keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Arvonta - pääsylippuja Kevätmessuille

Hain ja sain bloggaajapassin Kevätmessuille 6. - 9.4.22017. Sain samalla blogiin arvottavaksi kaksi pääsylippua.

Kevään suurtapahtumassa virittäydyt kevättunnelmiin ja nappaat tuoreimmat vihervinkit puutarhaasi, maistuvimmat yrtit parvekkeellesi, viimeisimmät remontti-ideat kotiisi ja makoisimmat lähi- ja luomuruokaherkut lautasellesi. 

Kevätmessut pitävät sisällään viisi erilaista tapahtumaa: Kevätpuutarha, OmaMökki, Lähiruoka & Luomu, Oma Koti sekä Sisusta!

Itseäni tietenkin eniten kiinnostaa Pohjoismaiden suurin puutarha-alan tapahtuma eli Kevätpuutarha-messut. Koska pääsen messuilemaan vain lauantaina, joudun varmaan aika pikaisesti katsastamaan nuo muut messut. Tiedän jo etukäteen, että koko messupäivä menee aika tiiviisti tuossa Kevätpuutarhaosiossa.

Mutta se arvonta. Kaksi lippua on arvottavana kaikkien halukkaiden kesken Helsingin Messukeskuksessa järjestettäville Kevätmessuille 6. - 9.4.2017. Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tähän postaukseen kuun loppuun mennessä eli perjantaina 31.3. on viimeinen osallistumispäivä.

Koska tänä vuonna liput ovat sähköisessä muodossa, niitä ei tarvitse lähetellä postissa (jonka kulku on valitettavan epävarmaa. Meidänkin yksi ajoissa lähetetty joulukortti saapui perille helmikuussa) vaan saan laittaa liput sähköpostilla suoraan voittajalle.

Arvon kummankin lipun samalle henkilölle eli voittaja pääsee messuilemaan ystävänsä kanssa. Niin minäkin aion tehdä.

Onnea kaikille arvontaan :)

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Lunta ja kukkia

Hurjasti on jo näkynyt kuvia nupuillaan olevista lumikelloista ja lumettomista puutarhoista. Ihan vähän tekisi mieli itsekin pihalla jotain tehdä, mutta meillä pihaa peittää vielä paksu lumikerros. Tai no ei se nyt niin paksu ole, lunta satoi talvella sen verran vähän, mutta kyllä se ohuempikin lumikerros maaliskuussa tuntuu aina paksulta. Hiukan taidan kuitenkin kevään edistymistä nopeuttaa tuhkan levittämisellä.  Ja heti kun kuistin edestä alkaa jää sulamaan, kaivan petkeleen esiin ja alan naputella jäätä rikki.

Tällä hetkellä maata pilkistää ainoastaan suurien puiden alla ja ojanreunalla on vuorenkilpikasvustot näkyvillä. Muuten saadaan vielä nauttia lumisesta puutarhasta.






Muutama viime kuussa kylvetty chilin ja tomaatin taimi venyy vartta sisällä. Pinaatti ja basilika odottavat kylvämistä ja ne pääsevät multiin tänään. Olen jo tosissani suunnitellut kasvilampun hankkimista sisälle, että saisin nämä talven ja kevättalven kylvöt kasvamaan paremmin ja venymään vähemmän. Ensi kevääksi varmaan on tilaakin eri tavalla kasvatussysteemeille, nyt ei meinaa löytyä oikein sopivaa ikkunaakaan noille pikkuisille, koska minkään ikkunan edessä ei ole pöytää. Tai onhan keittiössä ja lasten huoneissa, mutta niille en esikasvatussysteemiä halua.

Reilu viikko sitten tuotiin kaksi autotallissa talvensa viettänyttä pelargonia sisätiloihin. Hyvässä kunnossa olivat, toinen oli talven aikana jopa kukkinut. Kovin ovat vielä pieniä nämä viime kevään pistokastaimet, mutta kasvu on jo hyvässä vauhdissa ja uusia lehtiäkin on jo ilmestynyt. Hiukan lisäsin multaa niille ja leikkasin toisen. Toisen jätin tarkoituksella leikkaamatta, katsotaan minkälaista mallia näistä eri tavalla kohdelluista kukista kasvaa. Näistä hyvin voivista kukista innostuneena päätin, että ostan pari uutta pistokasta lisää.




