Neuleita ja virkkauksia

Eilen ompelin jälleen vinon pinon korjausompeluita. Lähinnä lasten vaatteita. Sellaisen huomioin tein, että Name It -merkkisiä vaatteita korjattavien pinossa oli useita. Osa niistä toki on ostettu kirpputorilta, eikä ole tietoa kuinka monen käytössä ovat olleet ennen meitä, mutta pari korjattavista vaatteista oli ostettu uutena. Ja olleet päällä kerran ja jo saumat repsottavat. Että tällaisia ovat laadukkaat vaatteet. Ja kun nyt kerran vauhtiin pääsen, niin samaa merkkiä oleva pusero, jonka ostin Tyynelle kerhovaatteeksi uutena, meni jo ekan pesukerran jälkeen niin nyppyiseksi, ettei sitä kehtaa pitää enää edes kotona. Ja pesin ihan ohjeen mukaan. Varmaan arvaatte, minkä merkin vaatteet jätän tästä edespäin kaupan hyllylle.

Mutta ihan muusta asiasta piti nyt kirjoittaa. Olen taas palannut tässä loppukesän ja syksyn aikana neulomisharrastuksen pariin. Talvi meni käsi paketissa. Keväällä ja kesällä ei aika eikä motivaatio riitä. Mutta nyt olen taas pikku hiljaa aloitellut neulomista siinä tahdissa, missä pystyn. Vaikka olen saanut uudet nivelet, ei kädet meinaa aina kestää. Pitäisi saada kymmenkunta muutakin niveltä vaihtoon ennen kuin käsityöt onnistuisivat kunnolla. Mutta pakko on nyt tyytyä tähän tahtiin ja pitää välipäiviä. Kyllä ne jutut näinkin etenee. Tapani mukaan alkuinnostuksessa olen aloitellut taas useita neuleita kun haluaisin tehdä vähän kaikkea ekana.

Valmiiksi sain jo kesälomareissulla aloitetut sukat. Nämä ovat olleet autossa matkaneuleena ja koska istuskelen aika vähän kyydissä, etenemisvauhti on ollut verkkainen.

Lankana Regia Highland Tweed. Villaa, viskoosia ja polyamidia. Puikoilla 3,5. Tavissukat tiimalasikantapäällä. Omaan käyttöön menee nämä raikkaan harmaasävyiset sukat.




Vaikkei valmista oikein vauhdilla tule, on lankoja kuitenkin ollut pakko hankkia. Kesälomamatkalla lähimetroaseman ostarilla Hampurissa oli ihana lankakauppa, jossa poikkesin miehen käydessä ruokakaupassa. Sieltä ostin tuliaisiksi vähän lankaa ja taas täysin vailla mitään suunnitelmaa tai päämäärää. Kaksi kappaletta väsyneitä lapsia ajeli pyörällisellä jakkaralla ympäri kauppaa ja se haittasi lankoihin keskittymistä. Seuraavalla matkalla lapset saavat mennä miehen mukana ruokakauppaan.

Suomalaisesta ruokakaupasta puolestaan olen ostanut tavan Nallea sukkalangaksi ja lasten lapasia varten. Toivo ainakin hävittää käsineitä siihen tahtiin, että jos haluan pojan pitävän äidin neulomia, en muuta ehtisi ikinä neuloakaan. Viime pääsiäisenä neulotut lapaset olivat pojalla ekaa kertaa viime viikolla käsissä ja ne hävisivät samalla ekalla ja vikalla kerralla. Tämän päivän kauppalistalla lukeekin Toivolle halpoja kiinalaisia sormikkaita. Aion kyllä vielä neuloakin lapaset, mutta niitä saa pitää vain niillä matkoilla ja retkillä, kun äiti on vieressä lapaspoliisina.




Keskeneräisiä neuleita tällä hetkellä on jokunen. Muutamat sukat, tiskirättejä, villatakki (tämä ollut kesken jo vuoden), neulemekko ja Tyynelle hattu. Tekisi mieli aloittaa (ja varmaan aloitankin) toinenkin villatakki, lapsille lapasia ja polvisukat.



