Talvi yllätti puutarhurin

Vaikka tässä olen muutaman päivän tehnyt oikein urakalla noita pihan syyshommia, talvi taisi yllättää. Tai ei ehkä talvi, mutta pakkanen. Tänä aamuna mittarissa oli viisi astetta, mikä tarkoittaa puutarhan puolella jopa seitsemää.

Viimeiset perennat sain katkottua tänään. Ruukuista on mullat tyhjennetty ja kaiken maailman tavarat on kannettu pesua odottamaan. Viinirypäleistä tein mehua ja päärynät keräsin puusta pois. Omenapuiden ynnä muiden puiden ympärille on laitettu verkot. Mutta paljon on vielä tekemistäkin. Muutama pensas pitää istuttaa, samoin kasa sipuleita odottaa maahan pääsemistä. Maa on onneksi vielä sula, joten ongelmana on vain sormet kangistava kylmyys. Sen takia onkin nyt kovasti harkinnassa se, että jättäisin ruukut, purkit ja purnukat pesemättä ja pistän ne talvisäilöön multaisina. Vaikken millään haluaisi. Ehkä tässä vielä tulee päivä ilman pakkasta.



Haravoimista en ole vielä edes aloittanut. Koivuissa on paljon lehtiä ja haravaan tartun vasta, kun melkein kaikki lehdet ovat pudonneet. Pitää jotain pihapuuhaa olla myöhemminkin syksyllä.



Konnanyritti näytti vielä eilen kauniilta pinkkeine kukkineen. Samoin pallohortensia hohti valkoisena. Tänään olivat kukat muuttuneet ruskeaksi ja saksin ne pois.




Serkulta saatu kuistilla majaileva jättikurpitsa on saanut pariksi yöksi tädin vanhan yöpaidan ylleen. Ja on säästynyt pakkasen puremalta. Alemmalla rappusella ollut oma kasvatus sen sijaan paleltui suojasta huolimatta. Sitä vähän surtiin tänään pojan kanssa, koska se oli meidän rakkaudella vaalima halloweenkurpitsa. No, paleltui minun rakkaudella vaalitut pelargonitkin. Mies on varmasti mielissään, kun ei tarvitse järjestää niille tilaa autotallissa.



Vaikka kylmä yllätti ja ruskisti kukat ja vei kurpitsan, on ulkona vielä paljon kaunista katseltavaa. Piha on pitkälle päivään varjossa ja kuura pysyy maassa ja pensaissa kauan.






Kun aurinko alkaa paistaa on taas ihan eri näköistä.






Tykkään tosi paljon näistä raikkaista syyspäivistä. Pihalla ei ole enää niin kovin paljon puuhattavaa, mutta onneksi Tyyne oppi pyöräilemään ja päästään ulkoilemaan myös fillareilla. Joku aika sitten tyttö oppi myös ajamaan lähtemisen itse ja nyt minäkin pääsen mukaan pyörällä. Vitsit, että on mukava pyöräillä yhdessä.