Kansallinen katuliitupäivä

Tänään oli kansallinen katuliitupäivä. Se vei yhdeltä melkein yöunet, niin kovasti sitä odotettiin. Tyyne puhui päivästä varmaan kaikille mahdollisille ihmisille, joita näki. Ja muisti vielä tänä aamuna katuliitupäivään liittyneiden lukumäärän, joka oli 15 000 joskus eilen kun katsoin määrän Facebook-sivuilta. Tänään lukema oli jo paljon suurempi.

Me käytiin taiteilemassa yksi pieni kadunpätkä. Seuraavaa päivää odotellessa jatketaan taiteilua omalla pihalla. 

Tyynen huone

Vielä se ei ole valmis, mutta kovaa vauhtia valmistumassa.

Seinät on jo tapetoitu yhtä pientä pätkää lukuun ottamalla Hanna Werningin suunnittelemalla Boråstapeterin tapetilla. Kettutapetilla. Satumetsätapetilla. Ja mitähän muita nimiä lapset on sille jo antaneet. Silloin kun valittiin tapettia, ei ainakaan siinä tapettikaupassa ollut tätä mallia kuin harmaana ja tummapohjaisena. Kun tapetti oli jo tilattu ja haettu, löysin samaa kuosia vaaleapohjaisena värikkäänä. Se olisi ollut kivempi, mutta kyllähän tämäkin menettelee. Kuosi on kiva ja väriä tulee sitten muilla keinoilla. Tapetti oli helppoa tapetoitavaa, mutta vuorokohdistus oli tässäkin se kompastuskivi. Leikkasin osan vuodista ihan pieleen ja jouduin tekemään jatkopaloja joihinkin kohtiin. Ja muutenkin tämä tapetointi meni ihan penkin alle. Huonointa jälkeä ikinä. Täytyy peitellä epäonnistuneita kohtia kaikenmaailman asioilla.

Huoneesta puuttuvat vielä ikkunan listat ja pari vuotaa tapettia ja eipä juuri muuta. Sunnuntaina poiketaan hakemaan Ikeasta pimennysverho ja sen jälkeen saadaan tyttö tuonne jo nukkumaan. Ainakin osaksi yötä. Sänky on jo toissa talvena nettikirpputorin kautta ostettu tyttöihanuus, ikealaista laatua sekin. Tyyny on tädin perintöä ja verhot ovat olleet makuuhuoneen verhoina ikuisuuden. Kaikki muu sisustus onkin vielä pahasti vaiheessa. Valaisin vaihtuu, yksi kaappi odottaa maalipintaa samoin nojatuolin jalat. Pöytä ja pikkulipasto on jo valmiina, mutta mattoasia on mietinnässä. Jännittävää sisustaa vihdoinkin tytön huonetta.

Kyllä tämä vielä tämän kesän aikana etenee.

 
 

Olen puutarhassa

Nyt on kelit muuttuneet niin kivoiksi, että taas menee kaikki aika tuolla puutarhan puolella. Olen puutarhassa melkein koko ajan. Ja sen tähden olen illalla niin väsynyt, että sammahdan sohvalle jo sen verran aikaisin, etten kehtaa siitä edes puhua. Blogin kirjoittaminen jää aivan toisarvoiseksi, kuten myös siivoaminen, ruoan laittaminen, puhtaiden pyykkien lajittelu, tapetointi, lapsen huoneen sisustaminen, lapsen huoneen kalusteiden maalaaminen ja ylipäätään ihan kaikki muu. Olen kuitenkin huolehtinut open kevätlahjasta, lapsen kevätjuhlavaatteista, lapsen leirikuljetuksesta ja lapsen muista tärkeistä asioista. Olen käynyt lapsen kanssa ensiavussa, kun tämä loukkasi kätensä, olen huolehtinut lapsen kouluunlähdöt ja välipalat.