Virkkuukoukulla on menossa Toivolle kännykkäpussi. Poika itse pyysi sellaista kun kerran Villellä, Kallella, Ellalla, Liisalla ja ties kellä jo sellaiset on. Sen lisäksi on kesken pieni matto trikoosta, pari vuotta sitten aloitettu kesätakki (no tätä ei nyt kyllä nappaa tehdä yhtään), iänikuinen isoäidinneliöpeitto (kesken ollut ikuisuuden, motivaatiolistan viimeisenä) ja toinen palapeitto, jonka neliöt eivät ole isoäidinneliöitä. Sen kaikki neliöt ovat valmiita, enää yhdistämistä vailla. Ja koska yhdistämiseen tarvittava lanka tuli myös just ostettua, on tätä varmaan jatkettava seuraavaksi. Heti kännykkäpussin valmistumisen jälkeen.

Harrastuskassit

Lasten harrastukset ovat nyt aika iso osa arkea ja olen unohtanut kertoa, että minäkin harrastan taas pitkästä aikaa. Ystävän yllytyksestä lähdin Wellamo-opiston ompelukurssille, joka on tiistaisin päiväaikaan. 

Ommella osaan jo vähän, mutta ajattelin, että kurssilla saa neuvoja ja apuja tarvittaessa ja myös seuraa. Neljä kertaa olen jo käynyt ompelemassa, mutta vielä ei ole mitään valmista. Ekalla kerralla piirtelin kaavoja, toisella ompelin, kolmannella ompelin ja purin, neljännellä kerralla purin. Tuli ehkä valittua hiukan haastava mekko ekaksi ompeluksi, mutta eiköhän se kohta valmistu ja ehdin tehdä siellä jotain muutakin. Ainakin kankaita odottavat valmiina pestyinä ja silitettyinä. Ja ehkä viikonlopun aikana ehdin niitä myös leikata.

Ompelut ovat olleet viime aikoina lähinnä korjausompeluita. Enkä muutenkaan ole tänä vuonna tai edellisenäkään vuonna ommellut paljon mitään. Ompeluhuone on ollut pari vuotta melkoisen kaaoksen vallassa. Sinne ei ole yksinkertaisesti mahtunut eikä mitään tarvikkeita löytynyt. Tilanne paheni, sen jälkeen kun putkimies kävi vetelemässä uusia putkia, jonka jälkeen kaikki meni sekaisin. Sitten helpottaa, kun laajennus valmistuu ja huoneesta saa tavaroita ja huonekaluja pois muihin tiloihin. Ensiapuna olen viikon järjestellyt ja siivonnut ja siirtänyt pahvilaatikoita pois pöydältä ja muista tarvittavista paikoista. Suurin osa kankaista löytyi, samoin langat ynnä muut tarvikkeet. Jotain on vielä hävöksissä, mutta ompelun alkuun sentään pääsee.



Ensimmäisenä olen tehnyt harrastuskasseja Toivolle. Uimakassin ompelin miehen lapsuuden pussilakanasta. Sinne pakattiin uikkarit, pyyhe, uimalasit ja juomapullo.



Partiokassi on tehty Marimekon Hauki-kankaasta, jonka löysin ompeluhuonetta siivotessa. Laitoin kassin sisälle vetoketjun, sillä partioon tulee mukaan enemmän sellaisia juttuja, joiden ei haluta hukkuvan. Kassiin on pakattu vihko, kynä ja puukko. Ja kun loput partiotarvikkeet tulevat, nekin vielä mahtuvat kassiin.

Ruukutuspöydän paikka

Meillä on ollut kaikki nämä vuodet iso puute pihalla ja se on ruukutuspöytä. Koska ruukutustarpeet ovat pienet, olen tehnyt työn huonossa asennossa kottikärryissä tai maassa. Nyt vihdoinkin olen saamassa sopivalla tasolla olevan pöydän, joka toimii sekä tiskipöytänä että ruukutuspöytänä. Sekä erilaisten tarvikkeiden säilöntäpaikkana.

Pöytää ei vielä ole valmiina, mutta tiskitaso ja muut osat on. Ja paikka pöydälle on nyt tehty. Leikkimökin viereen vein betonilaattoja entiseltä kompostorin paikalta ja niiden päälle pöytä tulee. Laattojen alle ei ole tehty tällä kertaa minkäänlaista pohjatyötä. Suodatinkangas on levitetty suoraan nurmikon päälle ja sen päälle laatat. Muutama laatta vielä heiluu, mutta suurin osa on kesän aikana painunut paikoilleen. Olen väleihin laittanut hiekka ja roskaahan niihin kertyy koko ajan, joten eiköhän nuo heiluvatkin tuossa aikanaan paikoilleen asetu sen minkä tarvitsee. Ruukutuspöytäalueen ympärille olen kesän kuluessa laajentanut istutusalueita. Niihin olen siirtänyt vääristä paikoista pionit, kyynelkoivun, syysleimuja ja pallotuijan. Mökiltä toin kuivaan kulmaan maksaruohoja. Ostin myös Tove Jansson ruusun, juhlavuoden kunniaksi.

