Lumeton puutarha

Vuoden ensimmäinen päivä alkoi myöhään nukkumisella ja myöhäisellä aamupalalla. Sen jälkeen kävelylenkki Pokemonien metsästyksineen. Jonka jälkeen jäin sujuvasti pihalle tekemään pihatarkastusta ja vähän puuhastelemaan.

Ensin järkytyin muutama päivä sitten, kun kuulin sääennustuksen. Paukkupakkaset eikä lumipeitettä. Kuten viime talvenakin. Sehän tietää varmaa tuhoa perennoille jälleen. Tosin pientä lohtua toi se, että syksy ei ollut sateinen, kuten edellinen syksy. Syyskuussa meillä ei satanut lainkaan ja loka-marraskuunkin sateet jäivät vähäisiksi. Kasvit saavat pakkasta, mutta juuret eivät ui vedessä.

Silti oli pakko tehdä edes jotain. Jos aikoisin kaikki perennaistutukset sun muut peittää havuilla, pitäisi kaataa iso kuusi. Siihen ei nyt ollut aikaa eikä mahdollisuutta, joten tein hätäratkaisun ja päätin peittää vain muutaman syksymmällä istutetun, viiniköynnöksen, pari muuta arempaa kasvia ja yhden ruukussa olevan ruusun. Kuusen havuja ei ollut, mutta omassa pihassa kasvaa ahtaassa paikassa yksi tuija, joka pistettiin nurin. Paljon siitäkin oksia tuli, mutta ei niillä kovin paljon peitelty. No, kaikki olen tehnyt, mitä tähän hätään pystyin. En taida raaskia ostaa talvisuojaturvetta, mutta voisin jostakin käydä lisää havuja hakemassa. Vielä muutamaan paikkaan.

Piha oli hiukan ankean näköinen lumettomana, vaikka kuuraa olikin. Ympyrässä oli lumilinnan jämät ja jäätä. Pupujen tuhoja en nähnyt, koivun oksia oli maassa paljon. Oksia en jaksanut kerätä, roskia sen sijaan löytyi puoli pussillista. Kuistin siivosin myös ja harjasin laatoitukselta pois soraa. Kun pääsin sisälle, alkoi sataa lunta. Nyt pihaa peittää ohuen ohut lumikerros. Vaikka se ei kaivattua pakkassuojaa annakaan, puutarha näyttää kauniimmalta kuin näissä kuvissa.