tiistai 20. kesäkuuta 2017

Tuvan järjestys uusiksi

Muutaman viikon ajan touko-kesäkuun vaihteessa käytin kylmät ja sateiset päivät tuvan täydelliseen muodonmuutokseen. Eli siirtelin huonekalut yhtä lukuun ottamatta uusille paikoille. Siihen järjestykseen, mitä olen laajennuksen aloituspäivistä alkaen ajatellut. Tai no ei nyt mitään tarkkaa järjestystä ollut etukäteen ajatuksissa, mutta toimintojen sijoittuminen kyllä. Tammikuisesta synttäripäivityksestä taitaa näkyä kaikkein parhaiten ennen-kuvia. Tuoreita ennen-kuvia ei tullut otettua koska järjestelyhommiin piti ryhtyä heti kun se innostus iski. Ja oli niin kamalan sotkuistakin, ettei mieli tehnyt paljon kuvailla.

Huoneiden järjestys meni uusiksi niin, että pöytäryhmä tuli tuvan puolelle ja televisio sekä sohvat siirtyivät peräkammariin. Tilan tuntua ja väljyyttä on nyt paljon enemmän, vaikka huonekalujen määrä pysyi samana. Kolme siirtyi pois, mutta kolme tuli myös tilalle.



Järjestelyn yhteydessä mies laittoi tuvan puolelle puuttuvat listat paikoilleen. Muutama toki vielä puuttuu ja naurettiinkin, että meneekö taas pari vuotta ennen kuin ne ovat siellä missä pitää. Nähtäväksi jää.

Tuvassa on nyt pöytäryhmä ikkunan edessä. Vanhan seslongin jalkoja lyhennettiin viisitoista senttiä ja siinä on nyt paljon mukavamapi istua kuin ennen. Seslongista näyttää muotoutuvan ainakin minun ja pojan sekä Alpon suosikkipaikka.

Pöydälle ompelin uuden kaitaliinan Marimekon kangaspalasta. Kattovalaisimeksi laitettiin Aarikan Reitti, jonka joulupukki minulle toi.

Muuta uutta tuvassa on jokusen vuoden varastossa odottanut kirpputorilöytöräsymatto ja niin ikään kirpputorilöytö emännän kaappi. Kaappi on aika rapsakassa kunnossa ja se onkin tarkoitus jossain vaiheessa kunnostaa ja maalata uudelleen. Kunnostus siirtyy ainakin ensi kesään, jollei jopa seuraavaan.

Varastosta sain kaivettua myöskin siellä jokusen vuoden pölyttymässä olleet Mariskoolit. Vitsit oli jo melkein ikävä niitä.

Ainoa paikoillaan pysynyt huonekalu on nurkassa oleva vitriinikaappi. Sitä ei siirrelty, koska en jaksanut tyhjentää sitä ja muutenkin sen oli tarkoitus jäädä tuohon. Vaikka en jaksanut tyhjentää sitä mahdollisen siirtämisen takia, tyhjensin sen kuitenkin hylly kerrallaan pölyjen pyyhkimiseksi ja uudelleen järjestelemiseksi.


 
 


 




Ikkunaa vastapäisellä seinällä on muutama lipasto ja vasta maalattu seinähylly. Lipastoihin on tarkoitus säilöä lasten vähemmän leikeissä olevia leluja kuten junanradat ja dublot sekä palapelit. Tämä osuus on vielä vaiheessa. Seinähyllyn maalasin vanhalla Helmi-kalustemaalilla, joka oli jo muuttanut koostumustaan melko jämäkäksi. En jaksanut alkaa läträämään vedellä ja olihan paksussa maalissa se hyvä puoli, ettei kovin helposti valunut. Hyllystä tuli ihan hyvä.

Sohvatuolin haluan vaihtaa johonkin pienempään ja sirompaan. Tuo saa nyt toistaiseksi kelvata. Uusi ostetaan kun se vastaan kävelee.

