Puutarhassa tapahtuu

Tänä kesänä meni totaalisesti hermo kotiloiden syömiin mansikoihin. Rastaita on pihalla vähän tai ei oikeastaan ollenkaan, joten mansikoita ei tarvitse suojata linnuilta. Mutta kotiloilta niitä ei saa suojattua millään. Jos kotilot eivät ole syöneet mansikkaa jo raakana, ne syövät kypsänä tai vähintäänkin kulkevat mansikan yli jättäen siihen ällöttävän limavanan. Mansikkamaasta jäi meille muille niin vähän syötäviä mansikoita, joten toinen pikku mansikkapenkki sai lähteä.



Ensin kärräsin tiilet reunoilta pois. Niille onkin käyttöä tulevan puuliiterin yhteyteen tulevan kuorikatealueen rajauksessa. Sen jälkeen leikkasin ja revin mansikkakankaan. Mansikoilla on pienet juuret ja ne lähtivät irti ilman lapiota helposti. Sitten mullan kääntämistä ja tasaamista ja uusien istutusten suunnittelua.

Uutta istutettavaa löytyikin helposti, koska puutarharetkeiltiin toissaviikonloppuna ystävän kanssa Tommolan tilalle Leivonmälle. Sieltä kotiutui meille nuokkulaukka, farrerinlaukka, etelänruusuruoho, marokonminttu, tähkähietalilja, tarhajaloangervoja, kangasajuroho, balkaninmalva, kellokärhö, vaaleanpunainen sinilatva (joka avasi valkoiset kukkansa pari päivää retken jälkeen) ja neljä erilaista kurjenpolvea.

Olin etukäteen tehnyt tarkan ostoslistan ja luvannut itselleni, että siitä ei saa poiketa, koska ostoslistalla oleville kasveille oli kaikille paikka. Mutta hullustihan siinä taas kävi. Ostoksista vain hietalilja ja tummakurjenpolvi löytyivät omalta listalta.

Kaikille ostoille on kuitenkin jo löytynyt paikka. Lukuun ottamatta sitä valkoista sinilatvaa, joka harmittaa niin paljon, etten sitä aio edes istuttaa.

Tommolan tilalle kannattaa tehdä retki jo ihan pelkästään paikan näkemisen vuoksi. Siellä on laajat perennoiden istutusalueet, missä näkee hyvin kuinka suuriksi kukat kasvavat, millaiset ne kukat ovat oikeasti ja myös sen tarvitsevatko tukea. Itse olen nyt yrittänyt välttää tukea tarvitsevien kukkien hankkimista. Perennavalikoima on laaja ja siellä tekee erikoisempia löytöjä kuin tavan ketjutaimimyymälöissä. Näin elokuussa oli myytävien perennojen rivistöissä paljon aukkoja ja muutama sellainen, jonka olisin halunnut, oli loppunut. Sain kuitenkin aivan tarpeeksi monta kukkaa kotiin tuliaisiksi. Pitää tehdä tuonne retki seuraavan kerran varmaan ensi vuonna alkukesästä. Silloin näkee kukassa toisenlaisia kasveja.

Tuonne kun tekee retken, kannattaa poikeat kahville Karoliinan kahvimyllylle, joka on ihan siinä saman nelostien kupeessa. Oli ihan vaikea valita mitä herkkukakkua siellä lautaselleen halusi.

 
 


 

Mansikkamaa näyttää nyt uudelleen istutuksen jälkeen tältä. Sekavalta ja epäsiistiltä. Tänään menen katkomaan perennojen varret pois, lähteepä paremmin juurtumaan ja näyttääkin siistimmältä.

Tähän istutin puutarharetken ostosten lisäksi toisaalta kaivettua jaloangervoa, kurjenmiekkaa ja laukkaa. Osan retkiostoksista istutin muualle. Tästä olisi tullut sekava, jos olisin laittanut kaikki erimerkkiset perennat samaan. Olen nyt tyytyväinen vanhaan mansikkamaahan. Vaikka harmittaa tosi paljon, kun mansikoita ei saa enää omalta pihalta. 