Pihalla olen istuttanut Türista ostettuja taimia, käynyt ystävän kanssa taimiostosretkellä Mustilassa, kitkenyt rikkaruohoja, kerännyt kotiloita, polttanut kotiloita, varastanut kunnan metsästä vaahteran ja istuttanut sen omaan pihaan. Olen paistanut nuotiolla pinaattilettuja, ollaan syöty pihalla, juotu päiväkahveja pihalla ja patsasteltu pihalla. Ihailen joka päivä uusia kukkaan puhkeavia kasveja. Olen ihmetellyt kasvun nopeutta, huomannut, että taas olen luullut kuolleeksi niitä samoja kasveja, joita epäilen joka kevät. Olen todennut, että nyt on se aika kun pitää syödä raparperipiirakkaa ja tehdä raparperimehua kiitos ystävälle ohjeesta ja nyt ei ole se aika kun istutetaan tomaatit ja kurpitsat pihalle. Istutin silti. Olen ostanut amppelimansikan, mukuraharmaalepän, nettikirppikseltä lypsyjakkaran ja kaksi kappaletta serbian kuusia. Enkä tiedä minne ne kuuset oikein istuttaisin. Olen kärrännyt multaa ja ampunut jousipyssyllä. Olen siivonnut leikkimökin, laittanut piha-altaaseen suihkulähteen ja ripustanut pyykit päivittäin ulos kuivumaan. Olen silitellyt kasveja, yllättänyt lapsen juttelemasta kasveille ja olen nähnyt aivan hurjan paljon leppäkerttuja. Olen vahtinut pihapöntöissä asuvia lintuja ja olen lapioinut päivittäin hiirien raatoja kuistilta ojaan. Olen iltaisin istunut voipuneena pihakeinussa ja miettinyt, miten jaksan raahautua siitä vielä sisälle.

Huomenna siivoan keittiön sotkuisen tason, virittelen mehumaijan, noudan puuttuvan tapettirullan, teen kesälomasuunnitelmia ja ihan varmasti paikkaan ainakin yhdet rikki menneet lapsen housut, ennen kuin menen ulos.





 
 

Pieniä iloisia asioita

Pari kuukautta sitten kirjoittelin elämän ikävistä yllätyksistä ja toivoin niiden loppuvan. Toukokuu toi tullessaan monta pientä ja suurempaakin ilon aihetta ja elämä tuntui pumpulilta. Mutta toukokuu toi myös yhden ison ikävän yllätyksen. Siitä ehkä joskus toisen kerran.

Toukokuussa saa iloita jo pelkästään lukuisista juhlapäivistä. Äitienpäivän lisäksi juhlitaan synttäreitä ja nimppareita sekä hääpäivää. Kakkuja saa leipoa urakalla ja onnittelulauluja lauletaan harva se aamu. Tähtihetki oli Alma-kissan 16-vuotissynttärit. Näin vanhaksi ei ole yksikään kissa meillä aikaisemmin elänyt. Ja Alma on niin pirteä että. Pari päivää sitten se juoksi talon ympäri Aamun perässä, kun yritti varastaa Aamulta tämän saalistaman hiiren.

Hääpäivää päästiin juhlistamaan oikein kahdestaan, kun Tyyne sai kutsun ystävälleen leikkimään Toivon ollessa koulussa. Juhlittiin keittämällä kahvit ja syömällä ostonisut. Ja ihan kahdestaan ilman temppuilevaa ja poukkoilevaa kahvipöytäseuraa. Juhlallista.

Äidin synttärit ja äitienpäivä parin päivän sisällä oli ehkä hiukan haastava asia ymmärtää viisivuotiaalle. Kun eihän niissä ole mitään eroa, mutta onpahan kiva päästä juhlimaan kaksi kertaa äitiä. Haasteita monet juhlat tuovat myös miehelle lahjojenhankinnan osalta. Minusta se on helppoa. Kirjoitin taas listan kaikesta mille on tarvetta. Eikä miehen tarvitse kuin valita sopiva asia listalta. Nyt valinta osui kattilaan. Helppoa.

Juhlaputken viimeisimmät kinkerit olivat kerhon kevätjuhlat. Tyynen ekat. Juhla oli kaunis ja ainakin minua itketti liikutuksesta monta kertaa. Iloa toi sekin meille. Vaikka lapset käyttäytyivätkin juhlan jälkeen pihalla niin huonosti, että päätin jo etten mene enää ikinä yhteenkään kevätjuhlaan. Nyt ei ole kuvaalaan pienestä kevätjuhlalaisesta, koska kukaan ei pysynyt sekuntiakaan paikallaan siinä juhlapaikan pihalla, että olisi saatu se kuva otettua. Piti vain juoksennella pitkin parkkipaikkoja ja huutaa.

