Mekko ja huopatossut

- Mulla olis yks tehtävä. Sä et tykkää siitä.
- Mistä en tykkää?
- Pitäisi ottaa kuva tästä mekosta.
- No en tykkää.

Se ainoa asia tässä maailmassa, kun yhteistyö minun ja miehen välillä ei suju: kuvan ottaminen jostain käsityöstä, joka on minun päällä. Muuten kuvaaminen sujuu hyvin, mutta valmistunut käsityö ja kuvaaminen - ei vain toimi. Enkä tiedä miksi. Liikun kuulemma liikaa. En ymmärrä. Kuvat kuitenkin otettiin ja melkein sovussa.

Mekon ompelin jo tammikuussa, kaava löytyy kirjasta Kauniit puserot ja mekot. Tämä oli myös viimeinen-päivä-ennen-käsileikkausta -käsityö, joten hiukan jäi korjaamista, kunhan siihen pystyn. Vähän pitää lyhentää ja kaventaa, muuten on kiva kotimekko. Ja kaupassakäyntimekko. Kouluunilmoittautumismekko. Toimintaterapeuttikäyntimekko. Kuvissa ei näy, mutta mekossa on pikkuinen takatasku, joka on ihan näppärä. Kankaana on vuosikertapellavaa. Samainen kangas on ollut Toivon kaksilla synttäreillä pöytäliinana eli sitä on jo muutaman kerran pesty ennen ompelua. Silittäminen on kuitenkin tainnut jäädä väliin.

Sitten huopatossut. Sellasia olen pitkään halunnut ja vihdoin sain ne ostettua. Ihanat oikeat suomalaiset Lahtiset. Kelit eivät ole kovin suosineet huopatossuilijaa, mutta kyllä niillä voi sentään postin hakea laatikosta. Toivon kovasti pakkasia vielä tälle talvelle.