Kolmasluokkalaisen lapaset

Viimeisin valmistunut neule on lapaset koululaiselle. Nalle langasta, puikoilla 3 ja lankaa kului 50 g. Eipä niistä sen enempää.

Huomenna olisi taas joulukuun eka päivä ja blogissa avautuu perinteinen joulukalenteri. Tänä vuonna aion pitää huolen, että joka päivä luukku aukeaa. Viime vuonna muut joulukiireet hiukan haittasivat, eikä luukku auennut ihan joka päivä. Vaikka useimpina päivinä kuitenkin. Nyt on askarteluja valmiina jo sen verran iso joukko, että luulisin ehtiväni kaikki luukut aukaista. Jännitettävää siis riittää.

Peppi Pitkätossu

Eskarissa oli tänään naamiaiset. Vaikean pukuvalinnan - poliisi, Pitkätossu, merirosvo, noita - jälkeen tyttö päätti olla Peppi Pitkätossu JOS kadoksissa ollut herra Tossavainen löytyy. Apina löytyi ja eilen illalla ompelin peppiessun ja Tossavaiselle liivin. Onneksi varastossa on paljon vanhoja värikkäitä lakanoita ja onneksi tytöllä on paljon värikkäitä vaatteita. Oli helposti valmistettava asu. Varsinkin kun aikaa oli melko niukasti.

Eskarin naamiaisdiskon jälkeen näyttäisi puku olevan aika kova juttu myös nyt kotina. Naamiaiset jatkuvat varmaan iltaan asti.

Marraskuussa

Alkukuussa satanut lumi on sulanut viimeistäkin hippua myöten pois. Taivas on ollut ikuisuuden pilvessä, on pimeää, hämärää ja mustaa. Aamuisin väsyttää. Päivisin väsyttää. Iltaisin väsyttää.

Muu perhe oli yhtenä viikonloppuna partioleirillä, minä siivosin kotona. Olisi sen ajan voinut paremminkin käyttää. Vähän tein myös käsitöitä ja kiertelin muutamalla kirpputorilla.

Ollaan vietetty kahdet yhdeksänvuotisrääppiäiset ja lapsilla on ollut kaverisynttäriputki. Tyynellä oli eskarissa tärkeän henkilön päivä ja minä olin siellä muutaman tunnin ajan pelaamassa tytön kanssa. Mukavaa sekin. Tyynellä oli myös tanssiesitys Sibeliustalolla ja se käytiin katsomassa. Joulupukki ja noitarumpu. Hieno esitys, tyttö on selvästi kehittynyt tanssissa.

Vaikka on ollut pimeää ja mitä kaikkea vielä, päätin, että en nyt ala sitä murehtimaan. Saappaat jalkaan ja sadetakki päälle. Kaivelin myös joulukoristeita esille ja heti tuli paljon jaksavampi olo. Joulunodotusolo.

Valaisin ja viirinauha

Eskarilaisen huoneeseen on ilmestynyt pari uutta tärkeää juttua. Uusi kattovalaisin ja viirinauha.

Kattovalaisin meni vaihtoon, koska se edellinen oli ruma ja valaisi huonosti. Tietty tehokkaampi lamppu siihen rumaan valaisimeen olisi ollut aika hyvä vaihtoehto, mutta koska meillä oli jo Tyynelle tiedossa uusi valaisin niin vaihtoon meni.



Uuusi valaisin on minun vanhempien vanha olohuoneen kristallikruunu. Se oli aivan järkyttävän likainen, pölyinen ja rasvainen. Mies putsasi rungon jollain myrkyllä, minä liotin kristallit puhtaaksi tiskiainevedessä. Puhdistamisen jälkeen spraymaalasin rungon Tyynen valitsemalla värillä. Montana Colors spraymaalia kului kokonainen purkki, mutta se riitti hyvään ja peittävään lopputulokseen. Toistaiseksi valaisimeen en laittanut kaikkia kristalleja, mutta voi olla, että lisään loputkin jossain vaiheessa. Ainakin uloimpaan reunaan. Mutta noinkin on ihan hyvä.