Hiekka-alueen ja hiekkapolun päälle on tulossa karkeaa soraa tai pieniä kiviä joskus. Mutta toistaiseksi olkoon hiekalla. Alue on jo valmis ja likaisia ruukkuja on odottamassa pesua. Pesuvesi ruukuille löytyy leikkimökin nurkalla olevasta saavista. Enää puuttuu se pöytä.

Metsäretki

- Metsäretkellä on kiva kun voi pitää hauskaa metsässä.
- Ja syödä eväitä.
- Eikös eväiden syöminen ole hauskanpitoa?
- No on.










Retken kohokohdat: kourallinen puolukoita, laavu ja eväät, kalliot ja kivet, pitkospuut, muurahaiskeot, purkkeihin kerätyt aarteet sekä kepit, koirankakka polulla ja riistatorni. Retken epäkohdat: sienikirja jäi kotiin ja sienet metsään.

Syksyistä arkea

Vaikka harrastukset pyörähtivät jo muutama viikko sitten käyntiin, päästään lopulliseen harrastusaikatauluun vasta ensi viikolla. Toivo aloittaa partion, joka onneksi sopi aikataulultaan hyvin viikkoon. Lapsilla on viisi harrastusmenoa, mutta ne ovat vain kolmena iltana viikossa ja uiminen lauantaina aamulla. Ei tunnu kovin kuormittavalta. Ainakaan vielä. Ja eipähän se maailma kaadu, vaikka joskus jonkun kerran jättäisi väliin.

Olen tässä kerinnyt vähän kestitsemään ystäviä ja huipennus oli torstaina vietetty Tyynenpäivä, kun tytön paras ystävä kävi mustikkamuffinsseilla äitinsä kanssa ja vielä minun serkku tuli illalla yökylään ohikulkumatkallaan. Oli aika jännä tyynenpäivä. Mustikkamuffinssit leivottiin Tyynen toiveesta. Tyttö kävi itse edellisenä päivänä keräämässä mustikat isänsä kanssa, muffinssien verran niitä vielä metsästä löytyi.



Itse olen käynyt viikolla verotoimistossa, koska tarvitsen eläkeverokortin kuntoutustukea varten. Eihän se niin yksinkertaista ollut, vaan joudun menemään sinne uudestaan. Koska verotoimistoon meno ei kovin paljoa houkuttele, menen vasta ensi viikolla. Vaikka selvisin tällä ekalla kerralla jonottamatta.

Verotoimistosta menin suorinta tietä kirpputorille, koska en ole käynyt sellaisessa pitkään aikaan. Tuntui löytyvän vaikka mitä. Pari mattoa alakerran käytävälle. Ensin pitää saada käytävä tyhjäksi ja matot pestyä, ennen kuin ne pääsevät käyttöön. Mutta koska olen jo useamman vuoden yrittänyt etsiä 70 senttiä leveitä pitkiä mattoja, otin nämä heti, vaikka varastoon ensin joutuvatkin. Juomalaseja löytyi muutama ja yksi sievä kukkalautanen. Riihimäen lasin lumihiutalelasi meillä on jo aikaisemmin ollut ja hajonnut. Noita olisi ollut useampi ja ihan vähän jäin miettimään josko ostaisin varastoon seuraavaa hajoamista varten, mutten viitsinyt. Laseja löytyy kirppareilta aina. Ostin myös jotain pientä lasten joulukalenteriin. Koska en juuri kaupoissa kiertele, tuntui jopa ylelliseltä käydä ihan tavan Anttilassa shoppailemassa. Löytyi pari joululahjaa ja itselle lankesin ostamaan uutukaisen Muumimamma-purkin. Sitten vielä eilen klikklik netistä isänpäivälahja ja siinä meni loput rahat.