Suurta ilon aihetta on meille tuonut koululaisen aivan yhtäkkiä opittu r-kirjain. Opettaja ihmetteli kevään tapaamisessa, miksi se Toivon r on niin tiukassa, eikä yhtään sorahda puheessa edes vahingossa. Kerroin, että eskarissa ei ollut puheopetusta, niin syykin selvisi. Nimenomaan eskari-iässä olisi viimeistään aloitettava puheopetus, että tulosta tulisi helpommin. Koko syksyn, talven ja kevään ollaan tehty r-harjoituksia joka päivä. Välillä on ollut hermot tiukilla kun yhtään edistymistä ei ole tapahtunut. Joten se ärrä tuli aivan puskista ja tärisee nyt ihan koko ajan. Poika on saanut koulussa kovasti kehuja ja on ylpeä siitä. Samoin on sen äiti. Eikä viime viikolla kotiin tuotu lukemisen ja kirjoittamisen testituloslomake yhtään vähentänyt ylpeyttä. Koulukin menee hyvin.

Iloa toi myös miehen uusi työpaikka. Siellä saa varmasti tehdä enemmän töitä ja olla vähemmän lomautettuna.

Tänään iloa toi käynti reumatologilla ja yhden pillerin vähentäminen lääkearsenaalista. Nyt pitää enää ottaa kuusi nappulaa päivässä ja muutama kerran viikossa. Tulehduksia ei ole, olen elämäni kunnossa. Vanhoille muutoksille ei vaan valitettavasti mitään voi, mutta muuten on asiat tosi hyvin.

Pikkiriikkisiä iloisia asioita on myös vasta leikattu kesätukka, uusi pöytäliina (pahan hajuinen ja ryppyinen) keittiössä, hyvin onnistunut hankalan ison pihapuun kaato, paljaat jalat, Tyynelle ihan kohta valmistuva huone ja ulko-oveen kesäksi asennettu ötökkäverho.

Toukokuu on kyllä ollut meille hyvä. 

 
 

Türi Lillelaat

Jo kolmannen kerran kirjoitan blogipostaukseen tämän saman otsikon. Se ei kuitenkaan ole otsikkonimiennätys, joka taitaa mennä kohtalaisen ylivoimaisesti otsikolle Asioita. Eli tänäkin vuonna retkeilin Viron puolelle Türiin kukkamarkkinoille. Saman ystävän järjestämällä bussimatkalla, kuin kaksi kertaa aikaisemminkin. Samat kaksi laatikkoa oli mukana kasviostoksia varten ja markkinoita kiertelin samassa hyvässä seurassa kuin edellisellä kerralla. Paikalle mentiin samalla Tallinkin laivalla ja yövyttiin samassa hotellissa nimeltä Susi.

Tällä kertaa sää ei ollut helteinen, mutta ei kylmäkään. Puolipilivistä, aurinko porotti välillä. Takki sai olla päällä, pipo päässä ja lapaset käsissä. Kylmä ei ollut.

Hinnat olivat mielestäni kohonneet. Enää ei löytynyt türilaismummoja euron esikkojen kanssa, vaan kiskoivat niistä jo kolme euroa. Hyviä löytöjä tein sieltä hinnoista huolimatta. Myös tavarapuolella.

Paluumatkalla poikettiin Hansaplant-puutarhamyymälään, josta löytyi vielä muutama kasvi bussin täytteeksi. Koska bussin alakerta oli siinä vaiheessa jo täynnä, ei auttanut muu kuin ottaa ostokset bussiin syliin. Siinä meni osa matkasta mukavasti rinkka jaloissa, käsilaukku, jousipyssy ja kasvit sylissä.

Matka oli tälläkin kertaa mukava ja rento. Ainoa asia, mikä jäi harmittamaan oli se, kun kotimatkalla vatsa täyttyi pääruoasta jo niin paljon, etten jaksanut edes maistaa jälkiruokaa.

