maanantai 25. tammikuuta 2016

Arkea

Järkyttävä kylmyys on vihdoinkin ohi. Vaikka kuinka monta kerrosta pisti vaatetta päälle ja yritti sijoittaa itsensä uunin viereen, paleli koko ajan. Ja kun oli pakko välillä käydä ulkonakin. Oli kaikenmaailman kuljetusta, hakemista ja viemistä ja sitten vielä itselläkin hammaslääkäri kahtena päivänä. Nyt on kuitenkin hampaat kunnossa. Kuljettaminen jatkuu tälläkin viikolla, mutta nyt ei enää palele. Ainakaan niin paljon.

Kissat saivat viikonloppuna silakkaa pitkästä aikaa ja Almakin meni monen päivän tauon jälkeen ulos. Oli varmaan vanhalle Almalle liian kylmää se parikin pakkasastetta, koska tyttö oli kovin ärhäkkä ulkoilujen jälkeen. Murisi minullekin ja läpsi muita kissoja mennen tullen.



Lapset ovat säästäneet pitkään rahaa ja nyt kun oli kauppoihin ilmestynyt uusia Legoja, oli aika käyttää säästöjä. Kumpikin osti itselleen paketit ja säästäminen seuraavaan kohteeseen on jo alkanut. Minä puolestani ostin koululaiselle uuden pulkan hajonneen tilalle ja rasiallisen muumipipareita.




Olen yrittänyt olla pienimuotoisessa karkkilakossa Tyynen synttäreiden jälkeen ja siinä melko hyvin onnistunutkin. Eilen lasten serkun synttäreillä otin muutaman ja lauantaina lapset tarjosivat omista pusseistaan, mutta itselle en ole karkkia ostanut. Koska en missään sokerinsyömättömyystilassa ole, kokeilin perjantaina paikallislehdessä olleen ohjeen mukaisia suklaavohveleita. Oli aika hyvää.


Viikonloppuna mies vietti yhden yön partion hallituksen talviriehassa. Vai seminaariko sen oikea nimi oli. Olin ekaa kertaa ikinä kahden lapsen kanssa yksin kotona yön yli. Suoriuduin tästä yh-viikonlopusta melko puhtain paperein. Vain paukkumaissien tekeminen aloitti hysteerisen tulipalon syttymisen pelon, enkä kuulemma enää saa ikinä tehdä pop corneja sekä riisipuuron maustamisesta tuli sanomista. Tosin plussan puolelle mentiin siinä, että minun kyydissä ei pelota niin paljon kuin isän kyydissä.
Miehen piti antaa minulle viikonloppuseteli, kun olin menossa lankakauppaan ostamaan parit puikot, villatakkilangat ja pipolankaa. Raha unohtui miehen lompakkoon, mutta eihän kaksikymppinen lankakaupassa riitä alkuunkaan. Takki- ja pipolangat sain sekä puikot, mutta muutama muukin kerä sekä ihanan väriset vihreät puikot päätyivät myös ostoskoriin. Kaikista langoista on jo jotakin aloitettu. Mustan reumalangan aloituksen purinkin jo, mutta eiköhän näissä uusissa ja niissä kaikissa vanhoissa keskeneräisissä riitä joksikin aikaa tekemistä.


5 kommenttia:

  1. Lenkille lähdimme mekin jo ulos - vihdoin tänään.
    Lankoja himoitsen,ihania hankit! mutta liikaa on jo minulla kotosalla, joten stop mummo nyt ja neulomaan vain!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistaakseni piti olla vähintään 20 kiloa lankaa, että voi sanoa harrastavansa neulomista :) Kepeesti taitaa mullakin mennä ton määrän yli.

      Poista
    2. En ole punninnut. Vaan eilen kuitenkin sorruin taaas muutamaan 50 gramman kerään ohutta lankaa. Ja nyt vielä himoitsen niitä lisää, kun neuloin liian paksulla yksivärisellä!

      Poista
  2. Ihan mukavastihan se teidän viikonloppunne meni vaikka yksin olitkin. Meillä mies lähti toiseen kaupunkiin töihin siinä vaiheessa kun esikoinen oli eskarissa ja kaksoset 3-vuotiaita ja olin heidän kanssaan yksin viikot. Sen jälkeen arvostin avioliittoa ihan uudella tavalla. Torstain olisin halunnut poistettavaksi kalenterista, kun tuntui ettei millään enää jaksa. Mutta kaikesta selvittiin. Nyt alkaa helpottaa, kun lapset alkavat muuttaa pois kotoa, vaikka kyllä niistä aina on huoli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä sujui oikein hyvin. Mulla on ystäviä, joiden miehet ovat matkatöissä ja useamman viikonkaan yh-olo ei ole poikkeavaa. Mutta kun on tottunut, että ei tarvi tehdä kaikkea yksin, voisi olla melkoinen shokki joku viikonkin mittainen pätkä. Hattua nostan kaikille matkatöissä olevien miehien vaimoille sekä etenkin ison hatun oikeille yksinhuoltajille.

      Poista

Jokainen kommentti ilahduttaa :)