tiistai 5. tammikuuta 2016

Alpo on niin ihana. Vaikka se onkin poika.

Tuo lause tulee Tyynen suusta varmasti joka päivä. Ja useita kertoja. Olen yrittänyt sanoa, että pojat on ihan yhtä ihania kuin tytöt, mutta lause tulee silti aina noin.



Ja Alpohan on niin ihana. Se on enemmän kuin totta. Meidän ainoa poikakissa saa kyllä arvoisensa huomion. Ja jos ei saa, niin ottaa sen itse. Joko ihmiseltä tai toiselta kissalta.

Alpolla on monta hassua tapaa. Kuten se, että se peittää ruokansa syömisen jälkeen. Tai sitten se peittää sitä, vaikkei olekaan syönyt. Alpo onneksi peittää myös hiekka-astialla kaiken. Se onkin mukavaa, sillä tytöt eivät sitä tee. Luulen, että Alpo peittää tyttöjenkin jälkiä hiekalla.



Niin sikeässä unessa Alpo ei ole ikinä, ettei heräisi, kun joku toinen kissa liikkuu. Etenkin Alma tuntuu kiinnostavan. Alma kun on se kaikkein vaikein tapaus ystävystymisessä. Kyllä Alma Alpoa sietää, mutta liika läheisyys pitää läpsiä pois. Antaa kyllä Alpon nukkua vieressään, mutta mitään säätöä ei voi sietää.

  

Ulos Alpo ei vielä ole päässyt, vaikka olisikin kaikkein innokas sinne menijä. Pari kertaa on livahtanut kuistille, mutta ei uskalla mennä siitä pidemmälle. Helpottaa ulos kulkemista, kun tietää, ettei se säntää suoraan kuistin edessä olevaan pusikkoon, kuten edelliset pikkukissat.

Kissassa aloin huomioimaan joku aika sitten sellaista asiaa, ettei se koskaan kulkenut häntä suorana. Tai siis siten, miten kissat sitä häntäänsä pitävät, vaan Alpon häntä oli aina noin kymmenen sentin päästä kärjestä vinossa. Häntää tunnusteltaessa huomasin, että siinä kohdassa oli selvä paksunnos. Eli hännän nikamat ovat kai jo syntymästä saakka olleet yhdessä ja häntä jää tuollaiseksi hassuksi. Se ei haittaa. Meillä on aiemminkin ollut kissa, jonka hännän nikamat olivat eläinlääkärin mukaan 'mytyssä' ja kissa ei siitä kärsi. Se on mukava tieto.



Vaikka Alpo on pieni vilkas kissanpoikanen, se ei kuitenkaan ole mikään riehu. Oikeastaan se on tuollaiseksi nuoreksi kissaksi tosi rauhallinen. Vähän tietty pitää välillä leikkiä ja remuta, mutta aika maltillista se on kun vertaa aikaisempiin pentuihin. Ei mitään verhoissa roikkumista tai muutakaan tosi tuhmaa. Joulun aikaan vain tekokuusi ja siinä olevat pallot saivat Alpon riehaantumaan. Ja tietty Aamun ja Eskon kanssa pitää välillä vähän juosta. Sitäkään ei paljon tapahdu. Vielä ei ole pakkasetkaan saaneet kissoja riehaantumaan.



Alpo on ihana. Ja Alpo on ihan Tyynen kissa. Kun Tyyne nappaa Alpon syliinsä, siihen kissa jää. Nukkumaan ja kehräämään. Ja välillä se itse oikein etsii Tyynen, että pääsisi silitykseen. Tuo on aikamoinen parivaljakko.

6 kommenttia:

  1. Voi ihana Alpo <3 Piti kelata moneen kertaan kuvat läpi. Ruokakuppikuvassa näkyy selväsi miten häntä ei ole suorassa, minulle ihan uusi juttu. Täytyy seurata jos Alma vielä saa pentuja onko muillakin samaa. Ruuan peittely on ehkä täältä opittu tapa, Otto-herra tekee sitä ärsyttävyyteen saakka. Syömisen jälkeen, ennen syömistä ja ihan vaan ohimennen. Ja kaikkein mieluisinta on vetää lattiapyyhkeet ruokien päälle. Ja sitten toiset kissat ihmettelee miksi ruuat on piilossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Häntäasia ei onneksi ole vaarallista. Melkeinpä vain hauska juttu. Kyllähän noi pikkukissat ihan pieninä ottaa paljon mallia isommista. Huomasin sen hyvin silloin kun Alpo tuli meille ja aloitti esim. pesut heti kun näki jonkun muun olevan pesulla. Ja pakkasriehunnat ovat alkaneet!

      Poista
  2. Ilmankos se on niin ihana poika. :)

    VastaaPoista
  3. Kylläpä Tyynellä riittää paapomista! ja seuraa Alposta on sillä aikaa, kun T on koulussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä riittää. Alpo etsitään syliin heti kun tyttö herää ja sen jälkeen lukuisia kertoja päivän mittaa.

      Poista

Jokainen kommentti ilahduttaa :)