sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Terveen paperit

Viikolla urakoin perinteisen lastenvaaterumban. Eli katsastin joka ikisen vaatteen ja kengän, pistin liian pienet kirpputorilaatikkoon ja sopivat yritin saada mahtumaan jonnekin. Totesin, että vaatetilanne on jopa liian hyvä. Sopivan kokoisistakin voisi osan laittaa pois, jos raaskisi. Etenkään mekkoja tai teepaitoja ei tarvitse yhtään, ei  myöskään sukkia tai sukkahousuja tai saappaita. Eikä alushousuja, ulkoiluvaatteita tai farkkuja. Eli vaatteita on enemmän kuin riittävästi. Tyynen kesäkenkärivistö näytti ihan pojankenkäriviltä lukuun ottamatta yksiä reinoja ja toisia Crockseja. Näytti ehkä juuri siksi, kun ne ovat pojan vanhoja kenkiä. Kenkiä sovitellessa huomasin, että ne poikakengät on ne kaikkein rakkaimmat. Toivon vanhat.



Perjantai oli viikon odotetuin ja oikeastaan koko talven odotetuin päivä. Piti kyllä kirjoittaa siitä jo perjantaina, mutta ei vaan pystynyt. Kun viettää seitsemän viikkoa netissä tekemättä juuri mitään muuta ja tulee vihdoin se päivä kun voi tehdä sitä muuta, niin läppärin avaaminen ei kiinnosta niin yhtään. Reilu seitsemän viikkoa sitten käväisin tekonivelleikkauksessa ja perjantaina oli se päivä kun ortopedi totesi, että lastat saa ottaa pois. Eli sain terveen paperit. Peukku on luutunut hyvin ja keskari ja nimetön taipuvat sen verran, että pärjään. Kovin ne on vielä jäykät ja tekevät mitä haluavat ja koko käsi on arka, mutta kyllä kädellä voi jo kaikenlaista tehdä. Yli viiden kilon painoista ei sormilla saa nostaa ja ylitaivutusta pitää välttää. Ne on ainoat rajoitukset. En ehkä olisi enää näillä sormilla luokan nopein konekirjoittaja, mutta kyllä kymmensormijärkkä sentään jotenkin toimii.

Lapset olivat kumpikin perjantaina hoidossa ja sain tovin aikaa keskussairaalakäynnin jälkeen kiertää kirpparia. Vähän olisi ollut pidempi tovi, jos olisin mennyt oikeaan bussiin, mutta tulipahan tehtyä samalla pitkähkö kävlylenkki. Kirpparilta löytyi lapsille parit ulkovaatteet (ensi syksyksi vähän isompaa kokoa) ja Tyynelle mekko (vaikka olin luvannut itselleni, että mekkoja en osta kun niitä on ihan liikaa). Itselle ostin vanhan matkalaukun, rekisterikilpiä ja kukkaruukuksi sopivan emaliastian.

Eilisen ekan lastattoman päivän käytin järkevästi siivoamiseen. Imuroin, pesin vessan, vaihdoin petivaatteita ja tein kaikkea sellaista kivaa. Parasta oli kuitenkin tehdä leikkimökin kevätsiivousta aurinkoisessa säässä. Tai parasta oli pitää kahvikuppia oikeassa kädessä. Vai oliko parasta kuitenkin se kun pääsin pitkästä aikaa viemään lapset pesulle. Vai se tunne kun pääsin vapauttamaan miehen kolmen lapsen yksinhuoltajan tehtävästä. Olo on kuitenkin yhä kuin kevätlaitumelle päässeellä vasikalla ja tänään aion taas väsyttää itseni tekemällä koko ajan jotain. Ainakin nyt ensin menen järjestämään sen leikkimökin loppuun.



4 kommenttia:

  1. Voi, kun kiva, että sait sait lastan pois ja käsikin toimii ainakin kohtuullisesti elllei sitten suorastaan hyvin.

    VastaaPoista

Jokainen kommentti ilahduttaa :)