 
 
 


 
 








Varsinaista ostoslistaa en kirjoittanut, mutta joitakin ajatuksia oli etukäteen hankinnoista. Esikkoja piti ostaa, mutta nousseet hinnat tekivät sen, että ostin vain yhden ja senkin vain siksi, koska oli niin erikoinen. Särkynyt sydän oli ostoslistalla, mutta en osannut päättää otanko valkoisen vai punaisen ja vähän pelotti sen ehjänä säilyminenkin matalassa kuljetuslaatikossa, joten ostamatta jäi. Sipulikukat olivat etukäteen myös ajatuksissa, mutta nekin jäivät Türiin, kun en muka löytänyt mielestäni kivoja. Joku puu olisi myös ollut kiva tuliainen, mutta koska olen menossa ensi viikonloppuna Mustilaan, ostan puuni mielummin sieltä.

Kun en ostanut oikeastaan mitään, mitä olin etukäteen Türin markkinoille suunnitellut, piti ostaa sitten kaikkea muuta. Ostoskoriin löytyi kuitenkin sellaisia kasveja, mitkä ovat olleet kesto-ostoslistalla kuten pilarimänty, liljoja, alppikärhö, syysleimu, pari punahattua, pioni, keltainen mansikka ja valkoinen ukonhattu.

Ostin myös muutaman kesäkukan eli vaaleanpunahtavia orvokkeja ja tähkälaventelin. Laventelia kyllä yritän talvettaa autotallissa. Jos se pysyy kesän yli hengissä.

Noiden lisäksi tein ostoksia  kasvien hauskojen nimien perusteella. Löytyi tiarella 'Pink skyrocket', sammalleimu 'Amazing grace white with pink eye', kymmenen senttiä korkeaksi kasvava hostavauva nimeltä 'Teeny weeny bikini' ja jaloangervo 'Alive and kicking'.

Oikein hyviä ostoksia. Liljat ovat jo istutettu, samoin kesäkukat ja mansikka. Huomenna laitan taas jotain paikoilleen. 

Perintökalleuksia

Tänään olen ollut jakamassa edesmenneen tädin maallista omaisuutta muutaman sukulaisen kanssa. Etukäteen paikalle mennessä ajattelin, etten tartte mitään enkä ota sieltä mitään. Paitsi ihan salaa hiljaa mielessäni toivoin, että saisin toisen niistä komeista tädin anopinkielistä. No ihan tyhjin käsin en kotiin palannut ja se anopinkielikin sai meiltä uuden kodin.

Mitään kovin kummoisia perintökalleuksia ei meille kotiutunut. Vähän kaikenlaista tarpeellista. Oma vatkain on hajoamispisteessä ja otin ensiavuksi tädin vanhan. Samoin kotiutin meille ehjän mattopiiskan oman risaisen tilalle. Tosin en tiedä miten ihmeessä se on voinut hajota - ei ainakaan liiasta käytöstä. Pari pyyhettä ja vanhoja pussilakanoita otin ompelukäyttöön. Myös pari hattua ja parit helmet sekä yksi astiasto tarttui matkaan. Mummon kutomia räsymattoja, mummon virkkaaman pöytäliinan ja muutama vanhan lakanan, joissa on mummon virkkaamat pitsit sekä papan tekemiä tuokkosia ja serkun tekemiä tuohiastioita otin myös. Aivan ihastuttavia.

Huonekaluista en ollut kiinnostunut, koska ei ole tilaa, eikä siellä ollut mitään, mitä olisi tehnyt edes pikkuisen mieli. Yksi kaappi kuitenkin löytyi vintiltä ja sen otin, koska se ei ollut koolla pilattu. Kaapin lisäksi huonekaluvarasto täyttyi eilen ystävältä saadulla päästävedettävällä sängyllä. Kumpikin kaluste vaatii hiukan kunnostamista. Voi olla, että selvitään pelkällä pesulla ja liimalla.

Vuoden alussa oli tätini ostanut kerän mustaa lankaa ja oli sanonut neulovansa siitä lapaset minulle. Hän ei lapasia ehtinyt neulomaan, mutta minä aion sen tehdä juuri siitä langasta, jonka täti oli tähän tarkoitukseen ostanut.