Kotiäidin talviloma

Loma se on kotiäidilläkin, vaikka moni toisin väittää. Kyllä sitä eron tavan arkeen huomaa ja helposti. Aamulla ei tarvitse herätä kellon soittoon, vaan siihen kun lapsi nykii hereille. Ei tarvitse hoppuilla aamupalan kanssa ja sen voi syödä vaikka puolen päivän aikaan. Ei tarvitse hoppuilla nukkumaan menon kanssa, vaan saa antaa lasten valvoa pikkuisen normaalia pidempään. Ja jos ei ole mitään pidempää matkaa tai retkeä lomalle suunniteltu, saa keksiä joka päivälle jotain pikku puuhaa, ettei lasten aika tule pitkäksi.

Lapsilta tuli etukäteen kaksi toivetta talvilomalle: HopLop ja Pokemonien metsästys. Itse olin esittänyt useamman toiveen: Metsäretki, elokuvissa käynti, MM-kisat ja kylpyläreissu. Lomaa on jäljellä yksi päivä ja toteutumatta toiveista on HopLop, elokuvat ja metsäretki. Huomenna vielä ehtii jonkun noista tehdä, saa nähdä mitä.

Loman aikana ollaan pelattu, leikitty, piirretty. Leivottu muffinsseja, katsottu piirrettyjä ja nukuttu päiväunia. Viimeistä tosin vain minä. Ollaan käyty pilkillä ja pari kertaa kirpputorilla. Ollaan pidetty leffailta kotona ja toinen kotileffailta pidetään varmaan tänään. Ollaan vierailtu mökillä ja lapset ovat yökyläilleet toistensa huoneissa. Käytiin kylpylässä Vantaalla ja Ikeassa ostamassa tyyny. Ollaan kaivettu esille parikymmentä vuotta vanha autorata ja jääkiekkopeli. Ollaan syöty aivan liian paljon herkkuja joka päivä.

Melkein joka päivä tai ehkä jopa joka päivä ollaan metsästetty Pokemoneja. Auringonpaisteessa ja vesisateessa. Keskikaupungilla ja vähän sivummalla. Välillä on tullut hiki, välillä on kengät olleet läpimärät. Ollaan etsitty pokemoneja autolla ja kävellen. Ollaan käyty hautausmaalla, kaupan pihalla ja urheilukeskuksessa. Ollaan kävelty parikymmentä kilometriä. Tai ehkä jo jopa kolmekymmentä. Samoilla reissuilla ollaan käyty kahvilla ja kaakaolla milloin missäkin. Ovat olleet kuulemma ihan parhaita päiviä. Ja niin kyllä minustakin.

MM-kisoissa käyminen jäi yhteen kertaan. Olisin vielä mielelläni toisenkin kerran käynyt, mutta ei löytynyt sopivaa aikaa ja silloin yhtenä päivänä kun olisi ollut aikaa, satoi vettä. Ja Suomen liputkin jäivät kotiin. Ollaan sentään kisafiiliksistä päästy nauttimaan useamman kerran Lahden keskustassa pyörähtämällä ja sehän on ollut melkein kuin kisoissa kävisi.

Mukava loma on ollut. Ollaan tehty kaikkea kivaa ja mikä parasta, lapset ovat riidelleen hyvin vähän tai eivät ollenkaan. Vaikka ihan joskus ja ihan vähän toivon, että lasten mummot olisivat vielä elossa ja voisin kipata kaksikon sinne pariksi päiväksi tai vaikka edes yhdeksi ja saisin itse sen yhden lomapäivän ja voisin tehdä ihan vaan just mun omia juttuja. Ehkä se päivä on huomenna ja tehdään mun ikioma lomatoive. Ja se ei ole HopLop.