Toivonpäivä

Eipä mennyt tämä päivä aivan kuten olin ennakkoon kuvitellut. Luulin, että Toivoa juhlitaan aurinkoisessa säässä ensin leipomalla raparperipiirakka, sitten käydään uimassa jonka jälkeen mennään Launeen perhepuistoon ja sitten paistetaan pinaattilettuja ja illalla koekasataan uusi teltta. Uusi teltta koekasattiin illalla kyllä. Samoin perhepuistossa oltiin ystävien kanssa, mutta hiukan myöhässä sovitusta ja aivan vääränlaisilla ja superepäterveellisillä eväillä ja ilman aurinkovoidetta ja vesipulloa. Eipä ollut sitä suunniteltua raparperipiirakkaa mukana, vaan se on edelleen osina tiskipöydällä. Kuten pinaatti pakkasessa.

Aamulla laulettiin kaikki mahdolliset onnittelulaulut ja -lorut Toivolle ja annettiin Legopaketti ja syötiin aamupala. Sitten mentiin terveyskeskukseen. Ensin odotettiin sairaanhoitajaa, sitten lääkäriä, sitten röntgeniin ja taas lääkärille ja lopulta kipsaus. Tyyne satutti eilen kätensä ja diagnoosina käsi murtunut kahdesta kohtaa. Eipä se nyt tänään enää kivulias ollut, kipsi toi kummasti helpotusta. Eikä sitä tarvitse pitää kuin kolme viikkoa. Toivo sai auttaa röntgenhoitajaa ja kumpikin sai tarrat. Jaksoivat olla kiukuttelematta ja kiltisti neljä tuntia terveyskeskusreissulla, joten karkki- ja piparilounas perhepuistossa oli enemmän kuin ansaittua. Eikä tuo kipsi juurikaan näytä tyttöä haittaavan. Kyllä se kiipeily ja pyörällä ajaminen onnistuu yhdelläkin kädellä.