Koulussa ja huovutuskurssilla

Viikonloppuna oli taas vipinää. Olin jo syksyllä hyvissä ajoin ilmoittautunut sisustushuovutuskurssille katsomatta ollenkaan (tälläkään kertaa) kalenteria. Ja samana viikonloppuna oli tietysti lauantaina koulupäivä. Eli huovutuskurssi jäi tyngäksi, koska olin lauantaina koko päivän koululla. Tai no en nyt ihan koko päivää, mutta seisoin nelisen tuntia vanhempaintoimikunnan kahvin- ja pullanmyyntipisteellä, joten en sen jälkeen enää jaksanut lähteä huovuttamaan.

Tämä oli ensimmäinen kokemus koulun ja kodin yhteisestä päivästä ja kyllä se oli kiva. Luokilla oli omat esitykset ja eri luokissa sekä ulkona oli toiminnallisia rasteja. Siellä pääsi askartelemaan avaimenperiä ja joulukortteja ja ties mitä kaikkea muuta. Itse en niitä rasteja kiertänyt, koska olin myymässä kahvia, mutta mies ja Tyyne kiertelivät ahkerasti. Ja kai se Toivokin sai passiinsa riittävän määrän leimoja. Päivä meni nopeasti. Ja kaikki leivotut herkut myytiin pois. Pitää ensi kerralla leipoa enemmän.



Huovutuskurssilla olin jo pari tuntia perjantaina ja sunnuntaina koko päivän. Perjantainakin tuo aika typistyi muutaman tunnin yksien kaverisynttäreiden vuoksi. Eipä se mitään. Sain kuitenkin pienen huovutetun viltin valmiiksi. Olin etukäteen ajatellut tekeväni verhot, mutta koska en löytänyt verhoihin tarkoitettua kangasta mistään, päädyin tekemään viltin. Tosin nyt en ole enää ollenkaan varma otetaanko tuota käyttöön, koska Aamu teki siihen heti pesän ja alkoi nyppimään noita kiharoita.



Viltin  kuviopuolella olevat kiharat ovat karstaamatonta lampaan käkkärää. Olivat osin tosi likaisia ja jouduin jo pesemäänkin tuon viltin, että sain siitä liat ja hajut pois. Kikkaroiden alla on ohuen ohut kerros valkoista suomenlampaan villaa ja niiden alla merinohahtuvaa ohuesti. Ja alimmaiseksi tein ruudutuksen silkkisifongin ja pongeesilkin palasista. Vaikka kerrokset olivat ohuita, tuosta tuli silti aika napakka.

En tiedä vielä oikein tykkäänkö vai enkö. Yksivärisenä olisi kivempi, mutta tein niistä tarvikkeista mitä jo ennestään oli eli tuollainen tuli. Kikkarat näyttävät kivoilta läheltä katsottuna, mutta on vähän turhan läikikäs suurena pintana. Jos en ota käyttöön näin, niin tuo on kyllä tosi hyvää askartelumateriaalia kaikenlaisiin muihin töihin.

Seuraavallakin huovutuskurssilla aion tehdä jo olemassa olevista materiaaleista eli varmaan samanlaista 'en tiedä tykkäänkö' -tuotosta on silloinkin luvassa.