Neulomisesta

Viimeiset kaksi vuotta on kulunut aika vähäisellä neulomisella. Johtuen käsien kömpelyydestä ja kivuista, huonoon kuntoon päässeistä rystysistä ja tekonivelleikkauksen jälkeisestä toipumisesta. Viime marraskuussa valittelin asiaa toimintaterapeutille, joka kehotti neulomaan jäykkyydestä ja kömpelyydestä huolimatta, että liike sormissa pysyy edes jonkinlaisena. Suurin osa kivuistahan hävisi uusien nivelien saamisen jälkeen, mutta kömpelyys lisääntyi. Olen nyt yrittänyt noudattaa toimintaterapeutin neuvoja ja tosiaankin - liike on lääke. Kun neulon enemmän, pystyn myös nelomaan enemmän. Sormet ovat jäykät ja kömpelöt edelleen ja työt etenevät ärsyttävän hitaasti sekä jälki on entistäkin löysempää ja rumaa, mutta neulominen ei tunnu enää ihan niin työläältä kuin vielä viime syksynä. Jos satun innostumaan neulomaan pitkään illalla telkkaa katsellessa, se kostautuu kyllä seuraavana aamuna ja joskus jopa koko päivänä, mutta muuten kohtuulliset eikä niin kovasti iltaan painottuvat neulomiset eivät enää kipeytä käsiä niin kovasti. Tai ainakaan en välitä siitä enää.

Nyt kun olen saanut puikot jälleen liikkeelle, haluaisin liikuttaa niitä koko ajan. Vaikka olisi kaikkea muutakin tekemistä. Ja vaikka on kevät ja silloin yleensä neulomisen motivaatio on nolla. Lupaan koko ajan itselleni, etten aloita uutta ennen kuin jotakin valmistuu. Huomaan, etten pysty pitämään lupausta. Vasta kaksi viikkoa sitten kirjoitin, että ensin valmiiksi sukat ja tiskirätti, sitä ennen ei aloiteta muuta. Kesken olevan ruman ja hankalan tiskirätin purkasin ja aloitin toista mallia. Tiskirättien valmistumista en nyt pidä enää mitenkään pakko-saada-valmiiksi -listalla, koska ne ovat autoneuleita. Ja istun autossa apukuskin paikalla kuitenkin melko vähän. Sitten on ne sukat. Että pitikin aloittaa tekemään niitä nitkun-natkun-nallella. Kaikki muut langat, joilla olen tänä talvena ja keväänä neulonut, ovat pehmeämpiä ja mukavampia neulottavia, eikä tee enää ollenkaan mieli tarttua sukkakutimiin. Enää ei kuitenkaan puutu kuin toisen sukan kärki ja toisestakaan vain vähän teräosaa, joten pakko kai ne on tänään illalla ottaa tuohon telkan ääreen. Oli ne eilenkin, mutta en varmaan neulonut kuin kerroksen, kun uni voitti. Heräsin sohvalta yhdeltä yöllä kutimet kädessä.

Ja totta kai aloitin tässä välissä muutakin. Kaikista lupauksista huolimatta. Koululaiselle on tulossa villapusero ihanasta pehmeästä Karisma-langasta. Tekisi mieli itsellekin tehdä tuolla samalla mallilla ja langalla pusero. Aloitin myös kämmekkäiden tekemisen ihan vain vältelläkseni sukkienkudontaa. Mutta ne sukat neulon varmasti valmiiksi ainakin ennen seuraavien  sukkien aloitusta. Ihanat värikkäät sukkalangat harmittavasti ovat koko ajan näössä polttelemassa. Ehkä niiden näkyvillä olosta irtoaa myös hiukan motivaatiota harmaiden sukkien valmistumiseen.