ideoita omaan pihaan.
Seuraavaksi poikettiin vilkaisemaan ulkoilmamuseo Jan Karlsgårdenia. Siellä olisi ollut Ahvenanmaan suurin juhannusjuhla salon nostoineen, mutta ei jääty juhlimaan. Kierrettiin pikaisesti alue, se ei ollut kovin kiinnostava. Nähtiin taas lampaita ja lähdettiin juhlistamaan juhannusaattoa leirintäalueelle. Eli kerättiin kukkia, leikittiin, grillattiin ja peseydyttiin neljässä minuutissa.
Juhannuspäivä oli aurinkoinen ja helteinen. Aloitettiin retkeily käymällä Kastelholman linnassa. Siellä oli järjestetty lapsille kiva aarteenetsintä, joka piti lapset vauhdissa koko kierroksen ajan. Vähän turhan kovassakin vauhdissa.
Linnasta ajeltiin Ahvenanmaan pohjoisosiin kiertämään Peikkopolku ja katsastamaan Getan luolat. Kivaa hommaa helteellä. Peikkoja ei nähty, mutta luolat löydettiin.
Ajeltiin taas Maarianhaminaan kahville, koska se kahvila, jonne meidän oli ensin tarkoitus mennä, olikin suljettu. Käveltiin samalla hiukan satamassa ja katsastettiin hauskat Nabbenin venevajat. Venevajojen välittömässä läheisyydessä nähtiin jo kolmannen kerran lampaita.
Käytiin taas kahvilla, ajeltiin sellaisessa paikassa, että päästiin menemään lossilla ja liukasteltiin kalliolla meren rannalla. Leriruokaa ja neljän minuutin pesut. Siinä se päivä sitten olikin.
Sunnuntaina aamupalan jälkeen pakkailtiin teltta autoon ja lähdettin ajamaan kohti Maarianhaminaa. Käytiin ihastelemassa Hilda Hongellin suunnittelemia kauniita puutaloja, jonka jälkeen katsastettiin Lilla Holmenin linnut. Riikinkukkoja oli ainakin kymmenen ja papukaijojakin enemmän kuin Heinolan lintutalossa.
Sen jälkeen tehtiin vielä Saltissa pikaiset tuliaisostokset ja lähdettiin laivalle ja kotiin.
Ahvenanmaa oli ihana paikka ja tykättiin kaikki tosi kovasti. Olen käynyt kaksi kertaa aikaisemminkin, mutta vain pikaisen vierailun. Nyt nähtiin saarta vähän laajemmin. Meri oli lähellä joka paikassa. Vaaleanpunaisia ruusuja oli joka paikassa. Lampaitakin tuntui olevan kaikkialla. Vielä jäi saaren länsipuoli kiertämättä. Sinne sitten ensi kerralla.
Tuliaisiksi ostin lankakaupan alelaaripuuvillaa. Laivalta löytyi Peppi-emalikuppi ja tietysti suklaata. Saltista löytyi ihana pienehkö tilkkutäkki. Paikallista käsityötä, tosi taidokkaasti tehty ja juuri oikean värinen. Recycled by Diddi. Ihan en täysin usko koko täkin olevan kierrätysmateriaalia. Ihan tilkkutyökankaista tuo on tehty ja vaikea keksiä, mistä niitä saisi kierrätettynä ja jotenkin toisessa kohteessa ensin käytettynä. Täkin taustapuoli oli tehty myös tilkuista, tosin paljon isommista. Niistä voisi osa olla vanhoja lakanoita ja tyynyliinoja. Mutta ei ihan sentään koko täkki, vaikka ihana onkin.
