torstai 4. syyskuuta 2014

Arjen säätöjä

Tällä viikolla tiukasti aikataulutettu arki alkoi toden teolla, kun harrastukset tulivat mukaan kuvioihin. Viime viikon leppoisista kahvitteluhetkistä ystävien kanssa on siirrytty jokapäiväiseen kuljetusrumbaan. No, jää tuohon viikolle sentään jokunen melkein vapaakin päivä. En vain kovin tykkää samalle päivälle tuupata kovin paljon menoja, koska oma jaksaminen kärsii. Nivelreuman mukana kun ainakin mulla on mukana sivutuotteena kourallinen lääkkeitä päivittäin, väsymys ja lääkkeistä huolimatta kivut, jotka syövät jaksamista. Ja harmillisesti yksi lääkkeistä heikentää vastustuskykyä (vaikka ei ole reuman suhteen auttanut oloa mitenkään) ja olen jälleen kerran flunssassa. Onneksi tämä on ohimenevää ja parempaan päin olen menossa.

Tällä viikolla on vielä ollut vähän ylimääräistä säätöä, kun olen vaihtanut Tyynen harrastuksia viime tipassa eri juttuihin ja eri päiviin ja sen lisäksi mulla on ollut sairaanhoitajan tapaaminen ja Almakin piti taas viedä eläinlääkärille. Oman hammaslääkärikäynnin vähensin työlistalta pois nappaamalla itse tikit tuolta suusta pois.

Lapsien harrastukset olen nyt saanut soviteltua hyviin kellonaikoihin, eikä tule kiire töiden tai kerhon jälkeen. Sain muutaman kalliimman harrastuksen vaihdettua edullisempaan ja yhdestä ei tarvitse edes maksaa mitään. Tänä syksynä lapset harrastavat satujumppaa, sählyä, uimista ja luovaa tanssia. Aika liikuntapainotteista, mutta se nyt ei ainakaan huono asia ole. Tyynellekin olen nyt saanut puhuttua hiukset kiinni noiden liikkaharrastusten ansiosta ainakin kerran ja yhtenä päivänä pääsin jopa tekemään elämäni ensimmäisen ranskalaisen letin. Tyyne halusi sellaisen koska hyvällä ystävälläkin oli. Vaikka ne villit ja hennot kiharat kovasti pyrkivätkin letistä pois, olen tosi tyytyväinen tähänkin merkkipylvääseen elämässäni.

Ihmisflunssan lisäksi myös Alma-kissa on sairastellut. Se on ollut kipuinen ja vähällä syömisellä, kunnes taas lopetti syömisen kokonaan. Huomattiin sen aristelevan suutaan. Eläinlääkärikäynnillä todettiin yksi kulmahammas haljenneeksi. Alma nesteytettiin, se sai antibiootti- ja kipulääkekuurin ja määräyksen mennä hampaanpoistoon ensi viikolla. Kissa on tänään ihan eri tyyppi kuin viimeisen viikon aikana ja on ruokakupilla melkein koko ajan. Oma olo on tosi helpottunut kun kissa ei nyt kärsi.



Viikonloppuna käytiin Ateneumissa Tove Janssonin juhlanäyttelyssä. Olikin ihan viime hetket, koska näyttely on esillä enää tämän viikon. Oli ihan kiinnostava, mutta lasten kanssa meni näyttelyn läpikäyminen melkoisella vauhdilla. Ja ihmisiä siellä oli kyllä ihan tungokseen asti. Lapsille oli järjestetty työpaja, missä askarreltiin mörköjä.

Oli kiva Helsingin retki. Mentiin omalla autolla ensin Itäkeskukseen, mistä jatkettiin matkaa metrolla keskustaan. Ja metrolla menohan on aina aika jänskää.

8 kommenttia:

  1. Minäkin aikoinaan yritin M:lle ranskalaista lettiä, mutten koskaan saanut sitä kunnolla tehtyä. Naapurin täti oli paljon näppärämpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kuulu ranskalaisletin tekeminen ihan noihin mielipuuhiin, mutta olin iloinen kun Tyyne edes joskus antaa jotain hiuksiinsa laittaa.

      Poista
  2. Tässä toinen joka on kaikkea muuta kuin näppärä lettien kanssa. Mörkökuvasta sainkin askarteluidean sadepäivien varalle, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä ideasta :) Mullahan kyllä omienkin hiusten kiinnityksistä jo näkee, että en ole mikään hiustenlaittaja.

      Poista
  3. KIva mörkökuva. Ja on teillä vauhtia kuitenkin koko ajan. Ja kiitos pienten tapaamisesta;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauhtia on. Tyyne lähti vauhdilla jumppaan ja Toivo meni heti pyöräilemään kaverin kanssa. Kohta yritän saada kaikki kokoon vohveleita syömään ja Toivon r-harjoituksetkin pitää vielä lukea.

      Ja kiitos jälleen itsellesi :)

      Poista
  4. Aika haipakkaa viikot menevät, kun lapset aloittavat harrastukset. Siinä ei itse tarvitse paljon omia tekemisiä miettiä. Vie ja tuo on ne tärkeimmät. Odotteluaikaa voi sentään aina käyttää käsitöiden tekemiseen tai lukemiseen ja joskus kävin myös lenkillä itse. Matkaa kun oli usein kaupungin puolelta toiselle sen verran, ettei viitsinyt ajella takaisin kotiin. Olisi saanut lähteä heti takaisin. Hyvää syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä säädettiin noita harrastuksia vielä niiden alkamispäivinäkin niin, että saatiin kolme kertaa neljästä ihan tuohon kilometrin päähän. Mikä on kyllä tosi hyvin, kun ei asuta missään kaupungissa. Uiminen on ainoa, mikä on kauempana, mutta siinä voi sitten just sopivasti tehdä vähän käsitöitä :)

      Kiitos samoin, hyvää syksyä sinullekin!

      Poista

Jokainen kommentti ilahduttaa :)