sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Lapsimessuilla

Kävin perjantaina Lapsimessuilla jo neljättä kertaa. Tämä kerta poikkesi aikaisemmista usealla tavalla. 1. En ollut perheen kanssa, vaan ystävän. 2. Mentiin junalla, ei autolla. 3. Oli uusia näytteilleasettajia ja ihan kaikki osastot eivät olleet tismalleen samoilla paikoilla kuin aikaisempina vuosina. 4. Voitin bloggaajan tuotepalkinnon.

Matkustettiin junalla messuille onnistuneesti. En ole junalla kulkenut kovinkaan usein ja edellisestäkin kerrasta oli jo vierähtänyt tovi. Ei kuitenkaan eksytty, menty väärään junaan tai mitään muutakaan noloa. Matkat sujuivat hyvin.

Jos on perheen kanssa ollut mukavaa juuri näillä messuilla, oli ehkä kuitenkin kivempaa olla ystävän kanssa. Ei tarvinut hengailla puuhapisteillä tai pienoismallipuolella. Sai katsella niitä vaatteita ja kankaita just niin kauan kuin halusi. Eikä etenkään tarvinnut olla ilmapalloteline, kuten vaikkapa ekoilla lapsimessuilla, missä käytiin.

Kivaa oli se, että oli uusia näytteilleasettajia tai ainakin sellaiselta se tuntui. Pienempiä vaateosastoja runsaammin niiden suurien lisäksi. Sellaisia, joista en ollut koskaan aiemmin kuullutkaan. Kiinnostavia osastoja.

Koska omat lapset ovat jo niin isoja, että kumpaakin voisi kohta kutsua koululaiseksi, ei pienempien lasten tai vauvojen jutut tietenkään kiinnosta enää. Etenkin siellä ei-vaatepuolella tuntui olevan enemmän juuri vauvaperheille kaikkea. Ja isommille lapsille vähemmän. Mietinkin, että lapsi se on 15-vuotiaskin ja sitä ikäluokkaa ei näillä messuilla ole juuri mitenkään otettu huomioon. Vauvapuolella kyllä huomion ja pisteet sai hauska kristallikruunujen alla oleva vaippojenvaihtopiste sekä imetysnurkka.

Koska meillä oli messujen kiertelyn pääpaino vaatepuolella, siellä sitä aikaa enemmän vietettiin. Tungosta oli, mutta suunnilleen kolmen aikaan iltapäivällä alkoi hiljentyä. Pari kertaa joku ajoi ärhäkästi vaunuilla nilkoille ja Pomp de Luxin tungoksessa piti varoa, ettei osu kenenkään kyynärpää omaan leukaan. Mustelmitta kuitenkin selvittiin. Kassoillekaan ei juuri tarvinnut jonottaa.

Gugguun osastolle oli laitettu aidat ympärille ja jono sisääntuloon. Se oli minusta hiukan hämmentävää. Me käyvimme osastolla iltapäivällä, kun aidat oli otettu pois ja sisään sai mennä mistä vaan ja kuka vaan. En ostanut mitään koska...no, ne vaatteet olivat lievä pettymys.

Vakiokäyntikohteita olivat Verson puoti, Metsola sekä Blaa. Metsolasta en tällä kertaa ostanut mitään, vaikka Pupu Tupunat kyllä kovasti houkuttelivat. Harmillista oli se, että rahaa oli rajattu määrä käytössä. Vaikka toisaalta tätäkään kaikkea en olisi tarvinnut. Mikään ostamatta jäänyt ei kuitenkaan kummittele mielessä. Paitsi ne värikkäät sukkahousut. Ehkäpä niitä löytyy oman kylän kaupoista.

Reilun mittainen kahvitauko pidettiin ensimmäisen vaatepuolen kierroksen jälkeen. Kahvila (jonka nimeä en tietenkään enää muista) saa kyllä pisteet ilmaisesta santsikahvikupista. Sellaiseen valitettavan harvoin törmää.