Verotoimisto/kirpputorireissun lisäksi minulla on ollut ylellistä omaa aikaa jopa kaksi kertaa syyskuussa. Edellisestä omasta ajasta taitaa olla kulunut jo muutamia kuukausia. Tyyne oli ystävällään kylässä Toivon kouluaikaan. Käytin ne pari tuntia hölmönä siivoamiseen. Toisen kerran Tyyne oli isänsä kanssa jäteasemalla käymässä, kun Toivo oli ystävällään ja sen ajan käytinkin sitten paljon järkevämmin ja nukuin päiväunet :)

Väriä pihalla

Aurinkoiset ja lämpimät päivät jatkuvat yhtä vain ja sen vuoksi olen viihtynyt vielä hyvin pihalla. Tosin en enää mene aivan aamusta, koska kastetta on niin runsaasti ja vähän koleaakin. Iltapäivällä auringonpaisteessa tarkenee hyvin ilman takkia.

Ruskaa on jo joihinkin kasveihin ilmestynyt ja se on kaunista. Ostin elokuussa syyshortensian nimeltään Wim's red ja se on ollut kiva yllätys. Kukat olivat ensin valkoiset ja muuttuivat vaaleanpunaisiksi ja nyt lopulta kauniin viininpunaisiksi. Katsura ja koreanperhosvaahtera (tämän kesän ostos Mustilan arboretumista) ovat saaneet kauniin värin ja villaheiden marjat ovat punertuneet. Myös angervot, heisiangervot, kanukat ja lamoherukka ovat alkaneet punertua tai kellertyä. Nyt on sitä kaunista syksyä, vaikka jotkut perennaistutukset ovat jo ränsistyneet. Ainakin kuunliljat ja osa isotähtiputkista.







Niin kutsutun kasvimaan laajennusosan olen saanut miltei valmiiksi. Nurmikko on kaivettu pois ja tilalle on laitettu multaa ja istutettu Kodin Terran taimialesta ostetut viherherukka Vilmat ja valkoherukat. Ojan reunan osuus laajunnksesta odottaa vielä multatäydennystä, jota se saa todennäköisesti tänään mullaksi muuttuneesta lehtikompostista.

Mies tekaisi toisenkin portin pihalle. Tämä on lähinnä tukirakennelma liian roikkuvalle riippapihlajan oksalle. Mutta samalla portti polulle, joka johdattaa pensaiden takana olevalle nurmikkoalueelle.

Kissatilanteita

Alma-kissa sai viime viikon lääkärikäynnin yhteydessä määräyksen mennä hampaanpoistoon. Ja eilen se tapahtui. Ennen leikkausta kissan piti olla 12 tuntia syömättä. Tämä lisäsi hiukan säätöä neljän kissan talouteen. Saatiin pidettyä Alma ilman ruokaa ja hammaslääkäri poisti hampaan ja hammaskiven, teki kissan suusta hammaskartan ja vielä kaupan päälle kiillotti hampaat. Ärsytti kyllä hiukan kun kissaa pois noudettaessa lääkäri totesi, että suuhun jäi vielä kaksi hammasta, jotka olisi hyvä poistaa. Eikö ne nyt olisi voitu poistaa tuolla samalla pitkällä (kolmen tunnin) nukutuksella. Samoilla pihdeillä. Tässä nyt taisi raha ratkaista lääkärillä tämän päätöksen kanssa. Toinen eläinlääkäriasema, missä ollaan Almaa nyt kaksi kertaa tämän kesän aikana käytetty, on ollut hyvä paikka, koska siellä on kerrottu suoraan mitä maksaa ja mitä kannattaa tehdä ja miten selviää kissan kanssa parhaiten sekä edullisimmalla hinnalla. Hammaslääkäri oli eri paikassa, koska noita hampaanpoistoja Lahden seudulla ei tehdä muualla. No, sinne ei kyllä mennä enää kuin pakosta.

Alma oli pitkän nukutuksen jälkeen kauan pökkyrässä. Tänään on ollut jo tosi reipas. Syönyt ja ulkoillut. Toki kyllä nukkunutkin paljon. Kipulääkettä annetaan vielä ja antibioottikuuri loppuun. Lääkäri suositteli, ettei kissalle anneta enää kovia raksuja vaan pelkästään pehmeää ruokaa. Mutta jos kissa ei oikein muuta syö kuin raksuja, on se kai sitten ainoa vaihtoehto. Silakkakauppaan pitää mennä nyt vaan useammin.


