Lahden MM-hiihdot

Kun kotikaupunkiin tulee näinkin iso tapahtuma kuin MM-hiihdot, on sinne mentävä, vaikka kiinnostus talvilajien seuraamista hipoo nollaa. Onneksi Hannu Manninen oli palannut kilpakehään, niin tiesi nimeltä edes yhden suomalaisurheilijan.

Koko perheen voimin mentiin kisa-alueelle bussilla, omat eväät repussa ja liput liehuen. Oli mukava päivä, vaikka aurinko ei ennustuksista huolimatta näyttäytynytkään. Lunta sateli hiljalleen ja väkeä oli alueen täydeltä. Kisafiilis oli korkealla.

Ja hei, jos et ole omaa kisapaikkaa vielä lunastanut, kannattaa se tehdä ensi tilassa. Kisamontussa ja alueella on aivan mahtava tunnelma ja näin antipenkkiurheilijan suusta se kertoo jo paljon.








 

Puutarhamme

Olen koko talven harmitellut lumen vähyyttä. Tai onhan me tänä talvena päästy paremmin hiihtämään ja luistelemaan ja pulkkamäkeen kuin parina edellisenä talvena, joten ei sitä lunta nyt ihan niin vähän ole. Mutta niin vähän, että pihalla ei tule oltua, koska ei ole lumitöitä. Tai muutakaan lumitekemistä. Nyt sitä lunta sitten tuli ja pääsin lumia kolaamaan. Pari tuntia hikistä urakkaa ja monen tunnin päiväunet siihen päälle. Ei ollut lumityökunto ihan kohdillaan.

Lumisateen lisäksi on ollut monta aurinkoista päivää. Ja vihdoinkin se aurinko paistaa sen verran korkealta, että meidänkin pihan perukoille muutama auringonsäde eksyy. Ja joka päivä niitä säteitä eksyy ihan vähän enemmän.

 


Tämä ensimmäinen aurinkoinen talvilomapäivä vietettiin ostoksilla. Koska oli paljon kaikenlaista pientä hankittavaa lomaa ajatellen. Paistoi se aurinko autoonkin. On vielä yksi aurinkoinen lomapäivä sentään luvassa, loppuloma kai nautitaan räntäsateesta.

Ostoksilla ollessa poikettiin Tigeriin, koska lapset halusivat. Ja minä myös. Olen vuosia etsinyt puutarhatonttua omaan pihaan. En halua isoa, ruma tonttu olisi hauska, pienikin ruma kävisi, mutta eipä ole vastaan kävellyt. Nyt käveli kaksi. Nämä eivät mene ihan täysillä kategoriaan ruma, mutta jo itsessään puutarhatonttu on sen verran kitsch, että ostoskoriin hyppäsivät.



Muutaman viikon takaiset kylvöt ovat hyvissä voimissaan ja kasvavat kohisten. Herneenversot ja muutkin versot ovat kuvista poiketen paljon isommat. Tomaatit ovat venyneitä hoikkia hujoppeja, samoin chilit. Mutta elossa ja se on hyvä se. 




Viime kesänä meidän pienestä ruukkupuutarhasta tehtiin lehtijuttu Kotipuutarha-lehteen. Olin jotenkin siinä uskossa, että juttu tulee kesäkuun lehteen. Meinasi aamukahvi mennä tänään väärään kurkkuun, kun oman puutarhan kuva tuli lehdessä vastaan. Lehtihän tuli jo eilen, mutta kuten usein muulloinkin, perjantain posti tulee haettua vasta lauantaina.

Oli ihana palata jutun myötä siihen aurinkoiseen kesäpäivään kun Outi oli haastattelemassa. Mukava päivä ja olen tosi otettu siitä, että oma pienen pieni ruukkupuutarha pääsi muitakin ilahduttamaan lehden sivuilla. Kiitos kaikille osallisille :)

Kisaneuleet osa 1: Tsiisukset

Sain aivan liian myöhään (kuten tavallisesti) loistavan idean tehdä kisaneuleet itselleni Lahden MM-kisoihin. Sinisiä pipoja, lapasia ja huiveja Lahdessa tikutetaan nyt urakalla, mutta koska siniset kisa-asut jäisivät minulta vain kisa(kerta)käyttöisiksi, omat kisa-asusteet menevät lähinnä Norjan maajoukkueen väreissä.

