Vuoden kulku: Neulekuvahaasteen kuvia

Lempiväri. Tykkään tosi monista väreistä ja lempiväriä vaihtelee suunnilleen päivittäin. Keltainen, pinkki, vaaleanpunainen, vihreä, turkoosi, oranssi - siinä ne tärkeimmät. Ehkä se on kuitenkin tuo keltainen, joka tulee ensimmäisenä mieleen, kun joku kysyy lempiväriä. Tai vaaleanpunainen. Tähän laitoin kuitenkin tuon keltaisen. Tässä on valmistumassa kännykälle kesävaate. Illalla aloitettu ja liian isoksi todettu ja purettu. Aamulla aloitettu ja sopivan kokoiseksi mitattu ja lopulta valmiiksi asti virkattu.

Suunnitelma. Näitä sukkia olen suunnitellut neulovani jo viime syksystä asti. Ohje on, langat on, puikot on. Kohta aloitetaan.

Neuleseura. Yleensä ja useimmiten neuleseura on mies ja lapset kotona. Meidän kolme partiolaista. Kuvassa neulon Särkänniemessä partiolaisten retkipäivänä, joten neuleseurana oli muutama tuhat muutakin partiolaista.

Lahja. Sain mummolta lahjaksi hänen viimeiseksi neulomansa sukat, johon laittoi viimeiset jämälankansa. Rumimmat sukat ikinä. Mutta rakkaat ja kestävät. Siitä on jo yli kaksikymmentä vuotta. Sen jälkeen ei kukaan ole minulle sukkia tehnyt. Koska 'sähän teet ite'. Vinkiksi: mikään ei olisi niin mieleinen lahja kuin villasukat. Ps. Kolmekasit olisi sopivat.

Paitsiettä sainhan pari vuotta noitten jälkeen työkaverilta itse tehdyt sukat lahjaksi. Ne on vaan vähän turhan napakat ja ovatkin tällä hetkellä lapsella käytössä.

Lempihetki. Aamulla auringon paistaessa keittiöön. Jos vain sormet eivät ole liian jäykät, niin aamupuikolliset aamukahvilla auringossa on ihan lempparia.

Keskeneräinen. Nämä ihanasta langasta ihanan väriset sukat eivät vain etene. Liian tavallista, että mielenkiinto säilyisi. Arvioitu valmistumisvuosi 2021.

Neulenurkka. Oma kulma sohvalla. Uudenkarhea tehokas valo, langoille ynnä muulle tarpeelliselle säilytyspaikaksi oma sohvapöytä, pöydällä rasia ja kulhot keskeneräisille. Tässä neulon useimmiten telkkaa katsellessa.

Hurahdus. Yleensäkin langat. Tai niiden hamstraaminen. Liika on liikaa. Jo tällä määrällä mitä omistan, neuloisin loppuelämäni ja vielä jäisi lapsillekin lankoja. Silti sitä pitää ostaa aina lisää. En ymmärrä miksi. Tai ehkä sittenkin taidan ymmärtää.

Epäonnistunut. Nämä polvisukat eivät vain päässeet käyttöön. Tai on ne kerran pesty, mutta kun ne menivät niin pieleen kuin vain voi mennä, niin nyt ne on otettu sukkakopasta ja aloitettu purkaminen. Lanka on kuitenkin kiva, vaikka hailakkaa onkin. Ensin puran, sitten kastelen ja sitten taas puikoille. Säärystimet tai sukat. Katsotaan nyt.