Puutarhassa elokuun lopussa

Pienimuotoinen istutusten raivaaminen jatkuu pikku hiljaa. Ei tosin eilen, koska satoi ja keittelin mehuja. Eikä varmaan tänäänkään, mutta heti seuraavana sateettomana päivänä. Tänään pitää kerätä pois mustaherukat ja keitellä mehuiksi, punaiset on jo pullotettu. Punaherukoita olisi kiva mehustaa vielä pikkuisen lisää. Pitää kysellä onko kenelläkään enää marjoja pensaissa ja onko ylimääräisiä. Ja edelleen otan mielelläni vastaan lasisia puolen litran koskenkorvapulloja :)



Sadonkorjuuta on tapahtunut muutakin. Eli nostettiin porkkanat - kaikki seitsemän. Herneet on syöty jo aikapäiviä sitten ja tillit korjattu myös. Omenoista eri riittänyt säilöntään asti, ampiaiset ovat olleet tosi ahkeria tuhoamaan niitä. Vähän saatiin sentään itsellekin, mutta ei edes niin montaa, että olisin omenakakkua saanut tehtyä. Ehkä ensi vuosi on parempi omenavuosi ja huonompi ampiaisvuosi. Myös vadelmat kelpasivat ampiaisille vähän liian hyvin ja marjatuomipihlajan marjat rastaille.

Kesäkurpitsallekin on tapahtunut jotain kummallista. Se kyllä tekee hyvin uusia pieniä kurpitsanalkuja, mutta ne mätänevät jo pieninä eikä siitäkään ole satoa hyvältä näyttäneen alun jälkeen tullut. Ei tunnu tänä vuonna kovin hyvin onnistuvat tämä pienikään viljely.

Eikä hyvältä näytä kasvihuoneessakaan. Tomaatteja on ehkä tulossa jonkin verran, mutta ovat vielä kovin vihreitä. Lajike oli jokin suklaakirsikkatomaatti eli pitäisi tulla ruskeanpunaisia pieniä pyörylöitä. Sidoin tomaatit ja katkoin ylimääräisiä lehtiä ja varkaita vasta viime viikolla ensimmäistä kertaa. Ja ehkä niitä olisi pitänyt kastellakin enemmän kuin kaksi kertaa helteiden aikana. Ei rittänyt motivaatio tänä kesänä tomaatinkasvatukseen.

Palsternakka sentään kasvattaa ainakin hyvin rehevää vartta ja viinirypäleterttuja on paljon.



Yhden kukkapenkin olen siistinyt viime viikolla melkein paljaaksi. Siinä kasvaa ukonkelloa ja isotähtiputkea, jotka leviävät rikkaruohon lailla siementämällä. Isotähtiputkesta katkoin vain kukkavarret, mutta ukonkello jää rumaksi, jollei sitä leikkaa kokonaan alas. Siinä olisi nätit siemenkodat, mutta leviämisvauhti on sen verran raju, että parempi leikata pois niin välttyy kitkemiseltä.

Kitkemistä varmaan lähivuosina riittää tällä alueella, sillä ojan taakse, naapurin puolelle kesantopellolle on levinnyt jättipalsamia. Että harmittaa. Olen jo tuosta ojasta sitä repinyt pois ja tietty omalta puolelta kaikki taimien alut jo keväällä. Helppohan niitä on pois nykiä, mutta minulle olisi kyllä riittänyt ohdakkeet ja kotilot jotka tuolta puolelta leviävät. Olen ilmoittanut jätiipalsamista vieraslajit-sivuille, mutta eipä se ilmoittaminen niitä tuolta poista.