Ensimmäinen osa valmistui eilen ja hiukan kiirehän tässä tulee, koska kisat alkavat huomenna. Avajaisiin en mene, meidän perhettä siellä edustaa koululainen, joka viettää koko huomisen päivän kisatunnelmissa, kuten kaikki lahtelaiset alakoululaiset. Ehkä ne omat kisapäivät on valittava sen mukaan, milloin asusteet valmistuvat.

Hiukan takapakkia neulomiselle tuli, kun olin pari päivää kuumeessa, enkä jaksanut makuuasennosta juuri liikahtaa. Eilen illalla olo oli sen verran parempi jo, että sain lapasiin neulottua peukalot ja pääteltyä langat. Tänään aamulla höyrytin vanttuut ja totesin, että aika monta löysää, kiristämisen tarpeessa olevaa,  silmukkaa siellä on vielä. Kuvat on otettu löysien silmukoiden kanssa, koettakaa kestää.



Tsiisukset

Lanka: Regia Colormania Color ja Drops Fabel.

Puikot: 2½ resorissa, 3 kirjoneuleessa.

Ohje: Lumi Karmitsa: Villit vanttuut & vallattomat villasukat/Tsiisukset

Lankaa kului alle 60 g.

Intouduin ihan järjettömästi tuosta Regian värikkäästä langasta. Tosin lapasten edetessä jo kadutti, sillä näistä olisi tullut kivemmat, jos olisin käyttänyt enemmän eri värejä, kuten alkuperäisessäkin mallissa. Lapasten keskimmäinen kuvio-osuus on neulottu lapasissa eri väreillä. Toisessa on kuviot mustalla, toisessa kirjavalla. Koska ensimmäisessä versiossa ei tuo kasvokuva tullut minusta tarpeeksi hyvin esiin. Nyt kun niitä katselee, niin ihan hyvältä näyttää kumpikin.

Oli kiva malli neuloa, vaikka aika iso osuus meni niin, että piti laskea noita silmukkamääriä. Toisin kuin vaikka ystävänpäiväsukissa, joissa oli helpot toistettavat kuviot, eikä mallia tarvinnut juuri vilkuilla. Olihan tässäkin nuo varret ja kärjet, joten ihan koko aikaa ei tarvinnut paperia rapistella. Nopsaan valmistuivat.

Villit vanttuut & vallattomat villasukat -kirjassa on paljon hauskoja ohjeita ja olen jo aika monta korvamerkinnytkin neulottavaksi. Seuraava ei vielä ole puikoilla, koska kisaneuleet on nyt ensin saatava valmiiksi, mutta langat ja puikot jo odottavat.

Valmis pipo, vaiheessa vaikka mitä

Joulukuisen Porvoon retken tuliaisina ostin lapsille heidän itsensä valitsemat pipolangat. Edellisen Porvoon retken itse valitsemistaan langoista lapset saivat lapaset. Ensi kerralla ostoskoriin hyppää luultavasti sukkalangat.

Pari iltaa telkan katselua ja yhden oman kylän uudelleen käynnistetyn neuletapaamisen pipo vaati valmistumisajakseen. Aika nopea neulottava.



Eskarilaisen pipo

Lanka: Sublime Baby Cashmere Merino Silk DK ja tupsuun Nallea.

Puikot no 3,5.

Lankaa kului 70 g. Ehkä. En ole punninnut pipoa, enkä just nyt pääse punnitsemaan, koska pipo on tytön päässä ja tyttö on eskarissa. Kulutus on villi veikkaus sen perusteella, miten paljon lankaa jäi jäljelle.

Kuvasta jo näkeekin miten tämä on tehty. 1o 1n resori, vuorotellen muutama kerros oikein ja muutama kerros nurin. Peruspipo tytön toivomilla väreillä ja sillä erityisen toivotulla keltaisella tupsulla.

Oli tosi ihana lanka neuloa ja varmasti ihanan pehmeän tuntuinen myös käytössä. Ja tämähän on ollut jo kovassa käytössä, koska oli tytön päässä vuorokauden kestäneellä partioleirillä, missä olivat ulkona yötä lukuun ottamatta koko ajan. Ja vaikka pipo viettikin nuotion äärellä pitkät pätkät, ei se - kummallista kyllä - haise savulle. Joten tyytyväinen pitää tähän olla.