Koska pihalla ei vielä ole minkäänlaista kukkaloistoa, olen keväiseen tapaan ilahduttanut itseäni sisäkukilla. Helmihyasintti alkaa olla jo hiukan ohikukkinut. Niitä pitää ostaa vielä muutama, tykkään kovasti. Ja ne kun saa vielä keväämmällä istuttaa puutarhaan ilahduttamaan.

Ruusut alkavat niin ikään olla jo poistokunnossa, saatiin ne Tyynen kanssa mieheltä naistenpäivänä.

Oranssin afrikantähdikin ohi en päässyt ostamatta sitä. Kukan pitäisi kestää pitkään ja tuonkin kasvin voi istuttaa puutarhaan suojaisaan paikkaan. Jostain kyllä luin, että se menisi huonekasvinakin, mutta ei enää välttämättä kuki. Valitsen puutarhaan istuttamisen.

Ja eilen ostetuista narsisseistakin oli tänä aamuna avautunut yksi kukka. Ne kukkivat nopeasti, ellen muista viedä niitä yöksi viileämpään paikkaan eli tuulikaappiin. Aika huonosti yleensä kyllä muistan.

Vielä kun jostain löytyisi orvokkeja, olisi kevätkukinta sisällä ja kuistilla täydellinen.


 

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Neulomista

Huivin jälkeen valmistui kolmasluokkalaiselle pipo. Ihan peruspipo resorilla ja sileällä. Ja kuten olen jo aiemmin kirjoittanutkin, sileän neulominen ei ole minun juttuni. Etenkään yksivärisen sileän. Mutta pipo valmistui ja on nyt tyytyväisen käyttäjän päässä.



Kolmasluokkalaisen pipo

Lanka: Sublime Babycashmere Merino Silk DK ja tupsuun Seitsemän Veljestä.

Puikot no 3,5.

Ohje: Omasta päästä peruspipo.

Langankulutus: 80 g.



Ihana pehmeä kutittamaton lanka pipoon, sama kuin eskarilaisen pipossakin. Ainoa haittapuoli tässä langassa on se, että sitä ei voi laittaa pesukoneeseen. Olen yrittänyt tehdä kaikki lasten neuleet (pipot, sukat, lapaset, huivit) sellaisista langoista, joita voi konepestä. Ei tämä nyt ensimmäinen käsipestävä asuste lapsella ole eikä varmaan viimeinenkään. Pipossa ja huiveissa kuitenkin on tärkeintä se, etteivät ne kutita. Muuten niitä ei käytetä. Lapaset ja sukat teen puolestaan mielelläni halppislangoista eli Nallesta ja Seiskaveikasta, koska ne likaantuvat helpoiten, niitä häviää ja ne jäävät pieneksikin ihan toiseen tahtiin kuin vaikka pipot. Tyttö tarvisikin seuraavaksi lapaset juuri noista syistä.



Innostuin osallistumaan nyt maaliskuussa Vanilla Wool -blogin KALiin. Eli maaliskuun ajan yhteisneulotaan Eukalyptussukkia. Ohje on kokonaan saatavilla ja jokainen osallistuja neuloo omaan tahtiinsa. Minulla on tarve tehdä parit lahjasukat ja tässä on tosi kaunis malli, joten lähdin mukaan.

Toinen sukka on jo valmis, toisessa aloittelen kantapäätä. Koska nämä sukat menevät lahjaksi reilun kahden kuukauden kuluttua, olen kerrankin jossain ajoissa liikkeellä. Ja todennäköisesti saan valmiiksikin paljon ennen eräpäivää.



Sukkien lisäksi aloitin Neulovan Nartun ohjeella Krysanteemikämmeköitä. Kuten ylemmästä kuvasta näette. Aloitin ja purin. Aloitin ja purin. Aloitin ja purin. Nyt en ole vielä aloittanut, mutta luulen, että seuraavaksi on sopivat langat ja puikot. Tai sitten tulee vielä kerran aloitin ja purin. Jännitystä luvassa.

