Lapsimessuilla

Kävin perjantaina Lapsimessuilla jo neljättä kertaa. Tämä kerta poikkesi aikaisemmista usealla tavalla. 1. En ollut perheen kanssa, vaan ystävän. 2. Mentiin junalla, ei autolla. 3. Oli uusia näytteilleasettajia ja ihan kaikki osastot eivät olleet tismalleen samoilla paikoilla kuin aikaisempina vuosina. 4. Voitin bloggaajan tuotepalkinnon.

Matkustettiin junalla messuille onnistuneesti. En ole junalla kulkenut kovinkaan usein ja edellisestäkin kerrasta oli jo vierähtänyt tovi. Ei kuitenkaan eksytty, menty väärään junaan tai mitään muutakaan noloa. Matkat sujuivat hyvin.

Jos on perheen kanssa ollut mukavaa juuri näillä messuilla, oli ehkä kuitenkin kivempaa olla ystävän kanssa. Ei tarvinut hengailla puuhapisteillä tai pienoismallipuolella. Sai katsella niitä vaatteita ja kankaita just niin kauan kuin halusi. Eikä etenkään tarvinnut olla ilmapalloteline, kuten vaikkapa ekoilla lapsimessuilla, missä käytiin.

Kivaa oli se, että oli uusia näytteilleasettajia tai ainakin sellaiselta se tuntui. Pienempiä vaateosastoja runsaammin niiden suurien lisäksi. Sellaisia, joista en ollut koskaan aiemmin kuullutkaan. Kiinnostavia osastoja.

Koska omat lapset ovat jo niin isoja, että kumpaakin voisi kohta kutsua koululaiseksi, ei pienempien lasten tai vauvojen jutut tietenkään kiinnosta enää. Etenkin siellä ei-vaatepuolella tuntui olevan enemmän juuri vauvaperheille kaikkea. Ja isommille lapsille vähemmän. Mietinkin, että lapsi se on 15-vuotiaskin ja sitä ikäluokkaa ei näillä messuilla ole juuri mitenkään otettu huomioon. Vauvapuolella kyllä huomion ja pisteet sai hauska kristallikruunujen alla oleva vaippojenvaihtopiste sekä imetysnurkka.

Koska meillä oli messujen kiertelyn pääpaino vaatepuolella, siellä sitä aikaa enemmän vietettiin. Tungosta oli, mutta suunnilleen kolmen aikaan iltapäivällä alkoi hiljentyä. Pari kertaa joku ajoi ärhäkästi vaunuilla nilkoille ja Pomp de Luxin tungoksessa piti varoa, ettei osu kenenkään kyynärpää omaan leukaan. Mustelmitta kuitenkin selvittiin. Kassoillekaan ei juuri tarvinnut jonottaa.

Gugguun osastolle oli laitettu aidat ympärille ja jono sisääntuloon. Se oli minusta hiukan hämmentävää. Me käyvimme osastolla iltapäivällä, kun aidat oli otettu pois ja sisään sai mennä mistä vaan ja kuka vaan. En ostanut mitään koska...no, ne vaatteet olivat lievä pettymys.

Vakiokäyntikohteita olivat Verson puoti, Metsola sekä Blaa. Metsolasta en tällä kertaa ostanut mitään, vaikka Pupu Tupunat kyllä kovasti houkuttelivat. Harmillista oli se, että rahaa oli rajattu määrä käytössä. Vaikka toisaalta tätäkään kaikkea en olisi tarvinnut. Mikään ostamatta jäänyt ei kuitenkaan kummittele mielessä. Paitsi ne värikkäät sukkahousut. Ehkäpä niitä löytyy oman kylän kaupoista.

Reilun mittainen kahvitauko pidettiin ensimmäisen vaatepuolen kierroksen jälkeen. Kahvila (jonka nimeä en tietenkään enää muista) saa kyllä pisteet ilmaisesta santsikahvikupista. Sellaiseen valitettavan harvoin törmää.

Olin voittanut näytteilleasettajien arvonnassa kaksi kassillista tuotepalkintoja. Kasseista löytyi sukkia, vaippoja, tutti, Kimble-peli, taaperoiden leluja, lippis, pipo, leggingsit, ruokalappu, kauluri, peppupyyhkeitä, pesuainetta, body, pupu ja kassitkin olivat kestokasseja. Oikein hyvä palkinto. Yhden isomman vaippapaketin annoin vastaan tulleelle naiselle, jolla oli vaippaikäisiä lapsia. Loput vauva-asiat pitänee yrittää jakaa muuten eteenpäin. Muuten tulee kaikki käyttöön. Tupsulippis on vielä hyllyllä koska kumpikin lapsi haluaa sen, enkä osaa päättää kummalle annan lippiksen ja kummalle pahan mielen.