Alman pitäminen syömättä oli helppo nakki verrattuna Aamun ja Arvon tilanteeseen. Aamu alkoi viime viikonloppuna mouruamaan, kiehnäämään, haisemaan ja takaperä punoitti. Vaikka merkit olivat selvät, ei Arvo heti älynnyt tilannetta. Onneksi. Eikä muutkaan kylän leikkaamattomat kollit. Aamu joutui sisälle eristykseen ja Arvo vietti päivät ulkona. Ja sanomattakin on selvä, että Arvo olisi halunnut sisälle ja Aamu ulos.

Yöksi Aamu vietiin pesuhuoneeseen ja seuraksi se sai sinne hiekkalaatikon ja ruokakupit. Arvo päästettiin päivisin hetkeksi sisälle syömään ja Aamu laitettiin siksi aikaa makuuhuoneeseen ja ovi kiinni. Aina piti muistaa muistuttaa lapsia siitä, että Arvoa ei saa päästää sisälle eikä etenkään Aamua ulos. Kerran  Aamu pääsi livahtamaan pihalle, mutta Toivo sai sen heti kiinni.

Tänään vietiin kissat luottoeläinlääkärille leikattavaksi. Eikä kumpikaan tietenkään saanut syödä mitään koko päivänä. Ja Arvo oli pidettävä ulkona ja Aamu sisällä. Sen lisäksi Esko oli pidettävä sisällä, sillä se vietiin samalla käynnillä rokotettavaksi. Esko kun on normaalisti kaikki päivät ja yöt ulkona, oli sisälle jäämisen alkujärkytys suuri. Ja Eskohan oli jätettävä sisälle heti kun se aamulla ekaa kertaa sisälle saapui. Sillä kun on usein tapana sen aamupalakäynnin jälkeen lähteä pihalle ja kadota jonnekin koko päiväksi. Sitä riskiä ei uskaltanut ottaa. Alma sai kuitenkin tänään mennä sisälle ja ulos ja syödä. Että edes yhdellä kissalla oli kiva päivä.

Eläinlääkärin vastaanotto on hevostallilla. Se on kiva paikka hevosten, pupujen ja vanhojen traktorien ansiosta. Ja saahan siellä sarjatyöalennuksenkin. Eläinlääkäri antoi tunnustuksen siitä, kun ollaan pystytty pitämään leikkaamaton tyttökissa ja poikakissa erillään, eikä vahinkoa ole päässyt tapahtumaan. Siitä tunnustuksesta olen kyllä ylpeä. Sellaista säätämistä on tämä kulunut viikko ollut kissojen kanssa.

Huomenna kuitenkin kaikki saavat syödä. Ja mennä ulos. Tai olla sisällä. Kyllä on elämä taas helppoa.

 

Kukkasipulit

Omenapuun alle on tarkoitus istuttaa kevään kukkaloistoa. Muutama sata sipulia krookuksia, kasvitieteellisiä tulppaaneita ja helmililjoja. Näillä on pakko saada nätti kevätkukinta. Ostettu ihan tavan kaupoista: Hong Kong, Robin Hood ja Terra. Terrasta löytyi myös kiva kumikassi alekorista. Nyt kuljetan siinä sipuleita, keväällä istutan siihen kukan. Noista kaupoista paras valikoima oli Honkkarissa, myös hinta oli edullisin. Huonoin valikoima Robbarissa ja kalleinta Terrassa.

Näiden lisäksi tulee toiseen paikkaan keltasävyiset sipulit. Samat parisataa kappaletta. Jos näiden kukinta onnistuu, laitan ensi syksynä lisää. Aikaisemmat sipuli-istutukset eivät ole ihan täysin onnistuneet. Vaikka olen ne oikeiden ohjeiden mukaan laittanut. Yhtenäkin syksynä laitoin parisataa krookuksen sipulia erääseen kukkapenkkiin ja keväällä peräti viisi kukkaa tuli. Toivottavasti näiden kanssa onnistaa paremmin.

Kasvihuone ja leikkimökki

Ihania aurinkoisia syyskuun päiviä olen yrittänyt viettää mahdollisimman paljon ulkona. Siellä kyllä riittää tekemistä kun sitä itselleen järjestää.

