Läpikulku kielletty

Laitoin kuistin syyskuntoon. Heitin pois raaskuuntuneet pelargonit, siirsin vähänkin vielä jonkun näköiset kesäkukat ruukkukasvimaan puolelle ja harjailin pois hämähäkin seitit. Ovenkin pyyhin, mutta ikkunan pesun kohdalla tuli ei-se-kuitenkaan-kannata -olo. Vaikka kyseessä on pieni ja helposti pestävä ikkuna. Se kun menee syyskosteilla saman tien likaiseksi ulkopuolelta. Alma ja Aamu seisovat aina ikkunalaudalla kun tahtovat sisälle. Puhumattakaan kuraisista tassunjäljistä ja märän turkin ravistusroiskeista ikkunassa.

Kissat viettävät näin syksyisin paljon aikaa kuistilla. Alma ja Aamu makailevat jopa vierekkäin sovussa tuolilla ja Esko puolestaan nukkuu kuistin ulkopuolelle laitetussa korissa. Näihinkin kuviin sain napattua kaksi kissaa.

Ostin kesäkukkien tilalle syyskukiksi muutaman kanervan ja vihreän kasvin, jonka nimi jo unohtui. Joku kanervalajike sekin oli. Vielä jossain vaiheessa tuohon saa lisäillä koristekurpitsat ja varmaan muutaman havunkin, mutta toistaiseksi vihreää väriä antaa tomaatti. Kuistille paistaa aurinko tähän aikaan vuodesta tosi niukasti, eikä lämpöäkään enää ole tarpeeksi,  joten tuskin nuo tuosta punertuvat. Mutta ovatpahan hauskan näköisiä noinkin. Enköhän jonkun säilöntäniksin keksi niillekin vielä.

Nettikirpputorilta ostin hauskan Läpikulku kielletty -emalikyltin. Se on kuulemma alun perin ollut rautatieaseman seinällä. Ihan vielä ei meidän talon läpikulku ole edes mahdollista, mutta ehkä jo ensi kesänä. Sitten nähdään kuinka tehokkaasti tuo kyltti toimii.