Kiva on tässä uudessa järjestyksessä myös se, että saatiin uunin viereen tyhjää tilaa säilytellä polttopuita. Jonkinlainen kehikko niille pitää rakentaa, etteivät revi tapettia. Tämäkin on työ, jonka voi siirtää syksylle. Polttopuille ei ole kesällä tarvetta.

Vanha ovikin saatiin nyt näkyvämmälle paikalle. Siitä haaveilin tekeväni pöydän tuvan puolelle, mutta en tiedä, kuinka tuo levy kestää pyyhkimistä tai sen päälle mahdollisesti kaatuvaa limua tai mehua. Lasilevyä en päälle halua, joten voi olla, että ovi saa olla ovena.



 


Peräkammarin puolelle laitettiin sohva, sohvapöytä, rahi ja televisiokaappi samaan järjestykseen, kuin ne olivat toisellakin puolella. Sohvapöytäkin on ollut muutaman vuoden evakossa autotallissa, mistä se nyt kaivettiin käyttöön. Vähän me ollaan puhuttu myös jonkinlaisesta divaanisohvasta. Tällä omatekoiseslla rahilla nyt mennään kuitenkin toistaiseksi.

Mummon vanha keinutuoli on ollut minulla jo pitkään haaveissa saada omaan tupaan. Meillä on ollut aikaisemminkin keinutuoli, miehen mummon vanha. Se vietiin mökille laajennuksen alkaessa. Se olisi ollut myös hyvä vaihtoehto muuten, mutta siinä olisi ollut paljon isompi kunnostustyö. Tässä selvittiin ilman osien liimaamista. Vaikka tuolin pesu ja hiominen olikin varsin massiivinen tehtävä. Keinutuoli on maalattu Uulan kalustemaalilla, johon on sekoitettu Tikkurilan värikartaston banaani-sävy. Tuli oikein kiva.

Ja vaikka mies ensin vastustikin keinutulin kotiutumista, on hän tyytyväisenä siinä jo istunut lukemassa.

Kattovalaisin puuttuu vielä peräkammarin puolelta. Sellaisen olen aikeissa tehdä itse ennen syksyä. Kesän ajaksi riittää lattiavalaisin sohvan takana ja onhan katossa kolme pientä kiinteää lediä jos nyt ihan kamalan pimeää tulee.







Sohvaa vastapäätä oleva seinä on täynnä kaappeja. Rivissä on askartelukaappi, televisiokaappi, askartelukaapin laajennusosa ja vanha pulpetti. Ehkä oma silmä on tässä viime vuosien ahtaassa asumisen aikana tottunut liikaan tavaraan, joten tämäkään rivistö ei näytä liialta tai ahtaalta.

Televisiokaapissa on myös pleikka ja soittimet sekä vahvistin, joten huone on aika tiiviissä lasten käytössä ja kivaa on nyt se, että saavat olla rauhassa tuolla peräkammarissa, eikä kukaan kulje häiritsevästi koko ajan ohi.

Vaaleanpunainen iso kaappi on täynnä askartelutarvikkeita kamalassa sekamelskassa. Kaappi pitää siivota ja laajennusosaksi sille on tulossa vasemmalla oleva pieni valkoinen kaappi. Kaapin päällä oleva arkku on täynnä lankaa.

Ikkunan eteen laitettiin siihen pikkuisen liian korkea perintövitriini, mutta halusin sen nyt ainakin toistaiseksi tuohon. Sen päälle mahtuu monta huonekasvia hyvään valoisaan paikkaan ikkunalle.






Nyt on uuteen järjestykseen totuteltu jo muutaman viikon ajan ja kyllä tykätään kaikki ihan hurjasti. Tilaa on ja toiminnot sijoitettu järkevästi. Pieniä huonekalujen vaihtoja pystyy hyvin tekemään ja varmaan teenkin, mutta isot linjat on kunnossa ja se on kiva se.



maanantai 19. kesäkuuta 2017

Opesukat

Osallistuin maaliskuussa Eukalyptussukka-KALiin, jossa neulottiin vapaasti omaan tahtiin maaliskuun ajan sukkia. Sain sukat jo maaliskuussa valmiiksi, kuten pitikin. Ne menivät lapsen eskariopettajalle muistamiseksi kesäkuun alussa ja jo nyt ne pääsevät blogiin asti.

