lauantai 17. lokakuuta 2015

Neljän kissan talo

Kolme tyttökissaa on työllistänyt meitä runsaasti viime ajat. Syksyn tullessa, ulko-ovi on käynyt tiuhaan. Koska eihän siellä ulkona nyt niin kamalan pitkiä pätkiä voi kerralla olla. Tulee kylmä. Tosin aurinkoinen, lämmin ja kuiva syksy on helpottanut trafiikkia huomattavasti. Pakkasaamuina on kulkua enemmän, muuten ne oleskelevat melkein koko ajan ulkona. Vanhaa Almaa lukuun ottamatta.

Alma on jo tottunut muihin tyttöihin ja suhisemiset, murinat sekä läpsyt ovat jo jääneet melkein kokonaan pois. Eskosta on tullut rohkeampi ja aika usein Esko menee Alman viereen nukkumaan. Sellaisen viiden sentin päähän. Torstaina tapahtui niinkin kummia, että kaikki kissat nukkuivat kylki kyljessä. Ja se oli vielä niin, että Alma meni siihen ryhmään viimeisenä. Voi että. Jätin sängynkin petaamatta pelkästä ilosta.




No se oli torstaina se. Jo perjantaina tuli takapakkia Alman kehityksessä muita kissoja sietäväksi tytöksi. Meille kotiutui silloin pieni poikakissa. Viralliselta nimeltään Alpo Kauko-Aulis, kutsumanimenä Alpo.

Nyt ollaan kaikki innostuneita ja koko ajan Alpo sitä, Alpo tätä, Alpo kävi kakalla, Alpo kävi syömässä, Alpo meni tonne, Alpo tuli tänne. Tai ei sentään ihan kaikki. Tyttökissatrion kanssa ensikohtaamiset (ja toiset, kolmannet, neljännet ja niin edelleen) olivat pelkkää suhisemista sekä murisemista ja Aamu yritti jopa paeta Alpoa ikkunan läpi. Alma murisee nyt myös toisille ja jakaa läpsyjä sille lähimpänä olevalle kissalle aina kun näkee Alpon. Vanha kunnon mörri-Alma is back.

Alpo on reippaana poikana tutkinut jo joka paikan ja jatkaa taloon tutustumista edelleen. On hyvin kiinnostunut muista kissoista niiden murinoista huolimatta. Nukkui yön meidän sängyssä yhdessä Alman ja Aamun ja Tyynen kanssa (ja joo, oli ahdasta), on käynyt syömässä ja hiekalla. Tällä hetkellä Alpo pesee itseään minun sylissä ja kehrää. Alpo on ihana. Superkehrääjä. Tehtiin paluu neljän kissan taloksi. Tehtiin paluu punaisen kollin omistajiksi. Olikin jo korkea aika.

12 kommenttia:

  1. Kissat ovat yleensäkin aivan ihastuttavia eläimiä, mutta Alpo on juuri sellainen kuin itsekin haluaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alpo ON ihana :) Poika, iso, kehräävä, silityksestä tykkäävä.

      Poista
  2. Kiitos <3 täällä liikuttuneena luen superkehrääjästä. Miten ihana kuulla että Alpo otti heti talon omakseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niin ihana. Vilkas, mutta vielä pienesti. Kyllä täällä varmaan verhot vielä saavat kyytiä :D

      Poista
  3. Alpo on upea ja komea kuin mikä:) Eiköhän ne muutkin siitä tasoitu, ei kai ne voi pienelle miehelle kauaa murjottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kyllä ne siitä tasoittuvat. Alpo ottaa herkästi kontaktia muihin ja selvästi jo toiset ovat kiinnostuneita. Paitsi Alma.

      Poista
  4. Uskaltaako tullakaan....
    Ehkä Alpo kuitenkin hyväksyy.

    VastaaPoista
  5. Voi että. Kissoja on ihana seurailla. On varmaan helppoa, kun voi päästää kisut ulos. Kaupungissa on vähän vaikeampaa. Naapurit koirineen käyvät kimppuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se helpottaa paljon tätä kissaeloa, kun ne käyvät ulkona. Toki siinäkin ne omat riskinsä on. Eilenkin huutelin Aamua melkein puoleen yöhön asti, eikä kissaa kuulunut. Olin jo aivan varma, että sen on joku metsän eläin vienyt, mutta kun lopulta tuli sisälle, nuoleskeli huuliaan ja aloitti ruokapesut, eli oli varmaan itse saalistamassa eikä siksi tullut kotiin huudeltaessa. Alpoa ei päästetä ulos ennen ensi kesää.

      Poista
  6. Onnittelut uudesta perheenjäsenestä. Meidän Eka-koira ei meinaa millään tajuta, että nyt on tulossa talvi, eikä takaovea voi pitää auki koko iltaa. Kulkee siinä mielellään edes takaisin ja odotas jos ovi on kiinni, niin kohta on joku lasia raapimassa. Osaa jo pyytää ulos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Eläimet ovat kyllä aika kaavoihin kangistuneita. Muutos tuntuu heti ja vuodenaikojen muutokset eivät aina mene heti ymmärrykseen.

      Poista

Jokainen kommentti ilahduttaa :)