Hiidenkirnut ja Mieliäissuo

Koululaisten syysloma on menossa tällä viikolla ja ollaan jo ehditty tehdä vaikka ja mitä. Itse odotin kovasti sitä, että saan nukkua aamuisin. Mutta olenkin jo kahtena aamuna laittanut kellon soimaan samaan aikaan kuin kouluviikolla, että pääsen ajoissa aamulenkille. Niin ehtii sitten tehdä päivällä muutakin.

Lauantaina urakoitiin pitkä retkipäivä koko perhe ja illalla minä ja ekaluokkalainen lähdettiin vielä Sibeliustalolle Vesalan konserttiin.

Sunnuntaina aamupäivä kului käsitöitä tehdessä, iltapäivällä oltiin kaupungilla ja tuli käveltyä ristiin rastiin Lahtea nelosluokkalaisen kanssa peräti neljä tuntia.

Tänään olen puolestani haravoinut ja virkannut. Kohta mies lähtee lasten kanssa uimaan ja minä lähden kävelemään ristiin rastiin kaupungille.

Lapset ovat olleet kavereiden kanssa joka välissä kun ehtivät, toinen on jo yökyläillytkin ja toista en tänään ole aamupalan jälkeen vielä nähnyt.

Sanoisin, että varsin tehokas loman alku.

Lauantaina tosiaan retkeiltiin kahdessa kohteessa. Ensimmäinen oli Askolan Hiidenkirnualue - nelosluokkalaisen loman toiveretki.

Askolassa olen edellisen kerran käynyt noin 15 vuotta sitten. Vähän oli alue muuttunut siitä. Tai no hiidenkirnut olivat paikoillaan, mutta portaita ja kaiteita oli ilmestynyt alueelle sen jälkeen lisää. Siellä olisi ollut myös nuotiopaikka, mutta ei oltu varauduttu kuin kevyillä eväillä ja kahvilla.

Hiidenkirnuille pääsi parkkipaikalta suoraan tai lyhyttä muutaman sadan metrin mittaista maisemareittiä pitkin. Valittiin maisemareitti tietenkin ja suosittelen sitä muillekin. Niin kaunista maisemaa ja etenkin näkymät Porvoonjokilaaksoon olivat huikeat. Siellä pidettiinkin evästauko.

Lapset tykkäävät kovasti metsäretkeillä, mutta nämä hiidenkirnut olivat jotenkin tosi kiinnostavia ja sitä innostunutta huutoa ja selitystä kuului koko ajan. Koska paikka kaikuu kivasti, pidettiin varmaan aika kovaa meteliä - ei sinne muita tainnut siksi uskaltaa samaan aikaan tulla.

Jos et ole vielä koskaan käynyt katsomassa hiidenkirnuja Askolassa, mene ihmeessä. Ei pitkää kävelymatkaa, kuivaan aikaan pääsee  pikkukengissäkin. Nyt on vaan satanut sen verran paljon, että oltiin saappaissa ja se olikin tosi hyvä valinta. Puiset rappuset olivat saappailla liukkaat, mutta tarpeeksi varoen kun kulki, ei vahinkoja päässyt tapahtumaan. Ja kaikki meistä ei niitä rappusia edes käyttäneet.






 






Vaikka metsähippejä ollaankin, joku raja sentään. Hiidenkirnualueelta löytyi gymi ja siinä alkoi just raidi, joka piti pelata kesken kirnujen katselun.



Kotimatkan varrella Orimattilassa oli sopivasti Kairessuo-Mieliäissuon luontopolku, joka käytiin myös katsastamassa.

Luontopolun reitti oli hyvin opastettu ja pituuskaan ei päätä huimannut, reilu kolme kilometriä. Etenkin täällä olisi ollut kurjaa kävellä ilman saappaita. Polut olivat tallaantuneet monista paikoista mutavelliksi ja ilman saappaita kulkevat joutuvat kiertämään vähän väliä polun vierestä.

Olin ehkä hiukan pettynyt tähän suoreittiin. Metsäretket ovat aina tosi kivoja, mutta olin kuvitellut pääseväni enemmän suolle. Tässä polku kulki metsässä suon reunalla ja varsinaisesti suolla reitti kulki melko vähän. Suolla oli korkea lintutorni, jonne pääsi ihailemaan maisemia. Torni olisi ollut myös loistava eväspaikka,  mutta eväät oli jo aikoja sitten syöty.

Kiinnostava reitti tämäkin ja kannattaa käydä katsastamassa. Suota pitkin kuljetaan vähemmän ja sen kun etukäteen tietää, ei pettymystäkään pelkän suon näkemisestä tule.