Olin voittanut näytteilleasettajien arvonnassa kaksi kassillista tuotepalkintoja. Kasseista löytyi sukkia, vaippoja, tutti, Kimble-peli, taaperoiden leluja, lippis, pipo, leggingsit, ruokalappu, kauluri, peppupyyhkeitä, pesuainetta, body, pupu ja kassitkin olivat kestokasseja. Oikein hyvä palkinto. Yhden isomman vaippapaketin annoin vastaan tulleelle naiselle, jolla oli vaippaikäisiä lapsia. Loput vauva-asiat pitänee yrittää jakaa muuten eteenpäin. Muuten tulee kaikki käyttöön. Tupsulippis on vielä hyllyllä koska kumpikin lapsi haluaa sen, enkä osaa päättää kummalle annan lippiksen ja kummalle pahan mielen.






Tuliaisten lisäksi ostokset olivat melko maltilliset. Etukäteen olin suunnitellut ostavani koululaiselle pitkähihaisen puseron ja eskarilaiselle siniset leggingsit. Varmaan arvaatte, että nuo tarpeeseen tarkoitetut hankinnat lukevat edelleenkin ostoslistallani. Ostoskoriin sen sijaan tuli Verson puodin osastolta mekko. Tämän vuoden ensimmäinen ja todennäköisesti myös viimeinen vaateostos itselle. Lenkkarit on vielä ostettava, mutta kengät ei ole vaatteita.

Pomp de Luxin osastolta löytyi mekko ja pusero eskarilaiselle ja teepaita koululaiselle. Puserot viiden euron kappalehintaan ja mekko maksoi kahdeksan euroa. Oli minusta edullista. Me & I:n osastolta niin ikään lapsille teepaita ja mekko. Niilläkään ei hintaa ollut kuin kympin kappale. Blaan osastolta löytyi eskarilaiselle kevätjuhlamekko, sekin taisi maksaa vain kaksi kymppiä.

Roo clothing oli minulle uusi tuttavuus ja ihastuin kovasti heidän kankaiden ja vaatteiden kuoseihin. Täällä olisi ollut pitkähihainen paita koululaiselle, en vain uskaltanut ostaa sitä, koska en ollut varma kelpaako. Sen sijaan ostin kaksi kangasta, jotka poika kyllä kummankin hyväksyi kotona. Toisen tosin sillä ehdolla, että pitää puseroa vain kotona. Taidan tehdä siitä tytölle jotain.

Olin etukäteen myös ajatellut ottavani paljon kuvia messuilta ja just tämän ekan vaatekierroksen jälkeen kun oli jo kaikki varsinaiset ostokset tehty. Kahvitauolla tuli kotoa vähän kurja puhelu, joka tietty sen verran sekoitti ajatuksia, ettei kamera tullut pieneen mieleenkään.

Poika soitti itkuisena, että Alma makaa sohvalla ja sätkii. Onneksi pojalla oli kaveri, ettei joutunut yksin kotona pelkäämään. Soitin miehelle ja käskin kotiin selvittämään tilannetta. Ensiajatushan oli tietysti, että epilepsia ja että tämä on nyt lähtölaskenta Almalle.