Kerrankin sain lahjasukat tehtyä ajoissa, jo pari kuukautta ennen eräpäivää. Näin harvinaista herkkua tuskin on luvassa lähivuosina.

Sukat on neulottu puikoilla, jonka numeroa en muista, saattoi olla 3,5,  mutta langan muistan ja se oli kaksinkertainen Fabel. Ihana pehmeä lanka neuloa. Onnistuneet sukat, jotka ihan mielellään kehtasi antaa lahjaksi.

Sukkien lisäksi ope sai suklaamintun, johon lapsi oli askarrellut nimikyltin kesätoivotuksen kanssa. Toivottavasti oli saajalleen mieleinen.




sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Puutarhakierros

Pitkän tauon jälkeen aloittelen taas puutarhapuuhia. Pientä kitkemistä ja siistimistä. Vähän olisi mullan kärräämistä myös ja istuttamista. Sekä kasvihuoneen siivoaminen ja nurmikkoa pitää kylvää pariin kohtaan. Aloittelen kuitenkin ensin kevyesti pihakierroksella ja kuvaamisella. Sitten etsin kitkemistyökalun sekä lapion ja alan tositoimiin.

Lapio löytyikin helposti.



Salaattiviljelmä usean vuoden tauon jälkeen on ainakin toistaiseksi pysynyt kotilovapaana.



Muutama Angelique-tulppaani jaksaa vuodesta toiseen kukkia. Luulin, että nämä eivät ole kuin yhden kevään ihme, mutta ovat jaksaneet tuossa täysvarjossa kukkia jo yli kymmenen vuotta.



Lumipalloheisi on yhden välivuoden jälkeen taas runsasnuppuinen. Tei eihän nämä kai enää mitään nuppuja ole vaan vihreitä kukka-alkuja. Vai mikä se oikea nimitys on?



Kasvimaalla ilahduttaa viime kesäiset kesäkukkaorvokkien siementaimet.



Yllätys. En muistanut ollenkaan, että olen tälläisen kaunokaisen istuttanut. Enkä vieläkään saa muistiin, mistä ja miten ja miksi se tuossa on, mutta antaa olla. Toivotaan pitkää ikää.



Toissa kevään taimitorilöytö eli vaaleanpunakukkainen rönsyakankaali on levinnyt ihastuttavaksi matoksi.



Pari vuorokautta kestänyt sade täytti ilahduttavasti kaikki astiat vedellä. Kissat pääsevät taas juomaan ulkona.



Kerrotut arovuokot ovat nyt täysin kukassa. Kauniita.



Vaan ei tämä yksinkertainen arovuokko minusta jää kauneuskilpailussa lainkaan huonommaksi.



Juuri nyt on kovin vihreää. Nurmikkokin kaipaisi leikkausta. Onneksi on lemmikit tuomassa väriä.



Pioneissa on paljon nuppuja ja ötököitä.



Vain muutaman vuoden ikäinen kuolanpionin siementaimi kukkii peräti kahden kukan voimalla tänä vuonna.



Pionit ja kurjenpolvet ovat yksiä suosikkikukistani. Aika monen muun lisäksi.



Pihlajat ovat tänä vuonna täynnä kukkia. Kauniita, mutta karsean hajuisia.

Korkeasaaressa

Perjantai-iltana mies kertoi, että voisi mennä lauantaina Hyvinkäälle katsomaan kiihdytysajoa ja ottaisi meidät mielellään mukaan. Oltaisi voitu kiertää kaupungilla keräämässä pokemoneja ja käydä vaikka maauimalassa. Aluksi innostuin kovasti, mutta sitten kävi mielessä epäilys, että jaksetaanko kiertää Hyvinkään keskustaa neljää tuntia ja onko pokestoppeja riittävästi tai riittävän tiheästi.

