Joulukalenterin tämän päivän luukku jää väliin, tulee jotain ihan muuta. Tämä on se kirjoitus, minkä olisin halunnut kirjoittaa vasta jotakuinkin 15 vuoden päästä. Mutta nyt kävi näin.
Eilen illalla ovikello soi seitsemän aikaan ja Toivo meni avaamaan. Siellä oli nuori tyttö joka pyysi saada jutella äidin tai isän kanssa. Mies ehti ensin, minä kuulin vain sanat raidallinen kissa ja tie. Arvasin heti mitä oli tapahtunut ja menin ihan veltoksi.
Lähdettiin ulos. Tyttö ajoi jonkun matkan päähän, me käveltiin perässä. Siinä se oli tien reunassa, verinen läikkä. Kissa oli nostettu tien sivuun. Tytön siskot olivat sanoneet, että se on ehkä meidän. Myös talosta, jonka kohdalla yliajo oli tapahtunut, oli käyty soittelemassa meidän ovikelloa, mutta ei kuultu koska ovikello soi huonosti. He olivat nostaneet Arvon sivuun. Olen siitä iloinen, että näin moni ihminen välitti ja tämän auton kuljettaja tuli ilmoittamaan tapahtuneesta. Tammikuussa kun Aune joutui auton töytäisemäksi, kukaan ei tullut sanomaan mitään.
Arvo oli vain kymmenen kuukauden ikäinen, mutta jo meidän kookkain ja painavin kissa. Nuoresta iästä huolimatta Arvo oli myös hyvä hiirikissa, parempi kuin sisarensa. Arvo juoksi kepein lentävin askelin ruokakupille aina kun tuli ulkoa sisälle ja aina kun kuuli kissanruokahaarukan kilahduksen. Ruokaa kului paljon.
Arvo ehti sairastaa lyhyen elämänsä aikana kissaflunssan ja saada paiseen tappelusta. Arvo oli ainoa kissa, jota vanha Alma jotenkuten sieti. Ehkä siksi kun oli kolli. Alma antoi Arvon nukkua vieressään ja jopa ihan kosketuksessa. Arvosta olisi tullut suuri ja laiska kolli. Ja se kolli oli minun suosikkikissani omasta nelikosta. Tykkäsi olla sylissä, kehräsi kovaa, nukkui jalat taivasta kohti tai Aamun kainalossa.
Tänä syksynä alettiin ruokkia kissoja pitkästä aikaa silakoilla. Arvo meni niistä aina ihan sekaisin. Joka kerta kun tultiin kotiin kaupasta tai jos muuten oli kädessä joku roikkuva kassi, Arvo pyöri ja naukui hermostuneesti vieressä. Ja viime aikoina aina ulos mennessään juoksi heti siihen paikalle, mihin me silakat kipattiin. Ja jos siinä ei ollut mitään, halusi takaisin sisälle. Eilen sanoin Arvolle, että ostetaan silakoita vielä tällä viikolla. Nyt ne jäivät Arvolta väliin, mutta eiköhän kissojen taivaassa ole silakoita ihan mielin määrin.
Arvoa on kova ikävä.
Voi, miten kurjaa :( Ihan kyyneleet tuli silmiin. Aikoinaan kotikotona lähes kaikki kollikissat katosivat noin vuoden iässä. Ilmeisesti jäivät joko auton alle tai kettu/ilves vei. Hienoa, että tulivat teille kertomaan.
VastaaPoistaKurjaa on. Kissoilla on niin laajat reviirit, että väkisinkin lähtevät tuota tietä ylittämään. Se, että asiasta tultiin kertomaan oli minusta hieno juttu.
PoistaVoi näitä höpsöjä kollipoikia! Aina seikkailut ei pääty hyvin, sen sain minäkin kokea viime keväänä. Mutta lyhyydestään huolimatta Arvo-kissan olo ja elo oli täynnä rakkautta ja huolenpitoa! T:Anu
VastaaPoistaKiitos kauniista sanoista. Rakkautta ja huolenpitoa oli kyllä, vaikka mietinkin eilen, että tämä ei ole se hyvä koti, kun annan niiden juoksennella vapaana ulkona.
PoistaVoi ei! Arvon olisi suonut elävän pitempään, oli se upea kissa. Vaan kyllä kissataivaassa silakoita riittää.
VastaaPoistaMeilläkin kollit on parempia hiirestäjiä kuin tyttökissat.
Upea se oli. Naapurikin hämmästyi kun kerroin minkä ikäinen se on, luuli sitä jo ihan täysikasvuiseksi. Tuossa etupihan puskassa on vieläkin Arvon tuomia päästäisenraatoja, joita olen siihen heitellyt.
PoistaSurullista. Autot menevät liian lujaa...
VastaaPoistaSurullista kyllä, vielä en olisi ollut valmis Arvosta luopumaan. Lujaa menevät vaikka vauhtia oli tällä autolla vähän. Tie oli jäässä eikä kuljettaja saanut autoa pysähtymään. Jarrutusjäljet näkyvät tiellä selvästi, kun kävelin eilen päivänvalossa katsomaan paikkaa.
PoistaVoi :( Kirjoitit niin kauniisti Arvosta. Minä kissa-ihminen olen tolaltani!
VastaaPoistaKiitos. Tästä asiasta on nyt kovin vaikea päästä yli.
VastaaPoistaVoi, kuinka surullista. Hyvä kuitenkin, kun saitte tiedon asiasta eikä teidän tarvinnut turhaan odotaa Arvoa kotiin. Voimia!
VastaaPoistaKiitos. Surullista tämä on ja tänäkin aamuna Arvo oli ekana heti mielessä. Olen kyllä ajatellut paljon lämmöllä sitä yli ajanutta tyttöä. Ei hänellekään ole helppo tai kiva asia.
PoistaEi vitsi, mää oon missannu tän ihan kokonaan! Käyn aina monta postausta lukemassa kerralla kun ei vaan oo aikaa. Voi Arvo <3. JUST kävin kommentoimassa sun faceenkin samaisesta kuvasta ja sit on käyny näin :(. Mutta joo, ihana tyttö, ihan hirveen moni antaa vaan olla.
VastaaPoista