Kirjassa Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua oli ohje virkattuun lahjanarukoriin suojukseksi ruman muovipullon ympärille. Kirjassa ideana oli käyttää jo käytettyjä lahjanarun pätkiä, mutta minä tein omani perintölahjanarurullasta. Perin rumaa hailakan punaista lahjanarua, enkä sitäkään ilennyt heittää pois. Muutamaan pakettiin olen sitä käyttänyt, mutta koska se on mielestäni varsin oudon väristä, kuvittelin, että tästä jää perinnöksi vielä omillekin lapsille. Tämän virkkauksen jälkeen sitä jää heille ainakin vähemmän. Ihan kaikki ei koriin kulunut, enkä ole aikeissa virkata enää toista koria. Ainakaan ihan äkkiä. Lahjanaru oli kaikista mahdollisista lankalaaduista, millä olen ikinä virkannut, kaikkein kamalinta työstää. Kori kuitenkin valmistui aikataulussa ja somistaa nyt rumaa saippuapulloa vessassa. 'Äiti, tähän saippuaan on ilmestynyt...tällainen!' -lause kuului korin ilmestymispäivänä kahden lapsen suusta.
Tosi kiva idea, mutta ymmärrän kyllä työstämisen vaikeuden.
VastaaPoistaEi tee mieli tosiaankaan tehdä toista.
PoistaEiköhän tuon virkkaaminen ole vähän samantapaista kuin kasettien nauhojen - ne sentään olivat pehmeämpiä ja aina samanvärisiä - ruskeita.
VastaaPoistaKasettinauhat taitavat olla vähän pehmeämpiä, en kyllä ole kokeillut. Vaikka taitaa niissäkin inhottavat reunat olla.
Poista