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Kisaneuleet osa 2: Puoli kuuta peipposesta

MM-kisoissa vietettiin jo viimeistä kispäivää, kun sain toisen kisaneuleen valmiiksi. Viikon kestänyt olkapääkipu esti tehokkaasti neulomisen ja tämä hieno kisaneuleajatus jäi sen takia. No, Salpausselän kisat on ensi vuonna ja sinne mennään kisaneuleissa, jos sää vain on aurinkoinen. Eli näitä voi vielä hyvällä syyllä kutsua kisaneuleiksi.

Ensimmäisenä kisaneuleena valmistuivat lapaset. Toinen kisaneule oli huivi, Peipponen nimeltään.




Peipponen

Lanka: Regia Colormania Color.

Pyöröpuikko no 4.

Ohje: Peipponen (Rav)

Lankaa kului 120 g.

Ihana huivi, tykkään hurjasti. Ja oli mukava neulottavakin kunhan selätti ensin tuon sileän osuuden. Sileän neulominen kun on minulle niin vaikeaa. Mutta huivi valmis ja menee käyttöön jo ennen seuraavia kisoja.




Olen kyllä tosi surkea itsareiden ottaja. Noin nelkyt kuvaa ja niistä yhdessä näkyy huivia. Tukka ei ole hyvin yhdessäkään, mutta katsokaa sitä huivia.



Huivien pingotus on meillä tällä hetkellä hiukan haastavaa. Kissat juoksevat iltaisin kaikki matot ryttyyn eli entinen tapa pingottaa pyyhkeen päälle matolle, ei onnistu. Laitoin pöydälle pyyhkeen ja pingotin huivin siihen. Sai olla melko rauhassa. Alpo kävi nyppimässä nuppineuloja, Aamu meni nukkumaan huivin päälle. Nostin sitä lukuisia kertoja pois, mutta kun se meni aina takaisin, annoin lopulta olla. Hyvä huivi tuli siitäkin huolimatta. Tai just sen takia.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Metsäretkellä

Tälle päivälle oli eräs meteorologi ennustanut talven hienointa ulkoilusäätä ja sitä se todellakin oli. Olisi ollut suorastaan häpeä viettää sitä sisällä ja me lähdettiinkin metsäretkeilemään koko perhe. Koska ei haluttu laittaa kelloa soimaan, lähtö ei ollut kukonlaulun aikaan, vaan aurinko jo paistoi täydeltä terältä, kun lähdettiin matkaan.

Kohteeksi valittiin Evon retkeilyalue Hämeenlinnassa. Ensimmäinen vaihtoehto eli oman paikkakunnan metsäretkialue on tullut niin suosituksi, että ajateltiin Evolla olevan vähemmän ihmisiä. Ja ihan oikein arvioitiin. Lapakiston parkkialue oli kuulemma tursuten täynnä puolen päivän aikoihin, Evon Metsätaitoradalla, joka kierrettiin, ei törmätty yhteenkään ihmiseen. Parkkipaikalla oli autoja kolme.

Osa matkasta kulki Ilves-vaellusreitistöä pitkin, osa kuljettiin autotiellä. Edellisten lumisateiden jälkeen reittiä ei ollut kävellyt meitä ennen kuin pupu. Pienen osan matkaa joku oli mennyt suksilla, mutta muihin ihmisten jättämiin jälkiin ei törmätty. Reitin varrella oli tulentekopaikka polttopuineen. Siellä paistettiin makkarat ja syötiin muutkin eväät. Evolla on muutama muukin sopivan mittainen metsälenkki ja päätettiin, että kesällä voidaan tulla testaamaan niistä joku muu.

Oli mukava aurinkoinen metsäretkisunnuntai.






lauantai 4. maaliskuuta 2017

Kotiäidin talviloma

Loma se on kotiäidilläkin, vaikka moni toisin väittää. Kyllä sitä eron tavan arkeen huomaa ja helposti. Aamulla ei tarvitse herätä kellon soittoon, vaan siihen kun lapsi nykii hereille. Ei tarvitse hoppuilla aamupalan kanssa ja sen voi syödä vaikka puolen päivän aikaan. Ei tarvitse hoppuilla nukkumaan menon kanssa, vaan saa antaa lasten valvoa pikkuisen normaalia pidempään. Ja jos ei ole mitään pidempää matkaa tai retkeä lomalle suunniteltu, saa keksiä joka päivälle jotain pikku puuhaa, ettei lasten aika tule pitkäksi.

