Kaikki voi olla taidetta ja jokainen voi olla taiteilija

Miehen kesäloma loppuu ja päätettiin tehdä vielä yksi retki ennen töiden alkamista. Vaihtoehtoina oli Puuhamaa, Särkänniemi, Hollolan keskiaikamarkkinat tai Kiasma. Valittiin viimeinen.

Olin meistä ainoa, joka oli käynyt Kiasmassa aikaisemmin. Ensi kerralla ollaan kaikki jo konkareita.

Täytyy sanoa, että nykytaiteen museo on ottanut hienosti huomioon lapset. Ensinnäkin maksullisen sisäänpääsyn ikäraja on 17 vuotta. Lapsille oli rakennettu koko näyttelyn läpi mennyt tehtävärata. Puhumattakaan taideteoksista, joihin sai koskea, haistella tai muuten osallistua. Meidän perheen suosikeiksi tästä (ja muustakin) syystä nousivat Ernesto Neton sekä etenkin Choi Jeong Hwan ihanat värikkäät teokset.

Tykättiin kaikki näyttelystä ja jokainen valitsi oman suosikkinsa lopuksi. Minä pidin eniten ylimmässä kuvassa näkyvästä Happy happy -teoksesta. Aikamoinen.

Ja vinkiksi niille, jotka ovat näyttelyä menossa katsomaan: älkää haistako sivettikissan rauhaseritepahvia.









Meille osui kaunis aurinkoinen retkipäivä Helsingissä. Kiasman jälkeen käytiin syömässä, käveltiin kaupungilla, etsittiin Pokemoneja, syötiin jäätelöä ja käytiin ihan nopeasti ostamassa lapsille kirjat ja viivoittimet. Ei voi muuta sanoa, kuin että kyllä pääkaupunkilaisen kelpaa. Ovesta kun astuu ulos, kadut vilisevät Pokemoneja ja pokestoppeja on vähän väliä. Minä kun astun ulos, joudun kävelemään ensin kilometrin, että jotain alkaa löytyä.