Ilmeisesti Alma oli juuttunut hampaasta kiinni sohvalla nukkuessaan, oli pyörähtänyt selälleen, kun oli yrittänyt saada hampaansa irti ja siksi sätkinyt. Koska lapsen kertomana tilanne ei varmasti koskaan ihan kristallinkirkkaana minulle selviä. En tiedä kuinka pitkään Alma oli siinä sätkinyt, mutta oli joka tapauksessa pissannut alleen hätäpissat. Miehen saapuessa kotiin kissa käveli kuitenkin normaalisti eikä senkään jälkeen nyt kahteen vuorokauteen ole tapahtunut mitään normaalista poikkeavaa. Olihan Alma hiukan vaisu, kun tulin kotiin. Voi siis olla, että olikin epilepsiakohtaus. Toisaalta kissa, joka ei ole ikinä pissannut minnekään muualle kuin ulos tai hiekkalaatikkoon, menee noloksi siitä kun on laskenut alleen. Jäin miettimään sitäkin, että jos kissa saa epilepsiakohtauksen, jääkö sätkimään kyljelleen vai kääntyykö selälleen, kuten Alma oli ollut. Almallahan on lonkissa nivelrikkoa ja esimerkiksi nukkumaan asettautuminen vie tovin, että saa ne kipeät jalkansa hyvään asentoon. Alma ei myöskään enää pääse halutessaan pyörähtämään selälleen. Yrittää sitä usein kun silittelen sitä, mutta ei vaan enää pääse.

Niin tai näin, nyt Almalle kuuluu hyvää. On käynyt tänään ulkona lähemmäs kymmenen kertaa silakoita nuolemassa. En aio vaivata päätäni asialla ellei vastaavaa tapahtu uudestaan. En aio katsoa googlesta.


torstai 20. huhtikuuta 2017

Puutarhassa

Olen ihan huomaamatta saanut siistittyä pihaa talven jäljiltä niin, että enää on vain pari kulmausta jäljellä. Kiva kun on ollut aurinkoisia kelejä, niin ulkonakin on kiva olla.

Luvattoman paljon tulee tuolla pihalla ajatuksiin kaikenlaisia uusia suunnitelmia. Vanhojakin on vielä pitkä lista toteuttamatta. Mutta jos silti haravointiurakan jälkeen aloittaisi yhden perennapenkin kunnostamisella. Eli kaikki perennat ylös, uutta multaa ja korotusta ja perennat takaisin. Sitten palaisi niihin vanhoihin suunnitelmiin.

Ja kuten joka kevät, niin tänäkin vuonna päätän, että pieniä kevätkukkijoita on saatava lisää. Vaikka krookuksia, kevättähtiä ja lumikelloja. Pitää muistaa vielä syksylläkin, kun motivaatiot on kadoksissa, että nämä on ihan sitä parasta keväisin.






keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Pääsiäissukat

Osallistuin jo toisen kerran tänä vuonna Niina Laitisen järjestämään sukkaKALiin. Tällä kertaa neulottiin pääsiäissukkia. Taimitarha-ryhmässä on reilu 9000 jäsentä, joten varmaan kaikki neulomista enemmän harrastavat tietävät mistä on kyse eli en ala tässä tarkemmin kertaamaan sääntöjä sun muuta. Tuolta voi käydä katsomassa. Sukkien ohjehan säilyy ryhmässä ja niitä voi neuloa muulloinkin. Tietty tässä ryhmäneulomisessa oli oma hauskuutensa siinä, että ohjetta julkaistiin pätkä päivässä, eikä etukäteen tiennyt yhtään, mitä seuraavaksi tulee.



Neuloin sukat ohjeen mukaan, lisänä ainoastaan muutamat pienet virheet, joita en lähtenyt purkamaan. Kokonaan väärin neulotun kuvioraidan purkasin, mutta nuo pikku jutut eivät tuolta juuri näy.

Omiin sukkiin käytin niitä lankoja, mitä lankalaatikossa oli ja näihin nyt valikoitui tuollaiset värit. Tykkäsin mallista ja kuvioista, mutta kirjoneulelankana Seitsemän veljestä on ehkä liian paksua ja tömäkkää. Olisi pitänyt valita joko puoli numeroa isommat puikot tai ohuempi lanka niin ei olisi niin peltiä nämä sukat.



