keskiviikko 13. elokuuta 2014

Etupiha

Meillä ei ole pihan osilla mitään kivoja nimiä. On vain etupiha, parkkipaikka, takapiha, terassi, peräkulma, kasvimaa ja sellaista selvää nimikettä. Ainoastaan peikkometsä on nimetty hauskasti. Jopa niin hauskasti, ettei naapurin tyttö uskalla siellä nimen vuoksi kulkea. Mutta etupiha on etupiha. Se julkisivun puoleinen osa.



Olen aloittanut pihalla loppukesän siivousurakan eli toisen kitkemiskierroksen ja samalla leikkaan pois liikaa siementäviä perennoja ja muuten pahan näköiseksi menneitä kasvustoja. Kuten kuunliljan kukinnot. Ja edelleenkin on joitakin kasveja, joita pitää siirrellä. Viime yönä tuli oikein kunnolla vettä, joten nyt ei ehkä kastelun tarvetta ole, varsinkin jos sateita tulee enemmänkin. Maa on ollutkin paikoin rutikuivaa.

Siistimisurakkaa aloittelin etupihalta. Heitin vihdoinkin menemään kuuman kesän kuivattamat törkeän näköiset orvokit ja laitoin tilalle muutaman syysasterin. Pelargoniat ovat vielä hyvässä kukassa ja erityisesti ilahduttaa Mustilan retkeltä ostettu alennuspelakuu. Drottning Ingrid nimeltään. Tarkoitus olisi kokeilla sen ja parin muun talvettamista autotallissa. Eniten toivon tuon prinsessapelargonian säilymistä hyvänä. Ruusupavut ovat säilyneet runsaina ja kuivumatta koko kesän. Aloittelevat vasta nyt kukkimista.





Etupihan perennapenkin aukkopaikkoihin tein paikkausistutukset jo hyvän aikaa sitten. Nyt sain siihen ystävältä ihanalle tuoksuvan liljan. Türista ostettu köynnösukonhattu kärsi kuivuudesta ja kai jostakin ötökästä aikaisemmassa paikassaan ja sen istutin  myös etupihalle oletettuun parempaan paikkaan.

Etupihalla on nyt runsaassa kukassa mustilanhortensiat ja osa ruusuangervoista. Viime syksynä istutetussa pallohortensiassa on yksi kukka. Punahatut aloittelevat kukintaansa, samoin syysleimut. Punahatut ovat ehkä liian kuivassa paikassa, mutta toivon, että se olisi kuitenkin parempi paikka niille talvista selviämisen kannalta kuin aikaisempi vesilätäkkö. Punahattuja haluaisin lisää, koska ne houkuttelevat ötököitä ja perhosia.







Runsas pensaikko etuoven edessä on ollut hyvä näkösuoja tielle. Pensaikon kukinta osuu enimmäkseen keväälle ja alkukesään aronian, norjanangervon, tuomipihlajan sekä lännenheisiangervon voimin. Keskikesällä siinä ei kuki mikään ja nyt loppukesällä mustilanhortensia ja ruusuangervo. Tein pimeän näköiseen pusikkoon näköä antamaan himmelin. Olin ostanut tuon kehikon viime kesänä Multasormesta lahjatarkoitukseen, mutta se ei vaikuttanutkaan lahjan saajalle sopivalta ja jäi seisomaan kukkapenkkiin. Kiinnitin siihen talvella kierrätyspisteeltä löytyneitä kristalleja ja vanhan lusikan. Antaa se nyt vähän näköä tuolle vihreälle seinämälle.








6 kommenttia:

  1. Kaunista ja siistiä. Kitkeminen kannattaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kyllä kannattaa. Muutaman vuoden kun jaksaa nyhtää ja tilalle kasvaa viidakko, ei sitäkään enää tartte niin paljon tehdä. Paitsi kaikille niille uusille kukkapenkeille, joita tulee näköjään joka vuosi lisää :D

      Poista
  2. Tähän riittää yksikin sana: kaunista!

    VastaaPoista
  3. Kivan näköistä on.
    Kunhan tästä pääsisi vauhtiin joku meilläkin - siis puoliso (!). Nyt hunajat ja marjat ja pian omenat vievät kaiken ajan muulta ja työtkin - huomenna taas siunaus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä on meilläkin seuraavaksi mehun valmistusta edessä.

      Poista

Jokainen kommentti ilahduttaa :)