Lapsilta tuli etukäteen kaksi toivetta talvilomalle: HopLop ja Pokemonien metsästys. Itse olin esittänyt useamman toiveen: Metsäretki, elokuvissa käynti, MM-kisat ja kylpyläreissu. Lomaa on jäljellä yksi päivä ja toteutumatta toiveista on HopLop, elokuvat ja metsäretki. Huomenna vielä ehtii jonkun noista tehdä, saa nähdä mitä.

Loman aikana ollaan pelattu, leikitty, piirretty. Leivottu muffinsseja, katsottu piirrettyjä ja nukuttu päiväunia. Viimeistä tosin vain minä. Ollaan käyty pilkillä ja pari kertaa kirpputorilla. Ollaan pidetty leffailta kotona ja toinen kotileffailta pidetään varmaan tänään. Ollaan vierailtu mökillä ja lapset ovat yökyläilleet toistensa huoneissa. Käytiin kylpylässä Vantaalla ja Ikeassa ostamassa tyyny. Ollaan kaivettu esille parikymmentä vuotta vanha autorata ja jääkiekkopeli. Ollaan syöty aivan liian paljon herkkuja joka päivä.

Melkein joka päivä tai ehkä jopa joka päivä ollaan metsästetty Pokemoneja. Auringonpaisteessa ja vesisateessa. Keskikaupungilla ja vähän sivummalla. Välillä on tullut hiki, välillä on kengät olleet läpimärät. Ollaan etsitty pokemoneja autolla ja kävellen. Ollaan käyty hautausmaalla, kaupan pihalla ja urheilukeskuksessa. Ollaan kävelty parikymmentä kilometriä. Tai ehkä jo jopa kolmekymmentä. Samoilla reissuilla ollaan käyty kahvilla ja kaakaolla milloin missäkin. Ovat olleet kuulemma ihan parhaita päiviä. Ja niin kyllä minustakin.

MM-kisoissa käyminen jäi yhteen kertaan. Olisin vielä mielelläni toisenkin kerran käynyt, mutta ei löytynyt sopivaa aikaa ja silloin yhtenä päivänä kun olisi ollut aikaa, satoi vettä. Ja Suomen liputkin jäivät kotiin. Ollaan sentään kisafiiliksistä päästy nauttimaan useamman kerran Lahden keskustassa pyörähtämällä ja sehän on ollut melkein kuin kisoissa kävisi.

Mukava loma on ollut. Ollaan tehty kaikkea kivaa ja mikä parasta, lapset ovat riidelleen hyvin vähän tai eivät ollenkaan. Vaikka ihan joskus ja ihan vähän toivon, että lasten mummot olisivat vielä elossa ja voisin kipata kaksikon sinne pariksi päiväksi tai vaikka edes yhdeksi ja saisin itse sen yhden lomapäivän ja voisin tehdä ihan vaan just mun omia juttuja. Ehkä se päivä on huomenna ja tehdään mun ikioma lomatoive. Ja se ei ole HopLop.






 



sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Lahden MM-hiihdot

Kun kotikaupunkiin tulee näinkin iso tapahtuma kuin MM-hiihdot, on sinne mentävä, vaikka kiinnostus talvilajien seuraamista hipoo nollaa. Onneksi Hannu Manninen oli palannut kilpakehään, niin tiesi nimeltä edes yhden suomalaisurheilijan.

Koko perheen voimin mentiin kisa-alueelle bussilla, omat eväät repussa ja liput liehuen. Oli mukava päivä, vaikka aurinko ei ennustuksista huolimatta näyttäytynytkään. Lunta sateli hiljalleen ja väkeä oli alueen täydeltä. Kisafiilis oli korkealla.

Ja hei, jos et ole omaa kisapaikkaa vielä lunastanut, kannattaa se tehdä ensi tilassa. Kisamontussa ja alueella on aivan mahtava tunnelma ja näin antipenkkiurheilijan suusta se kertoo jo paljon.