Kolmasluokkalainen valitsi itselleen saman pipolangan, tosin eri värisen. Pipon neulominen on jo aloitettu, mutta nyt on käynyt niin, että olen nukahtanut iltaisin sen verran aikaisin, että ei näytä ihan niin  pian valmistuvan kuin tyttöpipo. Vaiheessa on, mutta toivottavasti ei enää pitkään.



Kovin hyvin ei ole edistynyt tämäkään, jo viikko sitten aloitettu huivi. Viikon takaisesta ei yhtään. Hävitin jo ohjeenkin tässä välillä ja paniikki iski, että mitäs nyt, koska en muistanut mikä ohje oli kyseessä, enkä edes sitä, mistä sen olin tulostanut. Enkä ole vielä kirjannut huivista mitään neulevihkooni. Tässä taas näkee sen, että vihkosta on hyötyä vain jos sitä muistaa täyttää.

Ohje kuitenkin löytyi, mutta huivi ei ole edistynyt. Tavoitteena on saada se äitienpäivään mennessä valmiiksi. Hyvä ja realistinen tavoite, jopa minulle.



Ystävänpäiväsukkien neulominen sai vanhan kirjoneuleinnostuksen taas pintaan. Langanohjain helpotti minulla kirjoneuleen nelomista niin paljon, että olen siitä nyt ehkä pikkuisen liikaakin innoissani. Seuraava Niina Laitisen KAL alkaa olikohan se nyt palmusunnuntaina, joten tässä on aikaa tehdä jotain muuta ennen sitä.

Ihania kirjoneuleohjeita löytyy Lumi Karmitsan kirjasta Villit vanttuut & vallattomat villasukat. Aluksi kuvittelin tekeväni siitä vaikka ja mitä. Sitten ajattelin, ettei niistä mitään tule. Nyt taas ajattelen tekeväni lähestulkoon kaikki. Aloitettu on jo yksillä villeillä vanttuilla. Vallattomat villasukat pääsevät myös ihan kohta puikoille. Niistä tai niiden langoista ei ole nyt vielä kuvaa, koska langat pitää kaivella lanka-arkun pohjalta ja sen homman taidan suosiolla jättää huomiselle. (Koska kohta pokemonmetsälle ja sitten on jo ilta eikä silloin enää mitään lankoja jaksa kaivella.)



Sitten on vielä näistä keskeneräisistä tai melkein keskeneräisistä jäljellä yksi. Melkein keskeneräinen eskarilaisen neuletakki. Siksi melkein, kun sitä ei ole vielä edes aloitettu. Langat on ja ohje on, puikot pitää vielä etsiä.



Näitä neulon tai virkkaan just nyt. Keskeneräisiä on paljon enemmänkin, mutta nämä pitää saada ekana pois alta. Jospa sitten vihdoinkin jatkaisin loppuun asti jonkun oman kesken olevan neuletakin. Joita on muuten just tällä hetkellä neljä kappaletta.

Ihanaa ystävänpäivää!

Aurinkoista ystävänpäivää vietettiin kotona ihan tavallisen arjen tapaan. Pientä poikkeamaa oli se, että leivoin välipalaksi porkkanakakkua. Kutsuttiin naapuritkin kahville koska pellillinen piirakkaa on jopa meille aika paljon.

Ystävänpäiväsydämen askartelin sunnuntaina Nallepartiossa. Rautalankaa kieputettiin sanomalehdestä mytätyn sydämen ympärille. Sanomalehti poltettiin pois ja lopuksi laitoin hiukan helmiä koristeeksi. Sydän saa jäädä ulos ruostumaan.

Ystävänpäivän iltaa lähden kohta viettämään urheilukeskukseen eskarilaisen hiihtokoulun merkeissä.

Mukavaa ystävänpäivää <3 

 

 

 

Kirppislöytöjä

Tämän vuoden puolella en ole vielä montaa kertaa kirpputorilla käynyt, mutta nekin vähät käynnit ovat olleet ihan turhia. En ole löytänyt yhtään mitään. Viikko sitten vein pari laatikollista tavaraa ja vaatetta Konttiin sekä Fidaan ja samalla poikkesin katsastamassa niiden tarjonnan. Oli jopa vähällä, että olisin jättänyt väliin koko käymisen, koska oli asiaa ihan toiselle suunnalle apteekkiin ja kengännauhakauppaan ja aika ennen eskarilaisen kotiin hakemista on niin rajattu. Onneksi kuitenkin menin oli sen verran hyvä kirppiskierros.

