Arkea

Järkyttävä kylmyys on vihdoinkin ohi. Vaikka kuinka monta kerrosta pisti vaatetta päälle ja yritti sijoittaa itsensä uunin viereen, paleli koko ajan. Ja kun oli pakko välillä käydä ulkonakin. Oli kaikenmaailman kuljetusta, hakemista ja viemistä ja sitten vielä itselläkin hammaslääkäri kahtena päivänä. Nyt on kuitenkin hampaat kunnossa. Kuljettaminen jatkuu tälläkin viikolla, mutta nyt ei enää palele. Ainakaan niin paljon.

Kissat saivat viikonloppuna silakkaa pitkästä aikaa ja Almakin meni monen päivän tauon jälkeen ulos. Oli varmaan vanhalle Almalle liian kylmää se parikin pakkasastetta, koska tyttö oli kovin ärhäkkä ulkoilujen jälkeen. Murisi minullekin ja läpsi muita kissoja mennen tullen.



Lapset ovat säästäneet pitkään rahaa ja nyt kun oli kauppoihin ilmestynyt uusia Legoja, oli aika käyttää säästöjä. Kumpikin osti itselleen paketit ja säästäminen seuraavaan kohteeseen on jo alkanut. Minä puolestani ostin koululaiselle uuden pulkan hajonneen tilalle ja rasiallisen muumipipareita.




Olen yrittänyt olla pienimuotoisessa karkkilakossa Tyynen synttäreiden jälkeen ja siinä melko hyvin onnistunutkin. Eilen lasten serkun synttäreillä otin muutaman ja lauantaina lapset tarjosivat omista pusseistaan, mutta itselle en ole karkkia ostanut. Koska en missään sokerinsyömättömyystilassa ole, kokeilin perjantaina paikallislehdessä olleen ohjeen mukaisia suklaavohveleita. Oli aika hyvää.


Viikonloppuna mies vietti yhden yön partion hallituksen talviriehassa. Vai seminaariko sen oikea nimi oli. Olin ekaa kertaa ikinä kahden lapsen kanssa yksin kotona yön yli. Suoriuduin tästä yh-viikonlopusta melko puhtain paperein. Vain paukkumaissien tekeminen aloitti hysteerisen tulipalon syttymisen pelon, enkä kuulemma enää saa ikinä tehdä pop corneja sekä riisipuuron maustamisesta tuli sanomista. Tosin plussan puolelle mentiin siinä, että minun kyydissä ei pelota niin paljon kuin isän kyydissä.
Miehen piti antaa minulle viikonloppuseteli, kun olin menossa lankakauppaan ostamaan parit puikot, villatakkilangat ja pipolankaa. Raha unohtui miehen lompakkoon, mutta eihän kaksikymppinen lankakaupassa riitä alkuunkaan. Takki- ja pipolangat sain sekä puikot, mutta muutama muukin kerä sekä ihanan väriset vihreät puikot päätyivät myös ostoskoriin. Kaikista langoista on jo jotakin aloitettu. Mustan reumalangan aloituksen purinkin jo, mutta eiköhän näissä uusissa ja niissä kaikissa vanhoissa keskeneräisissä riitä joksikin aikaa tekemistä.