Naapuriin ilmestyi leikkimökki ja se motivoi lapset siivoamaan oman mökkinsä. Se olikin jo aika rapeassa siivossa. Kyllä nyt taas kelpaa leikkiä, kun tavarat eivät ole ympäri lattioita. Leikkimökin ovessa oleva 'lasi' on hajonnut ja siihen pitää laittaa jotain tilalle. Lasi oli Ikean taulukehyksestä otettu paksu muovi, joka hajosi kun Tyyne hakkasi sitä kepillä. Taidan laittaa tilalle niiteillä kiinni palan valoverhoa, kun noita muoveja ei omissa varastoissa ole.

Leikkimökin edessä oli kaistale nurmikkoa, joka oli hankala leikattava ahtauden takia. Siihen on nyt tulossa sorakäytävä, jota jo aloittelin laittamalla suodatinkankaan nurmikon päälle. Enää puuttuu se sora.




Toivo innostui samalla kertaa siivoamaan puumajansa. Lakaisi hiekat pois ja järjesteli tavarat. Viskasin keväällä pois seittisen ja kuivan murattikaaren. Toivo otti sen silloin majaansa kukaksi. Välillä se on ollut ojassa ja välillä maassa ja ties missä, mutta nyt se näköjään siivottiin takaisin majaa koristamaan. Majan toiseen ikkunaankin on ilmestynyt tämän kesän aikana smyygilaudat, jotka jäi viime vuonna materiaalin puutten takia asentamatta. Näyttää aika hyvältä nyt tämäkin.

Tapahtui viikolla

Pari viikkoa on nyt opeteltu koululaisen arkea ja hyvinhän se jo sujuu. Läksyjä on jo onneksi ollut melkein joka päivä. Ja ope lupasi vanhempainillassa, että niitä tuleekin joka päivä. Koululainen on innokas läksyjen tekijä ja se on hyvä se. Minä en vain meinaa millään saada aikaiseksi oikein mitään. Osin se johtuu varmasti siitä, että sitä tekemistä on melko runsaasti ja osaltaan varmaan tästä koulunalkamisen jännityksestä. Enemmän ehkä tekemisen runsaudesta. Ulkona on vaikka mitä puuhaa (kitkemistä, kaivamista, istuttamista, perennanvarsien katkomista) vielä, säilöminen on erittäin vaiheessa ja sisätilat näyttävät räjähtäneiltä eli niillekin pitää tehdä jotakin (Vaikka siivota. Voisi aloittaa imurin pölypussin vaihtamisella.) ja sen lisäksi on menossa erittäin koukuttava virkkaustyö ja parit kankaat leikattu ommeltavaksi. Olen lisäksi suunnitellut eteisen seinien tapetointia ja keittiöönkin on tulossa vähän enemmän työkaluja kuin vain liisteritelaa vaativa muutos. Plus sen lisäksi sain mökillä kuningasidean mökin keittiöremonttiin ja ihan jotain pientä maalaamista sinnekin. Ehkä ekana olisi tehtävä pihajutut ja säilöntä. Tosin ensi viikolle luvatut sateet varmaan siirtävät tekemiset sisätiloihin. En ole ehtinyt edes pelata tai hengailla päivittäin netissä kun aika kuluu siihen kun mietin mitä tekisin seuraavaksi.

Viime viikolla olin mukana Toivon koulun vanhempaintoimikunnan kokouksessa ajatuksella, että lähtisin toimintaan mukaan aktiivisesti. Asia on vielä mietinnässä, mutta kovasti se kyllä kiinnostaa. Tulla mokkapalavanhemmaksi. Pitäisi kyllä ajan riittää siihen kun en kerran töissäkään käy.

Tällä viikolla alkoi myös tosi odotettu päiväkerho Tyynellä. Tyynehän on hokenut menevänsä kerhoon kun on iso tyttö jo siitä asti, kun Toivo aloitti kerhon kolme vuotta sitten. Nyt on Tyyne sitten se iso tyttö, joka halusi, että otetaan kuva kerhoon lähdöstä. Sellainen samanlainen kuva mikä otettiin Toivosta kun koulu alkoi. Ja sellainen sitten otettiin. Uusissa kerhovaatteissa (joita voi pitää päällä vain kerhossa), uudessa kerhorepussa ja Toivon vanhoissa saappaissa sekä Toivon vanhoissa kerhoreinoissa kerho sitten aloitettiin.

