Keväisiä puuhia

Toukokuu taitaa olla joka vuosi tapahtumarikkainta aikaa. On kaikenlaisia tapahtumia, juhlia ja puutarhassa tekisi mieli viettää aikaa, noh, koko ajan. Tosin tällä viikolla en ole siellä edes käynyt.

Kevätruuhkalle on oman pikku lisänsä tuonut eskarilaisen viikon kestänyt kuume. Terveyskeskuksessa sanottiin, että nyt on liikkellä sellaista flunssaa, jossa kuume saattaa kestää parikin viikkoa. Me selvittiin sillä viikolla, mutta pidin tyttöä kotona pari päivää yli, että jaksoi tämän viikon tärkeät päivät. Oli kyllä tuskainen viikko. Ei siksi, että tyttö olisi ollut jotenkin rasittava tai hankala, mutta se suru siitä, ettei päässyt eskariin, oli valtava.

Flunssasta ja kuumeesta huolimatta lähdettiin viime sunnuntaina partiopiirin paraatiretkipäivälle Tampereelle. Ohjelmaan kuului paraati sekä se odotettu Särkänniemi. Eskarilainen marssi paraatin isänsä sylissä ja Särkänniemessä on onneksi noita vaunuja, jossa saatiin pikkuista vedettyä, että jaksoi olla koko pitkän päivän mukana. Oli mukava huvipuistopäivä. Aurinkoinen, vaikkakin melko tuulinen. Jokainen löysi oman suosikkinsa laitteista, vaikka tultiinkin siihen tulokseen, että tykätään kaikki enemmän Linnanmäestä ja Tykkimäestä.




Tällä viikolla olen kylmästä säästä johtuen jättänyt puutarhapuuhat muille ja tehnyt sen vastenmielisimmän kevätsiivouksen ikinä eli laittanut talvivaatteet pyykkin, lajitellut kengät ja siivonnut eteisen. Tämä on vaan se urakka, josta en pidä. Aina joutuu toteamaan, että lasten kengät ovat jääneet pieniksi tai ne jotka sopivat, ovat rikki. Ostettavien kenkien lista on pitkä.

Mutta eteinen on siisti ja puutarhakäsinekassi on laitettu näkyvälle paikalle. Olen tyytyväinen.





Eskarilaisella oli tällä viikolla tanssiharrastuksen kevätnäytös jälleen Sibeliustalolla Lahdessa teemalla Suomi 100 Lapsen silmin. Mitenkään olematta puolueellinen, teema näkyi ja kuului esityksistä eniten oman lapsen ryhmän esityksessä ja parissa muussa. Yleensä olen pitänyt näistä tanssiesityksistä kokonaisuutena, mutta tällä kertaa teema ei näkynyt juuri muuten kuin välispiikeissä ja osin puvustuksessa. Olenko jo sitten niin vanha, että alan taantua, mutta odotin, että musiikki olisi kokonaan suomalaista sävellystyötä. Ei minusta riitä, että esityksessä lukee Suomi 100, jos sisältö ei vastaa edes hyvällä mielikuvitksella odotuksia. Hyvin lapset ja nuoret tanssivat kuitenkin kaikissa ryhmissä.

Toinen jännä päivä tällä viikolla oli eskarilaisella ja sen äidillä, kun käytiin tutustumassa kouluun. Eipä siinä mitään kovin kummoista uutta tullut. Vanha tuttu koulu kummallekin, mutta tämä siirtymä eskarilaisesta kouluaiseksi on minulle kyllä iso asia.



Onneksi kevät ei ole pelkkää kevätsiivousta tai arkea. Vaan myös monta juhlan aihetta. Minulla oli synttärit sunnuntaina ja tänään vietetään kymppivuotishääpäivää.  Jos joku kävi lukemassa tuon hääpäivän tekstin, niin sen verran lisäystä, että join vettä siksi, että olin kuski ja olin kuski siksi, että olin raskaana enkä olisi voinut sitä olutta ottaa. 

Synttärilahjaksi sain lasten ihanien korttien lisäksi suklaalevyn ja erittäin tehokkaan varavirtalähteen puhelimeen. Siitä onkin ollut jo monta kertaa iloa kun ollaan oltu Pokemoneja keräämässä. Ja äitienpäivänä se pääsee tosikoetukselle äitienpäiväretken aikana.

Kymppivuotishääpäivän kunniaksi oli mies ostanut minulle toivomani Suomi 100 Hattara-mukin. Minä ostin miehelle selfiekepin. Juhlapäivää aiotaan juhlistaa lähtemällä jäätelölle lasten kanssa. Minusta oikein hyvä suunnitelma.