Lahdesta katsottuna Hyvinkään suunta on melkein sama kuin Helsingin suunta, ainakin minun mielestä. Ja sainkin vielä loistavamman ajatuksen eli sen, että mies voisi heittää meidät ensin Helsinkiin, mennä itse Hyvinkäälle ja sitten hakea meidät pois. Helsingissä jaksettaisiin olla vaikka kahdeksan tuntia.

Hiukan tuli lisäkilometrejä kuljettajalle, joka heitti meidät Finlandiatalon pihaan. Mutta mukisematta toteutti tämän loistosuunnitelman. Siitä käveltiin torille, jossa noustiin Korkeasaareen menevälle lautalle. Tämäkin ajatus tuli mieleen vasta aamusella. Yllätysretken yllätysretki.

Helposti kului viisi tuntia eläintarhaa kierrellessä ja eväitä syödessä. Valtavan kiinnostuneita lapset olivat monista eläimistä. Etenkin joidenkin eläinten uhanalaisuus tuntui herättävän paljon kysymyksiä ja puhetta. Tehtiinkin yhteinen lahjoitus vaikean valinnan jälkeen lumileopardien suojelemistyhön.

Kiva yllätysretki. Tällaisia pitäisi tehdä useamminkin.






torstai 15. kesäkuuta 2017

Makuuhuone valmis

Tammikuussa sain tapetoitua viimeinkin laajennusosan makuuhuoneen. Lattia-, katto- ja ovilistat sinne ilmestyivät myös aika hetikohta, mutta ikkunan hiukan hankala listoitus jäi aina viime viikkoon asti. Nyt on viimeisetkin listat paikallaan, ikkuna pesty ja huonekalut järjestelty oikeille paikoilleen. Makuuhuone on valmis. Vaatehuone kaipaa vielä hyllyjä ja vaatesäilytys on tällä hetkellä ympäri taloa, mutta ei sentään enää pinoina lipastojen päällä.

Päiväpeitto on jo aika rapsakassa kunnossa. Jouduin paikkailemaan sitä ja hankintalistalla onkin uusi. Tuo intianpuuvillainen ohut peitto on ollut kätevä, koska sen voi pestä 60 asteessa ja koneeseen mahtuu sen lisäksi muutakin. Ja sitä on joutunut melko usein pesemään koska kissat. Kyseinen asia taitaakin olla ainoa, mitä pitää huoneeseen hankkia. Kaikki muu löytyi jo olemassa olevista varastoista.

Makuuhuoneen puolelle siirrettiin tuvasta kattovalaisin ja kaappi, jossa säilytetään lasten kirjat ja lautapelit. Verkkopellavaverhot olivat ennen tuvan ikkunassa, mutta tämä huone on jotenkin täydellinen paikka niille nyt. Kaikki muu pikkusälä on ollut muissa huoneissa yöpöytää lukuun ottamatta. 

Ainoa uusi asia, joka huoneeseen tuli oli huonekasvi. Sen ostin innostuneena siitä, että tässäkin huoneessa on nyt sopivan valoisaa kasveille. Ostoskoriin tarttui mukaan kilpipiilea, todellinen trendikasvi. Tai sitä se oli ainakin viime talvena, kun kaikki blogit sitä hehkuttivat. Eli tulenko sittenkin taas muodin jälkijunassa. Ennestään huoneesta löytyy jo melkein kaksikymmentä vuotta vanha ei-ollenkaan-muodikas nukkatyräkki. Olen saanut sen alun viisisenttisenä poikasena työkaverilta ja nyt se on jo iso ja vino hankalasti sijoitettava hirviö. Ehkäpä ensi keväänä yritän istuttaa sen uuteen ruukkuun ja saada suoristumaan.

Makuuhuone ei suuren suuri ole, mutta sinne mahtuu hyvin kaikki se, mitä siellä tavii ollakin. Olen tosi iloinen, että se on nyt järjestyksessä.