Melkein lumeton piha

Muutamassa päivässä ovat lumet sulaneet ihan hurjasti. Viikko sitten lunta oli suurella osalla pihaa, nyt enää niissä paikoissa, mihin sitä on kolattu sekä varjoisella etupihalla. Tämä on joka kevät aina suuri ihmettelyn ja ihastelun aihe. Kevät yllätti jälleen.

Perjantain aurinkoinen päivä kului messuilla. Lauantaina oltiin saattelemassa tätiä viimeiselle matkalle, mutta iltapäivällä jo pääsin vähän rapsuttamaan perennapenkkejä. Haravoida sai ilman takkia ja päivällinenkin syötiin ulkona. Sunnuntaina oli pakko tehdä vähän sisäjuttuja aamulla ja iltapäivällä kävin lastevaatekutsuilla. Mutta kutsujen jälkeen poltteli heti päästä taas pikkuisen haravan varteen. Tai enimmäkseen leikkasin pensaista huonoja ja katkenneita oksia pois.

Yleensä aloitan aina pihan kevätsiivouksen pihan takareunan nurmikon haravoimisella, koska siellä maa kuivuu ensimmäisenä isojen koivujen ansiosta. Tänä keväänä ajattelin olla niin villi, että jätän nurmikon haravoimiset väliin ja keskityn istutusalueiden siistimiseen. Niiltähän en haravoi mitään pois, pöyhin vain talven liimaamia lehtiä ja leikkaan pensaiden oksia.

Muutamassa paikassa pionit puskevat jo lupaavasti mullasta. Krookukset kukkivat jo useassa paikassa ja sinivuokkokin näytti olevan nupuilla. Katuliidut on kaivettu esille ja taidetta on alkanut ilmestymään etupihan laatoituksille. Pupun vahinkoja ei ole osunut silmiin, lumien katkomia oksia kyllä aika runsaasti. Pari puurakenteista köynnöstelinettä on hapertunut niin, että tarvitsee kehitellä jotain uutta tilalle. Toisen yritän vielä saada selviämään tulevan kesän yli. Rautalankaviritykset himmeleissä tai muissa pihan koristeissa ovat myös monin paikoin ruostuneet niin, että tarvitsee tehdä korjaustoimia. Eli luvassa on kaikenlaista pikkunäpertämistä.

Kesän varalle on pikkujuttujen lisäksi kaksi suurempaa puutarhasuunnitelmaa. Ensimmäinen on se, että kahden viikon päästä tulee puunkaatajasetä kaatamaan puutarhasta kaksi suurta ongelmapuuta: huonokuntoisen vaahteran ja ruman harvan pihtakuusen. Kummankin puun keskellä menee naapurin sähköjohdot, joten ei uskalleta itse kaataa puita, vaan kutsuttiin ammattimies apuun. Kaadettujen puiden tilalle on tietenkin pakko tehdä istutusalue, koska muuten näkyvyys naapurin etupihalle on liian hyvä. Tai voisihan sen niinkin ajatella, että nyt pääsee hyvin naapurikyttäämään, mutta se ei ehkä ole kovin kiinnostavaa puuhaa.

Jo viime syksynä ostin puutarhamyymälöiden alesta muutamia pensaita kyseistä aluetta varten. Mies tosin istutti ne valeistutukseen jonnekin, eikä ole mitään hajua minne. Tai mitään hajua siitä, mitä tuli ostettua. Olisi kai voinut kirjata nekin tiedot puutarhavihkoon, jota muuten täyttelen ahkerasti kesän aikana. Tästäkin huomaa hyvin sen, miten innostus puutarhaa kohtaan on syksyllä melkein nolla.

Alueelle on kuitenkin tarkoitus pensaiden lisäksi laittaa jokin köynnös ja pari pienehköä havupuuta, jos jostain löytyy sopuhinnalla sopivat. Surukuuset houkuttelevat. Asetan tässä kohtaa suuria toiveita toukokuun Türin puutarhamatkalle. Myös vaahtera on saatava kaadetun puun tilalle. Tosin sitä ei ole tarkoitus istuttaa samaan paikkaan, mutta jonnekin päin puutarhaa. Jos vain tilaa vielä löytyy.

Toinen puutarhasuunnitelma tai oikeammin haave on puuliiteri. Tästäkin kirjoitin varmaan jo viime keväänä ja ehkä jopa edellisenä, mutta edelleenkin meidän polttopuut ovat kuormalava/katoshässäkkäsäilytyksessä. Ihan kätevää, mutta ei todellakaan mikään ilo silmille. Jos tämä laajennusrakentaminen valmistuu edes jonkin verran, on toiveita se liiteri jo ensi talveksi saada.

PS. Vielä ehtii parin päivän ajan osallistua Pihapiiri-messulippuarvontaan.