Taudissa

Niinhän siinä sitten kävi, että minäkin sain sen saman taudin, joka oli pääsiäisen aikaan lapsilla. Eikä suinkaan riittänyt, että olisin ollut pari päivää kuumeessa, vaan makasin tokkurassa kokonaiset viisi päivää. Joidenka jälkeen nämä pari päivää ovat olleet pelkkää toipumista ja ties kuinka kauan tässä menee, että voimat palaavat. Kaksi päivää meni niin usvassa, etten oikein muista koko päivistä mitään. Aivan kamala flunssa. En muista koskaan sairastaneeni näin rajusti ja näin pitkään. Tai no kyllä nuorena keuhkokuumeessa, mutta siitäkään en juuri mitään muista. Viikon verran olen syönyt melkein ainoastaan rypäleitä, juonut mehua tai kolaa. Jossain vaiheessa omatekoinen mehu oli ainut minkä sain alas ja täytyy olla ikionnellinen siitä, että keittelin viime kesänä niin reippaasti mehuja, että niistä riitti vielä. Tällä hetkellä mies on samassa taudissa, joten tämä kävi kyllä reippaasti meidät kaikki läpi.

Reiluun viikkoon en siis ole tehnyt mitään. Eilen pakotin itseni jaksamaan sen verran, että ompelin Toivolle huomista varten naamiaispuvun ja tänään olen kierrellyt pihalla.

Perjantaina oli pakko käydä etukäteen varatussa verikokeessa. Eilen oli aika reumatologille, jota varten ne verikokeet oli. Lääkärisetä kysyi, että mitäs on oikein sattunut perjantaina, kun tulehdusarvot oli ihan huikeat. Kerroin flunssasta ja kuumeesta ja sain antibiootit ja siksi aikaa reumalääkkeet tauolle. Sen kummempaa ei tuolla käynnillä oikein ollut. Reuman tila kun on pysynyt aika samana sitten viime kerran. Kortisonin määrää tiputettiin taas hiukan ja jos ei mitään ihmeitä tapahdu, saatetaan se jättää jopa kokonaan pois. Ei haittaa minua.

Koko viime viikon aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja minä katselin sitä vain verhojen raosta. Pilvinen taivas kelpaa minulle kyllä myös ihan hyvin, kunhan vain saisin ruokahalut takaisin ja jaksaisin alkaa pikku hiljaa liikkumaan, että pääsisin taas lasten kanssa ulkoilemaan ja tekemään vähän noita pihajuttujakin.