Tai oikeastaan ei edes kierros. Kävin ensin Fidassa ja Pelastusarmeijan kippiksellä, mutta niistä tulin pois tyhjin käsin. Tai no toisesta löytyi yksi lahja, mutta omia löytöjä en tehnyt. Konttiin vein viimeisen laatikollisen ja kiersin senkin löytämättä mitään. Olin jo lähdössä pois, mutta siitä ovesta, mistä menin sisälle, ei päässytkään ulos ja piti kiertää kassan kautta.

Kassan lähellä on Lahden Kontissa kausitori, jossa on aina kauden tai jonkun muun teeman mukaista tavaraa. Jouluna joulutavaraa, pääsiäisenä pupuja ja tipuja. Nyt siihen oli laitettu retro-osasto ja silmät meinasi pudota päästä kun sen näin. Siellä olisi ollut vaikka mitä ostettavaa ja hinnatkin oli minun mielestä tavanomaista konttihinnoittelua edullisemmat. Koska osasto oli vasta lauantaina kasattu ja myynti avattu maanantaina noin puoli tuntia ennen kuin minä saavuin paikalle, siellä oli vielä ihan hurjasti kaikkea.

Minun ostoskoriin tarttui Hangon keksipurkki kolibrikuviolla. Naarmuinen on, mutta tällaista olen etsiskellyt, kuten myös sitä yhä puuttuvaa perhospurkkia. Näitä liikkuu usein nettikirppareilla, mutta niissä meinaa hinnat kohota liikaa ja kun päälle tulisi vielä suolaiset postimaksut, ovat saaneet minun puolestani jäädä ostamatta.



Kahvikuppikokoelma sai täydennystä kahdella kupilla. Siellä oli enemmänkin puhalluskuvioisia kuppeja, mutta sellaisia, mitä minulla jo on eli ne sai jäädä toiselle onnekkaalle. Olen pyrkinyt pysymään erossa tummansinisistä puhalluskuvioista, mutta tässä on tuota keltaista ja hinta sen verran edullinen, että ostin. Olisin ostanut yhden, mutta nämä oli hinnoiteltu kimpassa ja siksi niitä on nyt kaksi.



Muuta perusjuttua ostin myös. Täkin, virkatun liinan ja matkalaukun. Sitten osui silmät tuohon leipälaatikkoon. Alkoi kädet hikoamaan ja tärisyttämään ja tuli kiire saada se omaan ostoskoriin. En ole koskaan ajatellutkaan moista hankkivani, ei ole minusta niin kiinnostava ja leipälaatikolle ei ole tarvetta. Hinnatkin pyörivät nettikirpputoreilla jo kolminumeroisissa luvuissa eli minulle se on liikaa. Enkä muista yhtään ainoaa Wangelia ikinä Lahden millään kirpparilla nähneeni, joskaan en niin kovin ahkeraan edes kiertele.

Mutta nyt kun sen näin, niin pakkohan se oli ostaa. Hyväkuntoinen leipälaatikko. Naarmuja on, mutta ei lommoja eikä ruostetta. Voisin siinä leipiäni kyllä säilyttää. Katsotaan nyt mitä sille teen. Pidänkö itsellä, annanko lahjaksi vai myynkö eteenpäin. Toistaiseksi se saa vielä asustaa meillä.

Ystävänpäiväsukat

Eräänä aamuna yhden eskarilaisen äiti kertoi menevänsä lankaostoksille, koska osallistuu Ystävänpäivä KALiin. Sanoin kiitos vinkistä ja liityin saman tien ryhmään.

Koska ryhmässä on yli 11000 jäsentä, en tähän ala tarkemmin kirjoittamaan faktoja tästä yhteisneulonnasta. Varmaan aika harvassa on ne somessa roikkuvat neulojat, jotka eivät tästä ihmisiä villinneestä KALista ole vielä kuulleet.

