Kalevalapeittotilannepäivitys

Ensi viikolla tulee kaksi kuukautta täyteen yhteisvirkkausprojektia Kalevala CAL. Vielä reilu kuukausi jäljellä ohjeiden ilmestymistä.

Alkuun pysyin hyvin aikataulussa. Sitten tuli melkein parin viikon pätkä, etten koukkuun juuri koskenut ja kesti tovin kiriä noin iso tauko kiinni. Toissapäivänä valmistui viimeisin ohjeen mukainen pala ja tänään sain valmiiksi ensimmäisen liitoskulman, joten aikataulussa ollaan taas valmiina huomenna ilmestyvälle ohjeelle.


Viime viikon keskiviikkona oli Lahdessa tapaaminen Kalevalapeittoa virkkaaville tai muuten aiheesta kiinnostuneille. Olisikohan paikalla ollut noin 12 virkkaajaa. Oli hauska nähdä erilaisista langoista tehtyjä paloja ja olipa siellä Kätketty aurinko -palan suunnittelijakin paikalla, jolla oli mukanaan valmis peitto. Se oli kyllä upea. Jos nyt olen ollut tähänkin asti varsin innoissani tästä peiton tekemisestä, niin valmiin peiton kun näki, sitä innostui vielä enemmän. Kuvia ei valitettavasti tapaamisesta ole, sinne lähtö oli taas tyypilliseen tapaan lennokas ja kamera unohtui kotiin. Puhelinkin lagasi juuri sopivasti kun piti kuvia ottaa ja sain vain yhden surkean otoksen. Sen voi käydä katsomassa Instagramin puolelta. Seuraava tapaaminen sovittiin tammikuulle. Silloin on varmaan näytillä jo enemmän valmiita peittoja.

Otin valmistuneista paloista joukkokuvan jo viikko sitten. Kuvan ottamisen jälkeen valmistuneet neljää palaa alempana. Yläkuvassa olevien palojen nimet on ylhäältä vasemmalta alkaen Pohjan akka, Iso tammi, Kasvun ihme, Väinölän viljavat vainiot, Sotkan pesä, Maailman synty, Kätketty aurinko, Ei ole Vuoksen voittanutta, Ahto, Lemminkäinen, Ilmatar ja Joukahainen suossa. Alemmasta löytyy Kalevalan meri, Samnon taonta, Tuonelan joutsen ja Neidon kehrä.




Olen aika lailla tykännyt kaikista paloista, mutta tietty omat suosikit ovat valikoituneet joukosta. Välillä suosikit muuttuvat, mutta yksi näistä on ylitse muiden ja se on tuo Sotkan pesä.



Ja jos palat ovat kauniita ja kivoja tehdä, niin tämä paloja liittävä virkkaus on kaunein yhdistämistapa mihin olen törmännyt. Ja eniten miettimistä tuottanut. Muutaman hetken jouduin kokeilemaan ja purkamaan ennen kuin kevennetty kohotakakiinteäsilmukka oli oikeassa kohdassa nätisti. Ehkä olisi hiukan auttanut asiaa, jos olisin aloittanut päivänvalossa virkeänä, enkä yöllä hämärässä väsyneenä toisella silmällä telkkaa katsellen. Mutta eka kulma on jo valmiina ja tykkään ihan hurjasti.



Tätä on ollut kiva virkkailla tähän asti. Hiukan on muiden käsitöiden tekeminen kärsinyt ja nyt onkin kovassa mietinnässä, missä välissä tekisin syksyn pakolliset uudet lapaset lapsille ja itsekin tarvisin erikoislapaset.

Harmaita hiuksia on tähän mennessä tuottanut vain Kalevalan meri. Pieni pipertäminen piilosilmukoiden ja nirkkojen kanssa oli kömpelöille sormille hankalaa, mutta suoriuduin siitäkin. Ahto-palan kanssa meinasi hermo mennä siihen kun sen tekeminen ei loppunut koskaan. Aluksi inhosin palaa, mutta nyt kun se on valmiina ja höyrytetty auki, se on tosi kaunis ja kyllä pääsee peittoon. 

Omaan peittooni en ole ostanut valmista lankapakettia, vaan olen virkannut jämälangoilla. Muutaman uuden kerän olen joutunut ostamaan ja näyttää siltä, että jokaisessa palassa käytettyä valkoista pitää vielä kerä ostaa. Toivon kuitenkin, että saan nämä langat peittoon kulutettua melkein kaikki, eikä uusia lankoja tarvisi enää ostella. Koska säästölinjalla mennään, liitoslankanakin käytän vuosia vanhaa Nallea, joka ei ehkä värinsä puolesta ole tuohon paras mahdollinen vaihtoehto. Toisaalta ei huonoinkaan, eikä mitenkään mieltä jää vaivaamaan. Tästä tulee oikein ihana peitto.

Ohjeet, kuvat, vinkit, tukijoukot ja neuvot löytyvät Arteenin blogista.