Tyhjensin kasvimaalta ruukkuja ja astioita, kun niissä olevat kasvatukset olivat joko jo syöty tai menneet raaskuiksi. Samalla järkkäilin vähän astia-aluetta. Laitoin muutaman pienemmän ruukun tilalle puolikkaan tynnyrin, johon on nyt alkuun tarkoitus laittaa kompostorista tyhjennetty multa. Toinen sinkkisaavi on viety vähemmän kotiloiseen paikkaan. Yksi pieni taimitorilta hankittu punalehtinen ratamo on siementämällä levinnyt kauniiksi kasvustoksi. Samoin ystävältä saatu harmaalehtinen silkkimaruna.



Kasvihuoneen oikealla puolella olevan hiekkapolun muutin istutusalueeksi. Tuohon saa riittää läpikulkupoluksi tuo laattarivistö. Syy polun muuttamiselle on se, että sitä ei oikeastaan enää käytetty ja kasvihuoneen edessä olevat kasvit tarvitsevat lisätilaa laajenemiselle. Siinä kasvaa harjaneilikka, päivänkakkara, sormustinkukka, punalehtinen ratamo ja joku minttu. Kaikki hyviä leviämään. Oikealla puolella oleva heinä (joka ei ole viiruhelpi) leviää myös jonkin verran, mutta on helposti kitkemisellä aisoissa pidettävä. Kasvihuoneen viereen laitoin 'Amber jubilee' purppuraheisiangervon ja sen taakse vielä pitää käydä lähipuutarhan taimialennusmyynnistä hakemassa pari koivuangervoa.

Ensi kesänä tuossa ei ehkä vielä ole ihanaa kukkaloistoa, mutta varmasti jo seuraavana kesänä nuo ihanat kaksivuotiset ovat siihen levinneet.




Kasvimaan aluetta olen hiukan laajentanut myös kasvimaan takapuolelta. Yhden betonilaatan leveyden verran. Laajennukselle istutin ystävältä saatuja keltaisia vadelmia ja tämän päivän kaivantoon on tarkoitus laittaa karhunvadelmaa. Ruohomättäät, jotka kaivannoista tulee, menevät lasten keinun jalkojen alle korottamaan maan sisälle painunutta keinua.



Kasvihuoneessa kasvaa Zilga viiniköynnös. Se jäi tänä vuonna leikkaamatta. Silti satoa tulee ihan hurjasti. Sadonkorjuun jälkeen pitää kai tuokin leikata. Ainakin kasvihuoneesta ulos kasvavat versot voisi poistaa.




Toinen pihatyömaa on ollut jo heinäkuun helteillä aloitettu leikkimökin ympäristön siistiminen. Tai siisti se on ollut tähänkin  asti, mutta leikkimökin edessä on ollut hankalasti leikattava kapea nurmikkokaistale. Se on nyt poistettu. Tai ei poistettu, vaan peitetty suodatinkankaalla ja hiekalla. Tuosta hiekka leviää kyllä ikävästi leikkimökkiin. Ensihätään auttaa varmaan sade, joka painaa sen hienoimman hiekan alle ja jättää päällimmäiseksi sitä vähemmän leviävää suurirakeista soraa.



Leikkimökin sivussa menevää nurmikkopolkua olen myös laittanut aisoihin jo heinäkuussa. Nyt se on melkein samanlevyinen koko matkan. Koska kavensin polkua rajusti osalta matkaa, jouduin leventämään leikkimökin ikkunan alla olevaa tiilialuetta. Onneksi omasta varastosta löytyi sopiva määrä tiiliä. Nyt polku on siitin näköinen.

Viime vuonna istutin leikkimökin takakulmalle piippuköynnöksen, jonka ympärille laitoin lapsisuojaksi vaikka mitä virityksiä. Hyvin ne suojasivat, mutta joku sääilmiö teki kiusaa, eikä köynnös lähtenyt enää tämän vuoden keväänä kasvuun. Muutenkin on ollut vähän epäonnea kaikkien leikkimökin ympärille kokeiltujen köynnösistutusten kanssa. Nyt siinä on jälleen kokeilussa joku tuntematon köynnös, jonka ostin kesällä Mustilan arboretumista.





Nyt on leikkimökin ympäristö siistin näköinen. Hiekkapolun päälle on tulossa pikkukiviä/soraa, joka ei kulkeudu joka paikkaan kuten hiekka. Se suunnitelma toteutuu siinä vaiheessa, kun hiekkalaatikolla leikkimiseen ei enää ole tarvetta. Hiekkalaatikko muuttuu kukkalaatikoksi ja ympäristön hiekka peitetään kivillä. Jokusen vuoden kuluttua.