Eli eroahdistuksen kyyneleitä on tälläkin viikolla äidillä riittänyt. Lapset kasvavat, ei siitä pääse mihinkään.

Perjantaina lähdettiin mökille yöksi. Eipä me siellä mitään tehty, syötiin perinteiset mökkigrillaukset ja saunottiin. Tänään lähdettiin jo aamupäivällä pois, kun mentiin Iiitin Maakansaan Wanhat Wehkeet -tapahtumaan. Eli siellä päästiin patsastelemaan vanhoja traktoreita ynnä muita sellaisia. Ei mikään supersuuri tapahtuma, mutta meidän aikatauluun sopiva. Aikataulu meillä oli, koska lasten oli ehdittävä synttärijuhliin. Äsken hain väsyneet nuhanenäiset lapset kotiin ja kai se on kohta käytävä nukkumaan, että päästään kaikki mökkireissun aiheuttamasta väsymyksestä eroon.










Ps. Koeajoin äsken meidän uuden traktorin. En ajanut ojaan.

Ps2. Toivo on vihdoinkin harvahammas, kun eilen irtosi toinen alasivuhammas. Tuskin maltan odottaa kun ne ylähampaat lähtevät.

Ps3. Kissat olivat ulkona yön kun oltiin mökillä. Kaikki neljä. Näin painajaisia verisistä kissoista, mutta kaikki olivat hyvissä voimissa kun saavuttiin kotiin.

Ford

Aika lailla neljä vuotta sitten ostettiin Leyland-merkkinen traktori kääntämään ohikulkevien ihmisten päät. Se oli aika kiva, mutta minä en sillä kauhan takia uskaltanut ajaa. Varsinkin kun aiemmat traktorilla-ajokokemukset eivät ole päättyneet kovin hyvin. Leukku oli ehkä muutenkin vähän turhan iso traktori meidän käyttötarkoituksiin, joten se myytiin pari vuotta sitten pois. Sen jälkeen oikeaa kokoa olevaa traktoria on etsitty enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Muutama viikko sitten löytyi vihdoinkin sopivan kokoinen, hintainen ja sijaintikaan ei ollut satojen kilometrien päässä. Eilen illalla meille sitten kotiutui pieni sievä sininen Ford 3000.

Ollaan kaikki aika täpinöissämme tästä uutuudesta. Tänään ehkä minäkin uskaltaudun jo koeajolle.

Tarkkasilmäinen lukija varmaan huomaa kuvista, että talon laajennus on saanut ulkopaneelit myös talon päätyyn. Talohan ei näytä enää ollenkaan keskeneräiseltä.

Etupiha

Meillä ei ole pihan osilla mitään kivoja nimiä. On vain etupiha, parkkipaikka, takapiha, terassi, peräkulma, kasvimaa ja sellaista selvää nimikettä. Ainoastaan peikkometsä on nimetty hauskasti. Jopa niin hauskasti, ettei naapurin tyttö uskalla siellä nimen vuoksi kulkea. Mutta etupiha on etupiha. Se julkisivun puoleinen osa.



Olen aloittanut pihalla loppukesän siivousurakan eli toisen kitkemiskierroksen ja samalla leikkaan pois liikaa siementäviä perennoja ja muuten pahan näköiseksi menneitä kasvustoja. Kuten kuunliljan kukinnot. Ja edelleenkin on joitakin kasveja, joita pitää siirrellä. Viime yönä tuli oikein kunnolla vettä, joten nyt ei ehkä kastelun tarvetta ole, varsinkin jos sateita tulee enemmänkin. Maa on ollutkin paikoin rutikuivaa.

