keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Puutarhapuuhia

Viikonloppuna alkanut puutarhakausi on jatkunut joka päivä jonkinlaisella haravoimisella tai muulla puuhalla. Yritän tehdä pienissä osissa, vaikka tekisi mieli olla pihalla aamusta iltaan. Eilen olin vain tunnin verran ja senkin osissa, koska vähän väliä tuli vettä. Melkein tuli jo paniikki, että vappuun on vain kaksi ja puoli viikkoa ja melkein kaikki puutarhan kevätsiivoukset vielä tekemättä. Iltasella kurkkasin blogista, miten pihan kevätpuuhat on aikaisempina vuosin tehty ja täytyy myöntää, että ihmisen puutarhamuisti ei toimi kuin pari vuotta taaksepäin. Jos sitäkään.

Katsastin aiemmilta vuosilta huhtikuun puolivälin ajan. Tänä vuonna ei ole lunta kuin pari pientä jääkökköä varjoisammilla kohdilla ja ojassa, jonne lumet on pihalta kolattu. Puutarhatyöt on aloitettu, pihan takaosa haravoitu ja pari kukkapenkkiä siistitty. Krookukset eivät vielä kuki. Vuonna 2016 oli aurinkoista pitkään ja kevät pidemmällä. Lunta ei ollut, mutta pihatöitä en ollut vielä edes aloittanut. 2015 krookukset kukkivat, lunta oli vielä jonkun verran ja pihatyöt aloitettu. 2014 krookukset kukkivat, lunta ei ollut ja kaikki pihatyöt olivat lehtien puhaltamista lukuun ottamatta tehty. Sitten ne kolme edellistä vuotta eli 2013, 2012 ja 2011: pihalla oli vielä puoli metriä lunta ja sulanutta oli vain pihapoluilla ja suurten puiden alla eli mitään pihatöitä ei tehty tai edes haaveiltu niiden tekemisestä.

Ja niinhän se on, puutarhamuisti on lyhyt. Jos olisi ollut normaaliluminen talvi, lunta olisi edelleen sen puoli metriä. Turha tässä on hosua, hyvin ehtii. Kevät on taas ajoissa.

Kuten alemmasta kuvasta näkyy, lunta ei enää juuri ole. Sunnuntaina virpojia kuvatessa oli etupihalla vielä pieni jäätikkö, se on jo sulanut pois.

 

Puutarhan ensimmäinen kukkakin on auennut. Kevätlumipisara on edelleen hengissä ja vieressä on aukeamassa toinenkin samanlainen. Todella jännityksellä odotan tulevia keväitä ja sitä, miten tämä vaatelias sipulikukka tulee viihtymään paikassaan.



Pihalla olen nyt tosiaankin vähän haravoinut nurmikkoa ja kerännyt koivuista pudonneita oksia. Pari perennapenkkiä on myös siivottuna, samoin toinen marjapensasalue. Toinen on vielä siistimättä, koska siinä olisi isompana hommana kaivaa pois vähän turhan innokkaasti levinnyt vadelma. Suurempi vadelmapuska saa jäädä, mutta tämä pienempi on tarkoitus hävittää. Siitä ei ole vadelmiakaan saatu juuri pikku kupposta enempää, joten ei jää edes harmittamaan sen poistaminen.

Loppukesänä viime vuonna levitin tuolle toiselle marjapensasalueelle kuorikatetta, koska se oli päässyt kovin epäsiistiin kuntoon. Toiselle alueelle olisi tarkoitus tehdä tänä kesänä sama. Helpottaa ruohon leikkaamista ja on siistimmän näköinen. Marjapensaiden taakse kaivoin myös pikkuruisen kasvimaan alun. Sitä on tarkoitus tänä kesänä hiukan laajentaa. Vaikka olen vannonut, että meille ei kasvimaata tule, koska kotilot, aion silti kokeilla tätä kuivassa paikassa olevaa kohtaa perunoiden viljelyyn. Niitä kun tulee ämpärissä niin vähän. Naapuri kyllä lupaili, että saisin hänen peltoaan käyttää perunoille, mutta jos nyt kokeilisin ensin tätä.




Tänään paistaa aurinko melkein pilvettömältä taivaalta. Mittari näyttää plus yksi astetta, eikä tuule. Mutta yöllä tullut lumikerros on yhä maassa. Taitaa tulla puutarhapuuhien osalta välipäivä.

2 kommenttia:

  1. Puutarhurin muisti on suorastaan olematon :D, ainakin minulla. Saapa nähdä mitä kotilot sanovat perunoista, meillä löytyi perunamaan lähistöltä ekat kotilot siinä osassa puutarhaa viime vuonna. Puhuin jo että kulotusta sille alueelle, on ihan joutomaata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelin, että vielä töissä ollessa pidin yhden lomaviikon aina huhtikuun viimeisenä viikkona haravointilomana, enkä läheskään joka kevät edes päässyt haravoimaan kun oli märkää tai lunta. Ja nyy tuntuu siltä, että ainahan nää kevätsiivoukset on vappuun mennessä tehty 😁

      Kulotus varmaan hidastaa kotiloiden etenemistahtia. Meillä samat ajatukset tuon ojan kanssa.

      Poista

Jokainen kommentti ilahduttaa :)