Osa vasta hankituista perennoista meni siis mansikkamaan penkkiin, osa paikkokasveiksi muualle ja muutama pääsi pergolaan.

Jostain syystä en ole onnistunut pergolan köynnöskasvatuksissa. Jokaisen rungon viereen olen joskus istuttanut jonkinlaisen köynnöksen, mutta ei ne ole kasvaneet. Kahdessa oli useamman vuoden ajan alppikärhöt, jotka kyllä kasvoivat aikansa hyvin ja kukkivat runsaasti, kunnes puutarhaan ilmestyi kärhöpistiäinen. Ennen kuin edes huomasin, se oli syönyt kärhöt lehdettömiksi. Toinen jatkaa eloaan runsaana ja kukkii edelleen, toinen ei kestänyt alasleikkausta ja kuoli. Tänä keväänä istutin siihen uuden kärhön, mutta senkin mokoma pistiäinen söi lehdettömäksi. Ensi vuonna täytyy olla nopeampi myrkkypullon kanssa. Tämä toivottavasti elpyy ja jatkaa kasvuaan ensi vuonna. Istutin sille kuitenkin kaveriksi balkaninmalvan, joka kasvaa parimetriseksi eli toimii hyvin köynnöksen korvaajana.

Yhdessä rungossa kasvaa kitukasvuinen humala, joka kiertyy vieressä olevaan syreeniin pergolan sijaan ja yhteen kulmaan istutin onnistuneesti itse juurrutetun villiviinin. Se on lähtenyt hyvin kasvuun kaiken maailman edellisten köynnösruusu sun muiden kokeilujen sijaan. Eiköhän pergolakin joskus saa sen köynnösverhon ympärilleen, mitä olen siihen epätoivoisesti yrittänyt jo vuosia saada.




Mansikkamaata myllätessä aloitin suuren hostanhävittämisurakan. Nurmikkoympyrän toisella reunalla on tuuheat hostakasvustot. Ne on kauniita alkukesällä, mutta paikka on liian aurinkoinen ja ne ovat jo heinäkuussa ruman värisiä. Osan siirrän toisaalle, mutta nyt ei ole aikaa ja motivaatiota järjestää niille paikkaa, joten pieneltä alueelta kaivetut hostat ruukutin ja pistin myyntiin. Ei ole vielä kovaa kiinnostusta ollut, vaikka hinta on melkein ilmainen. Jospa ensi viikonlopun taimitorilla joku veisi pois.

Istutin alennuspionin poistettujen hostien paikalle. Yksi kasvi tuli siihen, mistä sain ruukutettua 25 kuunliljaa. Hassua.




Kaiken tämän istuttamisen, maanmuokkauksen, ruukuttamisen ynnä muun perennansiirtelyn lisäksi meni yksi päivä kivien ja soran siirtelyyn. Tilattiin jo heinäkuussa reilun kymmenen tonnin sorakasa pihalle. Jonka avulla piti tasoittaa pihatien ja parkkialueen kaatoja ja osasta aluetta sora vielä puuttuikin. Auringon paistaessa tehtiin miehen kanssa pitkä ja melkein tauoton työpäivä, mutta niin se koko 11 tonnin sorakasa hävisi.

Tulevan puuliiterin pohjalle tuli myöskin soraa. Puuliiterin paikka näkyy kuvassa laudoilla ympäröitynä alueena. Liiterin edessä on kaareva alue, johon ei soraa tullut eikä tulekaan. Siinä on tällä hetkellä vielä kaikenlaista maa-ainesta mullasta kivenmurikoihin. Se on tarkoitus peittää kuorikattella. Ehkä jopa vielä tänä kesänä.





Ja jos jotain kiinnostaa, näitä hostia saa hakea pois. Eikä maksa mitään.