Siistimisurakkaa aloittelin etupihalta. Heitin vihdoinkin menemään kuuman kesän kuivattamat törkeän näköiset orvokit ja laitoin tilalle muutaman syysasterin. Pelargoniat ovat vielä hyvässä kukassa ja erityisesti ilahduttaa Mustilan retkeltä ostettu alennuspelakuu. Drottning Ingrid nimeltään. Tarkoitus olisi kokeilla sen ja parin muun talvettamista autotallissa. Eniten toivon tuon prinsessapelargonian säilymistä hyvänä. Ruusupavut ovat säilyneet runsaina ja kuivumatta koko kesän. Aloittelevat vasta nyt kukkimista.





Etupihan perennapenkin aukkopaikkoihin tein paikkausistutukset jo hyvän aikaa sitten. Nyt sain siihen ystävältä ihanalle tuoksuvan liljan. Türista ostettu köynnösukonhattu kärsi kuivuudesta ja kai jostakin ötökästä aikaisemmassa paikassaan ja sen istutin  myös etupihalle oletettuun parempaan paikkaan.

Etupihalla on nyt runsaassa kukassa mustilanhortensiat ja osa ruusuangervoista. Viime syksynä istutetussa pallohortensiassa on yksi kukka. Punahatut aloittelevat kukintaansa, samoin syysleimut. Punahatut ovat ehkä liian kuivassa paikassa, mutta toivon, että se olisi kuitenkin parempi paikka niille talvista selviämisen kannalta kuin aikaisempi vesilätäkkö. Punahattuja haluaisin lisää, koska ne houkuttelevat ötököitä ja perhosia.







Runsas pensaikko etuoven edessä on ollut hyvä näkösuoja tielle. Pensaikon kukinta osuu enimmäkseen keväälle ja alkukesään aronian, norjanangervon, tuomipihlajan sekä lännenheisiangervon voimin. Keskikesällä siinä ei kuki mikään ja nyt loppukesällä mustilanhortensia ja ruusuangervo. Tein pimeän näköiseen pusikkoon näköä antamaan himmelin. Olin ostanut tuon kehikon viime kesänä Multasormesta lahjatarkoitukseen, mutta se ei vaikuttanutkaan lahjan saajalle sopivalta ja jäi seisomaan kukkapenkkiin. Kiinnitin siihen talvella kierrätyspisteeltä löytyneitä kristalleja ja vanhan lusikan. Antaa se nyt vähän näköä tuolle vihreälle seinämälle.

Ensimmäinen koulupäivä

Kesäloma loppui ja tänään alkoi koulu. Meilläkin on nyt ekaluokkalainen. Kovasti paljon asia on minua koko kesän ja etenkin nyt viimeisen lomaviikon aikana jännittänyt, itkettänyt, kauhistuttanut ja ilahduttanut. On ollut rajua tunteiden vuoristorataa. Tämä on yksi elämäni jännittävimmistä päivistä. Niin pieni mies ja kuitenkin jo noin iso.

Viimeisellä lomaviikolla oli paljon menemistä ja tekemistä juuri Toivolle. Kuskailin kylään kavereille ja uimassa käytiin miltei päivittäin. Jäätelöä syötiin varmasti joka päivä. Eilen vasta pakattiin uuteen reppuun koulusta saatu kesätehtävä ja penaali. Katsottiin mieleiset vaatteet valmiiksi ja teroitettiin kynät. Illalla ei meinannut uni tulla.

Aamulla käveltiin kilometrin matka yhdessä ja saatettiin Toivo luokkaan saakka. Ihan kohta lähdetään hakemaan poikaa. Mitenköhän eka koulupäivä on sujunut?

Mökkiviikonloppu

Mökkiviikonloppua ennen vietettiin päivä ystävien kanssa Lahdessa Yli-Marolan kotieläinpihassa ja Launeen perhepuistossa. Kotieläinpihassa esiintyi Nuokun Sirkus, joka taisi hattaroineen olla kivempi kuin ne eläimet. Minua puolestaan kiinnosti enemmän entiseen leikkimökkiin tehty kanala ja sen aitaus. Vielä ei voi omaa leikkimökkiä ottaa kanalakäyttöön, mutta varmaan jo muutaman vuoden kuluttua. Mutta kanoja voisi meidän pihalla olla jo ensi kesänä.