Toinen tuiki tarpeellinen esine tytön huoneessa on viirinauha. Virkkailin sen jämälangoista ja lisäsin vielä koristeeksi helmet. Vähän olisin voinut paremmin höryttää, mutta oli niin kiire saada seinälle, etten malttanut. Valmiista osistahan tulee kolmioita, höyryttäessä venytin hiukan tuota kärkeä, että sain enemmän viirimäisen muodon.



Viirinauhan osat on virkattu isoäidin neliön tyyliin, kulmia on tässä vain kolme. Ja viimeiseksi kerrokseksi on virkattu viirien yhdistämisen yhteydessä kiinteitä silmukoita. Jälleen kerran piirsin hassun kaavion virkkauksesta myöhempää tarvetta varten. Toivottavasti tästä on iloa myös jollekin toiselle, vaikkei se aivan oppikirjan mukainen olekaan.




Nyt on eskarilaisen huoneessa muutamia uusia kivoja juttua. Vielä kun saisin aikaiseksi ommella ne tyynynpäälliset. Kuvassa sänky on tytön itsensä petaama ja sen jotenkin näkee. En viitsi oikoa, vaikka joskus mieli teksisi. On kuitenkin kiva, että petaa jo useimmiten sänkynsä itse ja vielä jopa ilman erillistä kehoitusta. 

Räsymattosukat

Räsymattosukat kuuluivat myös sille kilometrin pituiselle 'tämän teen' -listalle. Nyt on lista siltä osin yhden tehtävän lyhyempi.

Lankana näissä on seiskaveikka Raita Vaahtokarkki ja Sateenkaari. Kumpaakin vuorotellen kaksi kerrosta. Puikot numero 3,5 ja lankaa kului 110 g. Tavan sukat, mutta niin ihanat. Tykkään.

Virkatut valopallot

Vihoinkin sain aikaiseksi virkata valopallot. Nämä olivat suuri hitti pari vuotta sitten ja kirjoitin jo silloin  to do -listalle valopallot. Vaan eipä tullut virkattua. Koska. Aina oli jotain muuta kesken. En löytänyt sopivaa ja kivaa ohjetta. En muistanut. Viime joulun alla jälleen virkkausryhmät täyttyivät näistä. Silloinkaan en tehnyt. Tänä vuonna näitä taisi osua silmiin eniten ikinä. Ja tänä vuonna minäkin nämä tein.



Törmäsin jollain venäläisellä nettisaitilla ohjeeseen, jossa pallo valmistuu yhdestä osasta ja se virkataan suoraan palloksi. Ei siis tylsää ja minun käsialalla rumaa yhdistämistä. Omista varastoista löytyi sopivat langatkin.

Kaavion oppi ulkoa heti ekan pallon jälkeen, mutta piirsin sen muistiin mahdollista myöhempää omaa tai jonkun muun tarvetta varten.



Koska olin päättänyt tehdä pallot niistä langoista mitä on, kävi niin, että sopivista väreistä osa oli merseroitua puuvillaa ja osa ei. Merseroidulla langalla aloitin myöhemmin yhtä palloa ja totesin, että ei sovi joukkoon. Onneksi  muita lankoja oli vielä mistä valita, värit eivät ehkä olleet sellaisia, joita olisin halunnut. Tosin sopivia nämäkin eikä yhtään pahalta näytä.

Oranssin langan kanssa kävi vaan niin, että se loppui kesken. Onneksi olin samalla langalla tehnyt aiemmin tänä vuonna tiskirätin, joka ei vielä ollut käytössä. Ei muuta kuin tiskirätti purkuun ja siitä sain virkattua viimeisen pallon.



Kun pallot oli virkattu, päättelin ne (tietysti) ja sen jälkeen kastelin ne vesi-liimaseoksessa. Liimana oli erikeepperiä ja seoksen suhde oli noin puolet ja puolet. Sen jälkeen puhalsin sisälle ilmapallon ja ripustin kuivumaan.



