Valmiita virkkauksia ja keskeneräisyyksiä

Juhannusreissulla valmistui kesähattu. Kukkahattu. Hattu. Lanka ei ihan kesähattulankaa ole - ehkä vähän viileämmän kesän. Tämäkään hattu ei ehkä ole sopivin omaan päähän, katsotaan tuleeko käytettyä. Täydellistä kesähattumallia etsin edelleen. Ettei aina tarvisi olla pipo tai huivi päässä.

Kukkahattu on virkattu Dropsin Silke-tweed -langalla, jossa on osa silkkiä ja osa villaa. Koristeet tavan puuvillalla. Ohje vastaavaan kesähattuun löytyy Dropsin nettisivuilla ja hatulla on niinkin hauska nimi kuin 'Hattu isolla lierellä ja koristekukalla'. Kuka lie noita nimiä keksii ja kääntää, mielikuvitus on ainakin ihan kymppi.

Anteeksi epäselvä ja suttuinen ensimmäinen kuva. Selfie on hankala laji tavan kameralla. Noin kolmestakymmenestä otoksesta tämä tärähdys oli ainoa, joka oli edes sinnepäin. Tyydyin kuvaamaan hattua lopulta hattutukin päällä.





Juhannuksena alkoi neuletempaus nimeltään Löysäpipoisten Kyjy 2016. Siinä neulotaan tai virkataan 20 käsityötä välillä juhannus - joulu. Ilmoittauduin tapahtumaan mukaan ja todettava on, että ei se kyllä ihan näin löysäpipoisille ole. Mutta katsotaan jaksanko innostua olemaan mukana koko puoli vuotta. Toivon ja epäilen.



Mutta ainakin näin alkuun olen vielä kovinkin innoissani. Käsityön aloittaminen kun ei ole minulle ongelma. Se, että ne saa joskus loppuu ja valmiiksi, on enemmänkin se ongelmaosuus. Tänäänkin löysin jostain kaapin perukoilta kaksi ikivanhaa kesken olevaa neuletta, jotka päätin laittaa 'nämä pitää purkaa' -laatikkoon.

Mutta aloitellut jo olen ja vaikka mitä. Virkkuukoukulla valmistuu isoäidin neliöitä puuvillalangasta - niistä tulee tyynynpäällinen. Toinen virkkaus on patalappu. Niitä on tarkoitus tehdä kaksi. Ehkä samanlaista tai sitten toisesta teen ihan erilaisen. Ja totta kai piti aloittaa kaikkien joukkoneulontatempausten äiti - villasukka. Yksi on jo valmis ja toinenkin kohta. On tullut tuijoteltua telkkaa pikkutunneille ja samalla sitten neulottua. Kun ei aamulla tarvitse herätä. Aamupalat meillä syödäänkin lähempänä puolta päivää näin kesäisin.





Yhden virkkauksen olen saanut myös valmiiksi. Se on kukkaviiri puuvillalangasta. Paksu lanka ja iso koukku (numero 4) ja valmistui hetkessä. Yritin tärkätä viirinauhan kukkia sokeriliemellä hiukan huonoin tuloksin. Ensimmäinen sokerivesierä oli niin tönkkösokeroiutua, että osa sokerista kuivui näkyviin kukkien pinnalle.  Huuhtelin sokerit pois ja toinen liemi oli niin vähäsokerista, ettei kukat oikein kunnolla tärkkääntyneet. Mutta koska lanka on paksua, pysyvät kukat pienelläkin tärkillä suorassa.




Tänään törmäsin virkkausryhmässä kivaan huivimalliin. Tarvetta uudelle huiville olisikin jo ensi sunnuntaina. Kävin ostamassa langat ja aloittelin virkkaamaan. Tämä on nyt aloitus numero viisi. Saa nähdä ehtiikö huivi oman aikataulun mukaisesti valmiiksi. Kyjyn aikataulussa ehtii kyllä.



Tässä ahvenanmaalaistilkkutyö melkein kokonaisuudessaan. Ajattelin kuvata nuo tänään ostetut langat sen päällä ja Alma se tunki kuviin mukaan. Ensin näkyi häntää, sitten puolikasta kissaa ja lopulta tyttö asettui tuohon pesulle ja nukkumaan. En raaskinut vanhusta siirtää pois, joten ihan koko täkki ei nyt ole näkyvissä. Tästä varmaan saa jo aika mukavan kuvan siitä, millä tavalla tilkkutyö on tehty.