Sukista tuli myös aika tiukat eli olisi tarvinnut lisätä tuonne muutama silmukka. Kyllä ne jalkaan saa vedettyä, mutta kuviot eivät näytä kovin kauniilta jaloissa. Myös ohjeen mukaisesti neulottuna, niistä tuli liian isot minun 38/39 jalkaan. Tosin itselle nämä eivät jää, mutta kun ohje oli suunniteltu tuohon kokoon, ei ihan minun neuletiheys ole sama kuin suunnittelijan.



Kantapäähän tuli hauska ristivahvistus. Tein sen, vaikken normaalisti erityisemmin tykkää seiskaveikan sukissa vahvistetusta kantapäästä, kun siitä tulee niin paksu. En olekaan pitkään aikaan tehnyt tuon näköistä kantapäätä, pitää varmaan ottaa taas käyttöön, niin kaunis se on.

Kyllä näistä ihan kivat sukat tuli. Enemmän tykkäsin kuitenkin ystävänpäiväsukista. Liekö syynä se, että ne tehtiin ohuemmalla langalla ja värivalinta oli enemmän mieleinen. Kyllä pääsiäissukatkin käyttöön menee.



Lanka: Seitsemän Veljestä jämiä.

Puikot no 3½.

Ohje: Pääsiäissukat.

Langan kulutusarvio 170 g. Ihan hatusta vedetty arvaus. Puntari on jossain kadoksissa ja todellisen määrän punnitsen, kun se löytyy. Jos löytyy ja jos muistan.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Pääsiäinen

Pääsiäinen oli herkuttelua. Järkyttävä määrä suklaamunia, kinderkakkua, lasten tekemiä hampurilaisia, tortillaa ja roskaruokaa. Litrakaupalla kuplamehua ja iso kupillinen värjättyjä kananmunia.





Pääsiäinen oli Pokemonien metsästystä, tupla XP:t, pyöräretki, veistospuistoretki, satamaretki ja hautausmaaretki.





Pääsiäinen oli aurinkoa, pakkasta, haravointia, pikkuisen remonttia, pääsiäissukkien neulomista. Pääsiäinen oli joka päivä kavereita ja trampoliinissa hyppimistä.





Pääsiäinen oli kissojen kanssa pihalla olemista ja päiväunien nukkumista.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Lapsimessut - lippuarvonta

Arvonta päättynyt.

Satunnaislukugeneraattorilla arvoin lippujen voittajat. Arpaonni suosi tällä kertaa henkilöitä Yoslene ja Jonnan. Onnea voittajille, laitan sähköpostia tulemaan :)

ArHain ja sain bloggaajapassin myös Lapsimessuille. Näillekin messuille sain arvottavaksi kaksi pääsylippua.

Lapsimessut järjestetään Helsingin messukeskuksessa 21. - 23.4.2017.

Lapsimessut on Pohjoismaiden suurin koko perheen tapahtuma. Se on suunnattu perheen perustamista suunnitteleville, odottajille ja kaikenkokoisille perheille isovanhempineen. Mukana on yli 180 näytteilleasettajaa.

Samalla lipulla pääsee useampaan Messukeskuksessa olevaan tapahtumaan: Lapsimessut, Model Expo, Kädentaito, OutletExpo ja Eläinystäväni (la - su).

Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tätä postausta. Arvon kaksi voittajaa, kumpikin saa yhden sähköisen pääsylipun. Arvontaan voi osallistua 16.4.2017 asti.

Viime vuonna messuilta ostetusta kangaspinosta olen ommellut vain yhden kankaan sohvatyynyn päälliseksi. Se on kyllä ollutkin koko vuoden ahkerassa käytössä.

Onnea arvontaan.


lauantai 15. huhtikuuta 2017

Tytön huone

Syyskuun lopulla tein eskarilaisen huoneeseen perusteellisen siivouksen ja samalla kävin läpi kaikki lelut ja tavarat. Huone on pysynyt melko hyvässä järjestyksessä ja kevätsiivous kesti paljon lyhyemmän ajan, kuin pojan huoneen kanssa. Lelut oikeille paikoilleen, ikkunan pesu ja legokaapin siivous. Samalla katsottiin, löytyykö jotain leluja, joita voisi laittaa eteenpäin. Aika nihkeää oli. Jotain kuitenkin sain laittaa pois ja pari juttua poistin ihan omalla luvalla.