Hyvin sujui 16 pallon kanssa. Neljästä ilmapallosta tyhjeni ilmat. Onneksi en ollut hävittänyt jäljelle jäänyttä liimaseosta, mutta ilmapallokaupassa piti käydä. Taaskaan ei kaikissa palloissa pysynyt ilma, kaksi tyhjeni. En kyllä ymmärrä, miten voin muutaman pallon sitoa niin erilailla ja huonosti, vai vaikuttiko kuuma kuivatuspaikka (takan vieressä) asiaan. Kahdestakin vielä jouduin yhden pallon puhaltamaan. Viimeisen pallon kuivumista en enää malttanut odottaa, vaan kiinnitin muut pallot jo valonauhaan.


 
Pallot sidoin ledvaloihin kiinni siimalla. Olipa vaikea löytää kaupasta ledvaloja, joissa on vain 20 valoa. Olenkin ostanut varastoon nyt parit valot myöhempää askartelutarvetta varten.

Valopallot onnistuivat yli odotusten ja tykkään näistä ihan hurjasti. Näistä tuli heittämällä omat suosikkivalot.

Isänpäiväksi itsetehtyä

Tänä vuonna kaikki isänpäivälahjonta oli itsetehtyä. Lasten kotona, koulussa, eskarissa ja harrastuksissa tekemiä juttuja. Parkkikiekko, kortti, lumihiutaleita ja avaimenperä. Minä neuloin sukat, ompelin tyynyn ja leivoin kakun.

Tuikitavalliset tavissukat seiskaveikasta. Mitä näistä nyt enempää. Lanka läikittyi minusta pikkuisen rumasti valmiiseen sukkaan. Kerällä näytti paljon paremmalta. Mutta sukkien saaja tykkäsi ja sehän riittää.

Olen luopunut sukissa vahvistetun kantapään tekemisestä kahdestakin syystä. Ensinnäkin minusta se on ruma, paksu, tönkkö ja hankala. (No siis oliko tuossa jo neljä syytä.) Toiseksi meidän perheessä kenenkään sukat eivät kulu sieltä, missä se vahvistettu neule on, vaan ihan muista kohdista. Ehkäpä niin käy näillekin.





Toisesta lahjapaketista paljastui pieni sohvatyyny. Meillä on sohvalla yksi pieni tyyny, jonka käytöstä tulee lähes joka kerta kinaa, kun melkein kaikki sen haluavat telkkaa katsellessa. Nyt sai mies oman pikkutyynyn, joten enää siitä toisesta tyynystä kiistelee kaksi.

70 - 80-luvulla oli näitä valmiita kankaalle painettuja kuvia, joissa oli etupuoli ja takapuoli ja joista pystyi ompelemaan nallet, kissat, koirat ja näköjään autotkin. Kun olin pieni, äiti ompeli minulle nallen vastaavanlaisesta palasta.

Ostin jo kesällä fb-kirpputorilta tämän autokankaan. Siinä oli tahra ja muutenkin olisin pessyt sen 60 asteessa. Koska se oli kirpputoriostos ja koska kutistan kaikki kankaat pesemällä. Tahra lähti, mutta niin lähti painatuksesta myös väriä. Ja tuli pesuraitoja. Eipä se haittaa, sopii meidän tyyliin, mutta hämmästyin kovasti, koska nämä vanhat kankaat ovat tähän mennessä hyvin kestäneet kuumempaakin pesua haalistumatta ja ilman raidoittumista.




Ja koska kangas oli ostettu isänpäivää ajatellen jo hyvissä ajoin kesällä, ei tullut kuin vähän kiire tämän kanssa. Pesin perjantaina, silitin, ompelin ja täytin lauantaina sillä aikaa kun mies vei Tyynen tanssiesityksen kenraaliharjoituksiin. Eilen illalla, kun muu perhe oli saunassa, ompelin täyttöaukon käsin ja paketoin. Ajoissa. Sukat muuten päättelin jo perjantaina eli ne eivät jääneet viime tippaan.