Tuliaisten lisäksi ostokset olivat melko maltilliset. Etukäteen olin suunnitellut ostavani koululaiselle pitkähihaisen puseron ja eskarilaiselle siniset leggingsit. Varmaan arvaatte, että nuo tarpeeseen tarkoitetut hankinnat lukevat edelleenkin ostoslistallani. Ostoskoriin sen sijaan tuli Verson puodin osastolta mekko. Tämän vuoden ensimmäinen ja todennäköisesti myös viimeinen vaateostos itselle. Lenkkarit on vielä ostettava, mutta kengät ei ole vaatteita.

Pomp de Luxin osastolta löytyi mekko ja pusero eskarilaiselle ja teepaita koululaiselle. Puserot viiden euron kappalehintaan ja mekko maksoi kahdeksan euroa. Oli minusta edullista. Me & I:n osastolta niin ikään lapsille teepaita ja mekko. Niilläkään ei hintaa ollut kuin kympin kappale. Blaan osastolta löytyi eskarilaiselle kevätjuhlamekko, sekin taisi maksaa vain kaksi kymppiä.

Roo clothing oli minulle uusi tuttavuus ja ihastuin kovasti heidän kankaiden ja vaatteiden kuoseihin. Täällä olisi ollut pitkähihainen paita koululaiselle, en vain uskaltanut ostaa sitä, koska en ollut varma kelpaako. Sen sijaan ostin kaksi kangasta, jotka poika kyllä kummankin hyväksyi kotona. Toisen tosin sillä ehdolla, että pitää puseroa vain kotona. Taidan tehdä siitä tytölle jotain.

Olin etukäteen myös ajatellut ottavani paljon kuvia messuilta ja just tämän ekan vaatekierroksen jälkeen kun oli jo kaikki varsinaiset ostokset tehty. Kahvitauolla tuli kotoa vähän kurja puhelu, joka tietty sen verran sekoitti ajatuksia, ettei kamera tullut pieneen mieleenkään.

Poika soitti itkuisena, että Alma makaa sohvalla ja sätkii. Onneksi pojalla oli kaveri, ettei joutunut yksin kotona pelkäämään. Soitin miehelle ja käskin kotiin selvittämään tilannetta. Ensiajatushan oli tietysti, että epilepsia ja että tämä on nyt lähtölaskenta Almalle.

Ilmeisesti Alma oli juuttunut hampaasta kiinni sohvalla nukkuessaan, oli pyörähtänyt selälleen, kun oli yrittänyt saada hampaansa irti ja siksi sätkinyt. Koska lapsen kertomana tilanne ei varmasti koskaan ihan kristallinkirkkaana minulle selviä. En tiedä kuinka pitkään Alma oli siinä sätkinyt, mutta oli joka tapauksessa pissannut alleen hätäpissat. Miehen saapuessa kotiin kissa käveli kuitenkin normaalisti eikä senkään jälkeen nyt kahteen vuorokauteen ole tapahtunut mitään normaalista poikkeavaa. Olihan Alma hiukan vaisu, kun tulin kotiin. Voi siis olla, että olikin epilepsiakohtaus. Toisaalta kissa, joka ei ole ikinä pissannut minnekään muualle kuin ulos tai hiekkalaatikkoon, menee noloksi siitä kun on laskenut alleen. Jäin miettimään sitäkin, että jos kissa saa epilepsiakohtauksen, jääkö sätkimään kyljelleen vai kääntyykö selälleen, kuten Alma oli ollut. Almallahan on lonkissa nivelrikkoa ja esimerkiksi nukkumaan asettautuminen vie tovin, että saa ne kipeät jalkansa hyvään asentoon. Alma ei myöskään enää pääse halutessaan pyörähtämään selälleen. Yrittää sitä usein kun silittelen sitä, mutta ei vaan enää pääse.

Niin tai näin, nyt Almalle kuuluu hyvää. On käynyt tänään ulkona lähemmäs kymmenen kertaa silakoita nuolemassa. En aio vaivata päätäni asialla ellei vastaavaa tapahtu uudestaan. En aio katsoa googlesta.