Huone on taas siisti ja ihanaa on, kun ikkunasta näkee kunnolla ulos.



 


Kovinkaan paljon uutta ei huoneeseen tullut. Huonekalutkin pysyivät samoilla paikoilla. Ainoastaan komerossa ollut pinkki pehmoleluarkku siirrettiin huoneen puolelle. Sen päälle laitettiin nukkekoti siinä toivossa, että sillä leikittäisi nyt enemmän kuin sen ollessa lattialla. Ehkä pientä nukkekodilla leikkimisen lisääntymistä on havaittavissa.

Lipaston päälle toin pari huonekasvia, koska tyttö oli itselleen sellaisia toivonut. Minä taidan toistaiseksi hoitaa kastelemisen, mutta jossain vaiheessa eskarilainen saa itse ottaa vastun omista kukistaan.

Myös parin vuoden takainen synttärikoristeeksi tehty pallonauha laitettiin koristamaan huonetta. Koska se on niin ihana. Samoin sängyn päädyn halloweenvalot vaihdettiin samaisen vuoden synttärikoristeviirinauhaan.

Lapsien huoneiden oviin ollaan kiinnitetty heidän saamiaan synttärikortteja. Koululaiselle tuli nyt magneettitaulu, minne laitettiin kortit, mutta eskarilaisen huoneessa kortit saavat edelleen olla ovessa. Siistittiin siitä pois huonosti kiinni olevia ja laitettiin kokonaan uudet tilalle. Tyttö valitsi korteista kaikki kivoimmat ja ihanimmat. Yllättäen kaikissa korteissa, jotka tulivat valituiksi, oli kissan kuva.

Yhden uuden koristetyynynpäällisen ompelin. Keltaisesta leijonakuvioisesta kankaasta. Samalla laitettiin tuolille istumaan tytön mummon vanha nukke. Se tuntuikin olevan aika tärkeä. Ainakin siitä päätellen, että se otetaan usein katselemaan kun eskarilainen leikkii tai piirtää.

Lapsen omia askarteluja ja piirrustuksia laitettiin myös enemmän näkyville. Sellaisia kivoja, joista tyttö itse tykkää eniten. Kuten vaikka hamahelmijuttuja, eskarissa tehty sieni ja kananmunakennosta askarreltu pääsiäiskana.

 

 





Komerossa on yksi hylly tullut alas, koska siellä kiipeiltiin. Se pitää vielä korjata ja sitten saadaan komerokin kunnolla järjestykseen. Lapsen kultaisille hiihtäjäpatsaille pitää myös kehittää joku seinähylly. Yksi vaihtoehto minulla jo oli, mutta se oli hankala ja iso. Olkoon nyt patsaat lipaston päällä niin kauan kun löydän alakerran sekamelskasta sen pienen seinähyllyn, johon nuo kaksi hyvin mahtuvat. Ja ehkä jopa se kolmaskin.

Noiden lisäksi huoneeseen on hankittava viimeistään ensi syksyksi kunnollinen pöytävalaisin. Sekä askarreltava roskakori. Muuten on kaikki kunnossa.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Puutarhapuuhia

Viikonloppuna alkanut puutarhakausi on jatkunut joka päivä jonkinlaisella haravoimisella tai muulla puuhalla. Yritän tehdä pienissä osissa, vaikka tekisi mieli olla pihalla aamusta iltaan. Eilen olin vain tunnin verran ja senkin osissa, koska vähän väliä tuli vettä. Melkein tuli jo paniikki, että vappuun on vain kaksi ja puoli viikkoa ja melkein kaikki puutarhan kevätsiivoukset vielä tekemättä. Iltasella kurkkasin blogista, miten pihan kevätpuuhat on aikaisempina vuosin tehty ja täytyy myöntää, että ihmisen puutarhamuisti ei toimi kuin pari vuotta taaksepäin. Jos sitäkään.