Mökillä ei olla paljon käyty tänä(kään) kesänä, vaikka kelit ovat olleet mökkilöhöilyyn sopivat. Vielä on sen verran pahasti kesken oman talon laajennuksen ulkotyöt. Ja kun oma talo on ihan mökki ja rantaankin on vain kivenheitto. Nyt kuitenkin vietettiin mökkilomaa ihan perinteisissä merkeissä. Grilliruokaa, saunomista, soutamista, rannasta heinän niittämistä ja ihan vain oleilua. Ei mitään työleiriä. Ensi kerralla ajattelin kuitenkin oikaista laattapolun, joka vie rantaan. Mökin ranta on päässyt pahasti heinittymään, mutta niitettiin se kertaalleen ja päätettiin käydä niittämässä ranta vielä kerran tänä kesänä. Rantaan pitäisi myös saada hiekkaa, koska se on alkanut liejuuntua. Ja meidän perheessä on muutama muta- ja heinäkammoinen, joten jos siellä uida haluaa, pitää rannalle tehdä jotain.

Eikä mökkiloma ole oikea mökkiloma ilman retkeilyä. Käytiin Kouvolassa pienillä ostoksilla (aurinkolaseja, sortsit ja mekko sekä ulkolämpömittari ja makeisia), Iitissä kirpparikierroksella (pitsiliina, vispilä ja kissa) sekä Iitin kirkonkylällä Suomen parhaalla jätskikioskilla jäätelöllä. Paras ei tarkoita tavisjäätelöitä kummempia, mutta kioski on sievän näköinen penkkeineen ja pöytiineen sekä pienet jäätelöpallot paljon suurempia kuin taviskioskeissa suuret pallot.









Kotimatkalla poikettii poimimaan mustikoita, mutta aika vähän niitä oli, eikä varvastossut olleet ehkä parhaat jalkineet metsässä liikkumiseen. Ensi kerralla voisin yrittää muistaa ottaa ne saappaat matkaan myös itselle.

Kivan mökkireissun jälkeen arki alkoi vähän eri tavalla kuin olin suunnitellut. Ylätakahampaan ien on tulehtunut ja turvonnut. Vaikka se ei varsinaisesti ole ollut kipeä, kävin kuitenkin eilen hammaslääkäripäivystyksessä. Sain kahta antibioottia viikoksi, kehut kiltisti käyttäytyvistä lapsista ja tälle päivälle uuden ajan. Taitavat ottaa hampaan pois. Koska olen tänä vuonna saanut pari tekoniveltä ja on tuo reumakin, saan vielä ennen operaatiota jonkun tehoantibiootin.

Tuosta hampaasta on ollut harmia siitä asti kun se paikalleen kasvoi. Olen aikanaan itse repinyt hiukan epäonnistuneesti serkun avustuksella maitohampaan pois. Maitohampaan juuret jäivät ikeneen ja niitä on leikattu pois jo kaksi kertaa. Kumpaakin leikkausta on edeltänyt viikon tuskainen hammassärky. Maitohampaan juurien vuoksi rautahammas kasvoi vinoon ja oli kivulias ja siihen tehtiin juurihoito jo vuosia sitten. Hammas oli kuitenkin haljennut, koska se ei päässyt kasvamaan normaalisti. Hapaan osat liikkuivat tietenkin eri tahtiin ja paikka ei pysynyt ehjänä hampaassa. Sitä on pitänyt käydä korjauttamassa noin vuoden välein. Mokoma riesa on ollut yhdestä hampaasta. Nyt ehkä pääsen siitä eroon lopullisesti. Vähän jänskättää.