Vihdoinkin lunta

Viime syyslukukaudella kolululainen kävi koulussa polkupyörällä viimeistä koulupäivää lukuun ottamatta koko syksyn. Satoi vettä, oli pimeää, märkää ja mustaa. Tänä vuonna pyörä piti jättää kotiin jo marraskuun alussa kun tuli jäätä ja sentin kerros lunta. Eilen illalla alkoi lumisade, joka kesti pitkälle tähän päivään ja nyt on kunnolla lunta.

Haravointi jäi vaiheeseen, sora-alueilta jäi lehdet puhaltamatta. Eniten motivaation puute vaikutti tähän asiaan, eikä harmita. Omppujen ympärille laitoin vasta viikonlopouna suojaverkot ja siivosin pihamökin. Vaikka pakkasta on jo ollut, mökkiin unohtuneet maalit eivät olleet menneet piloille. Tai posliinikannuun jäätynyt vesi ei halkaissut kannua.

Halloweenkurpitsat jäätyivät kuistille, mutta niin kauan kun pakkasta riittää ja kurpitsat ovat jäässä, ne näyttävät hyviltä.

Jo eilen lapset kaivoivat liukurit ja pulkat esiin. Pimeässä laskivat mäkeä, eikä tänäänkään tarvinut patistella menemään ulos. Ja minä pääsin lumitöihin kuntoa kasvattamaan.  Ensimmäinen kerta on aina vähän rankka, mutta seuraavat lumet kolataan jo paljon helpommin.

Kissat eivät lumesta ilahtuneet, mutta jokainen on kuitenkin ulkoillut pidemmän tai lyhyemmän tovin.

Onhan tämä tosi paljon kivempi ja valoisampi marraskuu kuin vuosi sitten.

Kätevä & Tekevä -messut

Tänä vuonna oli taas mahdollista käydä Kätevä&Tekevä käsityömessuilla Lahdessa, sillä synttärijuhlittiin jo edellisenä viikonloppuna. Koska en etukäteen tiennyt kumpana päivänä menisin, lähdin tavoistani poiketen messuille yksin. Ekaa kertaa ikinä. Tuttuja ja puolituttuja näin messuilla kuitenkin sen verran paljon, että aikaa sai jutustellessa kulumaan. Yllättävin tapaaminen oli lukion luokkakaveri, jonka olen viimeksi nähnyt yli 25 vuotta sitten.

Messuilta lähdin etsimään värillisiä pillejä ja tekemään ehkä muutaman joululahjaostoksen ja lankaostoksen. Lankoja löytyi, joululahjoja ei eikä värikkäitä pillejäkään. Kaikilla askartelukauppiailla oli pillejä kyllä liikkeissään, mutta mustia. Niitä minulla jo on. Pitää etsiä netistä tai tyytyä askartelemaan mustilla.

Ostoskoriin tarttui lankakuppa Pitsi & Palmikon osastolta sukkalankaa ja pipolankaa, joltain muulta osastolta heijastinkangasta ja kruunukynttilöiden pesiä ja Jonna Markkulan postikortteja. Näiden lisäksi ostin hienopuuseppä Jari Karppisen valmistaman Lyyti-jakkaran.  Niitä löytyy meiltä jo ennestään, mutta ei vielä joka huoneesta :D

Oli ihan ok messut. Mutta minkäänlaisia uusia ideoita sukkaohjeen lisäksi ei näiltä messuilta mukaan tarttunut. Ehkä täytyisi pitää välivuosi niin kaikki vanhatkin jutut tuntuisivat taas uusilta.

 

Seeprat

Annoin elokuussa kummipojalle osana synttärilahjaa neulelahjakortin. Eli korttiin sai kirjata, haluaako sukat vai lapaset, minkä väriset, tuleeko raitaa, ruutua, kuvioita, palmikkoa vai mitä. Toimitusajaksi laiton tämän vuoden loppuun. Sain lapaset valmiiksi ja ne on jo annettu eteenpäin, vaikka vuotta on jäljellä vielä kaksi kuukautta. Olin kerrankin ajoissa.

Toive oli helppo toteuttaa. Musta-valkoraidalliset lapaset.