Lyhyesti kuitenkin jotain niille, jotka eivät neulomista niin suuresti harrasta. Muutaman viikon ajan, joka aamu ryhmässä julkaistiin pätkä sukkaohjetta, jota sitten joukossa neulottiin. Ajatuksena oli, että jos sukat tekee tässä aikataulussa, ne ehtivät valmiiksi ystävänpäivään mennessä ystävälle annettavaksi. Alkoissa ympäri Suomen maan ovat viinikassit loppuneet, lankakaupat myyvät eioota, kun joku haluaa ostaa langanohjaimen, hopeisen langanohjainsormuksen kehittänyt kultaseppä on äkkirikastunut ja mitä kaikkea hauskaa tämä ystävänpäiväsukka KAL onkaan tuonut tullessaan. KAL on nyt loppunut, mutta ohje on tallennettu suunnitteljan Facebook-sivuille ja sieltä sen voi halutessaan tulostaa ja neuloa milloin vaan.

Joka aamu eskarilenkin jälkeen tikuttelin aina kyseisen päivän ohjeen. Tänään höyrytin ne, sovittelin ja totesin, että hyvät on. Koska minulla on ollut vuosien tauko näin suuren mittakaavan kirjoneulomisesta, päätin jo etukäteen, että pidän sukat itselläni. Hyvä päätös, jälki ei ole kovin kaunista, minulle kyllä kelpaa. Eikä nyt ihan äkkiä tule mieleen itseni ja tyttäreni lisäksi juuri ketään ystävää, joka jalkoihinsa laittaisi juuri tämän värisiä sukkia.



Ystävänpäiväsukat

Lanka: Pinkki ja keltainen Novitan Nallea, oranssi 7V.

Puikot no 3. 

Ohje: Niina Laitinen Designs 

Lankaa kului noin 170 g.

Tein ensin sukkia vanhalla tavalla eli langat sormen ympärillä. Oli hidasta ja hankalaa. Sitten hankin langanohjaimen ja johan alkoi sujumaan. Sukista näkee hyvin, missä kohtaa olen alkanut käyttämään langanohjainta, jälki on paljon siistimpää. Tosin näissäkin sukissa odotan ensimmäisen pesun tasoittavaa vaikutusta.

Muutaman ohjeen mukaisen kerroksen jätin pois, näistä olisi tullut muuten liian isot. Muutenkin olen aika tavalla muutellut joitakin kuvioita, jättänyt niistä jotain pois ja tehnyt jotain eri lailla. Minusta ei vaikuta lopputulokseen. Samoin tuon kärjen tein eri tavalla kuin ohjeessa. Tykkään, että kolmen puikon päättely on nauhakavennuksen kanssa kaunein.

Kantapään vahvistettu neule oli minulle aivan uusi ja tykkään kyllä kovasti siitä, miltä se näyttää. Vaikka en juuri noita vahvistettuja neuleita sukissa suosi, tähän tein ja tätä mallia aion jatkossakin käyttää. 

Sukat on ihanat ja aion näitä kyllä käyttää, vaikka hiukan on epätasaista tuo neulejälki. Seuraavat kirjoneulesukat valmistuvat kokonaan langanohjaimen kanssa ja toivon mukaan ovat myös kokonaan siistimmän näköiset. Seuraavaa KALia odotellessa.

Lumihiutalelapaset

Jos joskus voi yksinkertaisen ja helpon asian neulominen olla vaikeaa, niin näiden lapasten tekeminen oli sitä.

Lapasia olen neulonut tai virkannut aina ja etenkin tavislapasten tekeminen on jo tuolla selkäytimessä ja niitä tikuttaa vaikka silmät kiinni. Näiden lapasten kohdalla ei kuitenkaan mikään mennyt niin kuin piti.



Ensimmäinen aloitus oli vuosi sitten. Tein yhden lapasen ja purin sen koska oli liian löysä. Tein toisen lapasen ja purin sen koska oli liian tiukka. Ja kummankin kohdalla huomasin ongelman vasta kun se koko lapanen oli peukaloa vaille valmis. Sitten tuli puoli vuotta taukoa Viime kesänä tein lapasen kolmannen kerran. Siitä tuli hyvä.

Kerroin joku aika sitten neulevihkostani, jonne merkitsen kaiken oleellisen tiedon tekeillä olevista neuleista. Se toimii silloin, kun muistaa merkitä sinne muutokset. Kuten vaikka sen kun puikkokoko muuttu. Näiden lapasten kohdalla unohtui. Ehkä just siksi, kun noita aloituksia oli eri kokoisilla puikoilla tehty jo kolme.

