Vihdoinkin lunta

Viime syyslukukaudella kolululainen kävi koulussa polkupyörällä viimeistä koulupäivää lukuun ottamatta koko syksyn. Satoi vettä, oli pimeää, märkää ja mustaa. Tänä vuonna pyörä piti jättää kotiin jo marraskuun alussa kun tuli jäätä ja sentin kerros lunta. Eilen illalla alkoi lumisade, joka kesti pitkälle tähän päivään ja nyt on kunnolla lunta.

Haravointi jäi vaiheeseen, sora-alueilta jäi lehdet puhaltamatta. Eniten motivaation puute vaikutti tähän asiaan, eikä harmita. Omppujen ympärille laitoin vasta viikonlopouna suojaverkot ja siivosin pihamökin. Vaikka pakkasta on jo ollut, mökkiin unohtuneet maalit eivät olleet menneet piloille. Tai posliinikannuun jäätynyt vesi ei halkaissut kannua.

Halloweenkurpitsat jäätyivät kuistille, mutta niin kauan kun pakkasta riittää ja kurpitsat ovat jäässä, ne näyttävät hyviltä.

Jo eilen lapset kaivoivat liukurit ja pulkat esiin. Pimeässä laskivat mäkeä, eikä tänäänkään tarvinut patistella menemään ulos. Ja minä pääsin lumitöihin kuntoa kasvattamaan.  Ensimmäinen kerta on aina vähän rankka, mutta seuraavat lumet kolataan jo paljon helpommin.

Kissat eivät lumesta ilahtuneet, mutta jokainen on kuitenkin ulkoillut pidemmän tai lyhyemmän tovin.

Onhan tämä tosi paljon kivempi ja valoisampi marraskuu kuin vuosi sitten.