On niissä myös peukalot. Seeprat on tehty nelosen puikoilla. Valkoinen lanka taitaa olla seiskaveikkaa ja musta Mor Aase Norskull -lankaa, täyttä villaa, kuitenkin konepestävää lankaa kumpikin. Toivottavasti menevät nopeasti pesuun, en ole oikein tyytyväinen neulejälkeen ja pesu tasoittaa sitä kummasti. Lankaa näihin kului puntarin mukaan 70 grammaa. Musta 50 gramman kerä meni melkein kokonaan ja luulen, että valkoistakin kului enemmän kuin 20 grammaa, vaikkei sitä ihan yhtä paljon noihin mennyt kuin mustaa. Luulen, että puntari näyttää 10 - 20 grammaa liian vähän painoa. No, minulle sillä ei ole merkitystä, koska en tee mitään noilla gramman tarkkuuksilla, mutta tuumin vaan, että voin ainakin tuonne kesäyöstä jouluyöhön tulevissa neuleissa vähän miettiä sitä, minne suuntaan pyöristän ne painot, jos ovat just siinä 50 gramman rajan kieppeillä.



Minua ei ole koskaan häirinnyt raidallisten neuleiden resorissa nurjan neuloksen värien rajakohdassa niiden epätasaisuus. Nyt kuitenkin ajattelin, että teen siistit resorit, koska musta ja valkoinen ovat niin toisistaan poikkeavat värit. Eli 2o 2n resorissa tein aina värin vaihtuessa ekan kerroksen pelkkää oikeaa. Tulee tosi siisti väriraja eikä se tuon resorin toimivuuteen vaikuta tai edes sieltä näy mitenkään.

Pitkään olen myös käyttänyt näissä itse raidoitetuissa raidoissa sitä, että värin vaihtuessa neulon toisella kerroksella siten, että nostan aina ensimmäisen silmukan. Tulee siistit värinvaihtumisrajat ilman sitä ikävän näköistä porrasta.

Pieniä toimivia niksejä raidallisiin neuleisiin.

Lomapuuhia

Viime viikolla olleelle syyslomalle ei suunniteltu mitään tarkkaa ohjelmaa. Etukäteen lapset toivoivat askartelua, leipomista, metsäretkeä, uimista, elokuvia, taidenäyttelyä ja hoploppia. Koska lomalla vietettiin synttärijuhlia ja niihinkin piti valmistautua sekä yhtenä päivänä koululaisella oli partiokisa, ei ihan kaikkea ehditty toteuttaa. Hoplop oli se, mikä jäi väliin, mutta monta muuta asiaa kyllä ehdittiin.

Askarreltiin lasten kanssa muutama halloweenkoriste ja sen lisäksi lapset innostuivat tekemään hamahelmillä Pikachut. Minä tein pahvikurpitsan ja muutaman uuden haamun entisten joukkoon.



 
 


Ihan parhaat ulkoilukelit ei lomalla ollut. Koko syyskuu ja lokakuu on ollut sateetonta, mutta nyt lomalla satoi melkein joka päivä. Perjantaina ja lauantaina jopa ihan vaakatasossa tuli sitä vettä. Ensilumikin satoi alkuviikolla, mutta jo seuraavana päivänä se suli pois. Eikä tänä vuonna herättänyt mitään reaktiota lapsissa. Sen verran vähän sitä oli.

Sateista huolimatta ulkoiltiin ja yhtenä päivänä tehtiin retki ystävien kanssa lähistöllä sijaitsevalle laavulle. Kiva retki, vaikka kaikki oltiin niin märkiä sen jälkeen. Ensi kertaa varten muistiin: ota omat sytykkeet kotoa mukaan. Kosteilla sytykkeillä on melko haastavaa saada nuotio syttymään ja yhtään ei helpottanut tilannetta viisi lasta, jotka vuorotellen kysyivät 'koska syödään'.




Ulkoilun ja askartelemisen lisäksi leivottiin pipareita, käytiin uimassa ja elokuvissa katsomassa Kanelia kainaloon ja yritettiin siinä ohessa kaupitella partion adventtikalentereita. Täysi toiminnan loma. Mukava loma kuitenkin.