Tein sille onnistuneelle lapaselle parin tämän vuoden alussa. Sovittelin sitä ja olin tyytyväinen. Hiukan se oli löysempi kuin edellinen, mutta usein noin eri aikaan neulotuissa jutuissa on pieni löysyysero, joka pesussa tasoittuu. Laskin valmiista lapasesta kerroksia ja niiden mukaan tein toisen. Sovitin. Voi ihme, se oli melkein viisi senttiä korkeampi. Sitten muistin, että olin vaihdellut niitä puikkoja ja neulevihkoon olin jättänyt sen merkinnän ekasta yrityksestä. Nyt sapetti jo paljon. Olin neulonut neljä lapasta peukaloa vailla valmiiksi, purkanut niistä kaksi ja sopivia lapasia oli yksi.

Ei kiinnostanut enää purkaa kokonaan sitä neljättä, vaan purkasin sen ainoastaan siihen kohtaan, mistä aloitin kärkikavennukset. Olihan se selvästi toista löysempi, mutta koska ympärysmitta ei ollut juurikaan suurempi, ajattelin, että olkoot.

Pientä motivaatiovaikeutta oli tehdä näihin peukalot ja päättelyt juuri siitä syystä, että ei tullutkaan priimaa tällä kertaa. Eilen kuitenkin viimeistelin lapaset, ompelin niihin jo silloin vuosi sitten suunnitellut pitsiliinan palaset ja päätin olla tyytyväinen.

Entä tarinan opetus? Kannattaisi neuloa kahta lapasta/sukkaa yhtäaikaa, varsinkin kun näillä meinaa usein venähtää se valmistuminen. Entä otinko opikseni? En. Tälläkin hetkellä on sukka kesken, eikä sillä ole paria valmistumassa samaan aikaan. Mutta toisaalta näillä tällaisilla säädöillä saa roppakaupalla neulomiskokemusta ja sormijumppaa.




Lumihiutalelapaset

Lanka: Rowan Hamp Tweed 75% villa, 25% hamppu.

Puikot: Ainakin 4 ja ehkäpä 3½, saattoi olla jotain muutakin.

Ohje: Omilla silmukkamäärillä tavislapanen, lapasten päälle ommeltu palanen perintöpitsiliinaa.

Kulutus 70g.

Ja nämähän ovat aivan ihanan tuntuiset lapaset. Mukava lanka ja helppo neuloa. Tänään ovat olleet jo käytössä, eikä tuo löysyysero näy eikä oikeastaan tunnukaan. Tykkään ja käyttöön menee.

Hamahelmikyltti

'Äiti, mulla ei ole mitään tekemistä.'

Silloin tällöin varmasti kaikilla on tämä tilanne. Yleensä en lähde keksimään mitään, koska eihän ne ehdotukset kelpaa. Ja muutenkin olen sitä mieltä, että joskus vaan on oltava vähän tylsää. Välillä saatan sanoa jotain, mikä johtaa lapsilla johonkin toiseen vielä parempaan juttuun. Tällä kertaa kysyin, että tehdäänkö yhdessä hamahelmijuttuja. Ja aina kun ehdottaa jotain yhteistä tekemistä, niin se kelpaa.

Mukana oli omat lapset ja pari lainalasta ja purkillinen hamahelmiä. Lapset tekivät omia juttujaan ja minä ihan omiani. Autoin lapsia etsimään malleja, piirtelin niitä paperille ja etsin oikean värisiä helmiä. Sitten tein ihan itse uuden kyltin vessan oveen. Vanhassa kun luki Varokaa hengenvaara ja sitä piti aina selitellä kaikille.

Nyt näkee heti, missä on vessa ja että sepä on vielä sukupuolineutraali unisex -vessa, kuten eräs ystäväni sanoi.

Kerrankin onnistui hamahelmityön silittäminen niin, ettei se ole vain yhtä muovimassaa, vaan helmet erottuvat. Tosin tässä varmaan harjoitus on tehnyt tehtävänsä. Kun on silittänyt satoja hamahelmiaskarteluja, on pakko kehittyä. Nykyään useimmiten nuo silittämiset onnistuvat ja vähenemään päin on ne rumat liikaa silitetyt lätkät. Ja niitä, mihin on silitetty se alustakin kiinni, ei ole tullut enää miesmuistiin.

Tästä tuli kiva, tykkään. Meille on valmistumassa toinenkin vessa, jos sitten sen oveen laitetaan se hengenvaara-kyltti.