Katsastin aiemmilta vuosilta huhtikuun puolivälin ajan. Tänä vuonna ei ole lunta kuin pari pientä jääkökköä varjoisammilla kohdilla ja ojassa, jonne lumet on pihalta kolattu. Puutarhatyöt on aloitettu, pihan takaosa haravoitu ja pari kukkapenkkiä siistitty. Krookukset eivät vielä kuki. Vuonna 2016 oli aurinkoista pitkään ja kevät pidemmällä. Lunta ei ollut, mutta pihatöitä en ollut vielä edes aloittanut. 2015 krookukset kukkivat, lunta oli vielä jonkun verran ja pihatyöt aloitettu. 2014 krookukset kukkivat, lunta ei ollut ja kaikki pihatyöt olivat lehtien puhaltamista lukuun ottamatta tehty. Sitten ne kolme edellistä vuotta eli 2013, 2012 ja 2011: pihalla oli vielä puoli metriä lunta ja sulanutta oli vain pihapoluilla ja suurten puiden alla eli mitään pihatöitä ei tehty tai edes haaveiltu niiden tekemisestä.

Ja niinhän se on, puutarhamuisti on lyhyt. Jos olisi ollut normaaliluminen talvi, lunta olisi edelleen sen puoli metriä. Turha tässä on hosua, hyvin ehtii. Kevät on taas ajoissa.

Kuten alemmasta kuvasta näkyy, lunta ei enää juuri ole. Sunnuntaina virpojia kuvatessa oli etupihalla vielä pieni jäätikkö, se on jo sulanut pois.

 

Puutarhan ensimmäinen kukkakin on auennut. Kevätlumipisara on edelleen hengissä ja vieressä on aukeamassa toinenkin samanlainen. Todella jännityksellä odotan tulevia keväitä ja sitä, miten tämä vaatelias sipulikukka tulee viihtymään paikassaan.



Pihalla olen nyt tosiaankin vähän haravoinut nurmikkoa ja kerännyt koivuista pudonneita oksia. Pari perennapenkkiä on myös siivottuna, samoin toinen marjapensasalue. Toinen on vielä siistimättä, koska siinä olisi isompana hommana kaivaa pois vähän turhan innokkaasti levinnyt vadelma. Suurempi vadelmapuska saa jäädä, mutta tämä pienempi on tarkoitus hävittää. Siitä ei ole vadelmiakaan saatu juuri pikku kupposta enempää, joten ei jää edes harmittamaan sen poistaminen.

Loppukesänä viime vuonna levitin tuolle toiselle marjapensasalueelle kuorikatetta, koska se oli päässyt kovin epäsiistiin kuntoon. Toiselle alueelle olisi tarkoitus tehdä tänä kesänä sama. Helpottaa ruohon leikkaamista ja on siistimmän näköinen. Marjapensaiden taakse kaivoin myös pikkuruisen kasvimaan alun. Sitä on tarkoitus tänä kesänä hiukan laajentaa. Vaikka olen vannonut, että meille ei kasvimaata tule, koska kotilot, aion silti kokeilla tätä kuivassa paikassa olevaa kohtaa perunoiden viljelyyn. Niitä kun tulee ämpärissä niin vähän. Naapuri kyllä lupaili, että saisin hänen peltoaan käyttää perunoille, mutta jos nyt kokeilisin ensin tätä.




Tänään paistaa aurinko melkein pilvettömältä taivaalta. Mittari näyttää plus yksi astetta, eikä tuule. Mutta yöllä tullut lumikerros on yhä maassa. Taitaa tulla puutarhapuuhien osalta välipäivä.