Tapetin poistamista, kirpputorilöytöjä ja harmaita lankoja

Olen tällä viikolla koettanut joka päivä jossakin välissä vähän rapsutella pois eteisestä vanhaa tapettia. Tapettia on vain yksi kerros, mutta tiukassa on. Osa lähtee hyvin pois isoina suikaleina, mutta osa kynnen kokoisina paloina. Ärsyttävää. Pari pientä fyysistä asiaa helpottaisi kummasti tätäkin touhua: pituutta pitäisi olla kymmenen senttiä enemmän ja ranteet jäykistämättömät. Samoin epäkuntoiset nivelet hiukan hidastavat puuhaa, tulee aika kipeiksi moni paikka. Mutta kunnon lääkitys auttaa jaksamaan. Ensi viikolla varmaan pääsen jo tapetoimaan. Onnistuneella loppukirillä ja pienellä avustuksella aloitan jo viikonloppuna.



Minä ja Tyyne käytiin viikolla kirpputorilla ystävien kanssa, pitkästä aikaa. Taisi olla tämän vuoden eka käynti. Lahdessa Lanttilassa olen yleensä aina tehnyt hyviä lastenvaatelöytöjä ja muitakin löytöjä, mutta tällä kertaa ei ostoskoriin kertynyt ensimmäistäkään vaatetta. Ekaluokkalaisikäisten poikien vaatteita ei ollut lainkaan - ei edes huonompikuntoisia tai ylihinnoiteltuja. Jotain muuta pientä kuitenkin löytyi: lusikka ja lapsille muutama lelu. Paras ostos oli pikkusotilaita hyvän kokoinen pussillinen. Niillä on leikitty jo paljon.




Tänään jatkoin ostoksia yhdessä Tyynen ja miehen kanssa. Haettiin jotain rakennustarvikkeita ja minä ostin vähän lankoja. Fabelia, Drops Alpacaa ja Nallea. Iloisen harmaita kaikki. Olisi taas hurjia sukanneulomissuunnitelmia ja huivinneulomissuunnitelmia. Ensin on kuitenkin tarkoitus tehdä pari keskeneräistä valmiiksi. Nappasin ostoskoriin myös kukkapitsilaitteen, jonka hankkimista olen miettinyt ainakin viisi vuotta. Kokeilin sillä ensimmäisenä kukkasen tekemistä paperinarusta. Tuli aika hauska. Tyyne tilasi heti itselleen kukkasen takin koristeeksi. Täytyy illalla pyöritellä pari kukkaa lisää. Mutta seuraavaksi ohjelmassa on tapetin repimistä ja lapasen neulomista.

Lipasto ja tuubihuivi

Eilen sunnuntaina oli harvinaisen tiukkaa ohjelmaa koko päiväksi. Herätyskelloa ei sentään tarvinnut laittaa soimaan, mutta heti aamupalan jälkeen lähdettiin. Ensin haettiin lipasto, josta tein nettikirppiksellä kaupat. Sen sijoituspaikaksi tulee eteinen, koska eteisessä tällä hetkellä olevan lipaston tarvitsen toisaalle.

Lipasto oli ehkä pikkiriikkisen liian kallis kuntoonsa nähden, mutta koska etsin täyspuista ja vanhaa, pulitettiin kiltisti pyydetty summa. Tinkimisvaraakaan ei ollut koska 'sen kunnostammiseen on nähty niin paljon vaivaa'. En kehdannut sanoa, että pohjatyöt oli kyllä jätetty tekemättä ja muutenkin maalipinta oli kuin pahemman luokan harrastajan tekemä. Koska aion hiukan hioa ja muutenkin kulutuskäsitellä tätä, ei tämä ei-mitenkään-erityisen-hyvä -maalipinta haittaa.

Nyt saa nettikirppiksen hakusanoista poistaa lipaston. Jäljelle jää kuitenkin vielä sohva (erityisen hankala, edes vähän sinne päinkään olevia ei ole näkynyt tai hintapyynnöt eivät ole kohtuullisia), säkkituoli (ei itselle, menee lahjaksi), kaappi (ei kiireellinen, jaksan etsiä vaikka vuosia) ja kissanpentu (näitä pitäisi vahdata vähintään puolen tunnin välein, sillä jo tunnin vanha ilmoitus tuo tuloksen meni jo). Eli saa ottaa yhteyttä, jos jotain näistä lojuu tarpeettomana nurkissa. Erityisesti kissanpentuja.



Lipastonhakureissun jälkeen juotiin pikaiset kahvit, mies kävi puolen tunnin ajan maalaamassa kattopaneeleita ja lähti sitten Tyynen kanssa Nallepartioon. Koululainen jäi kotiin lukemaan ja minä käytin ajan neulomalla valmiiksi koululaiselle tuubihuivin.

Kaulan suojaaminen talvella on ollut lievähkö ongelma Toivon kanssa jo eskarista lähtien. Kerhoikäisenä kelpasi vielä kypärämyssy, mutta eskarissa sitä ei enää suostuttu laittamaan. Ymmärrän sen hyvin. Neuloin pikakaulurin, joka on törkeän näköinen. Sitä on kyllä käytetty, mutta ajatus rumasti lepattavasta kaulurista, jota ei oteta edes tunnilla pois, ärsytti. Ei se käyttäjää tai käyttäjän koulukavereita tai edes opettajaa häiriste, mutta minua, joka sitä en edes näe, häiritsi kovastikin. Kaulurin huono puoli oli myös se, että jostain syystä se ei aina kelvannut. Vaikkei kuulemma edes kutita.

Seuraavaksi ompelin trikoisen tuubin. Se oli hyvä siihen asti kunnes hävisi. Seuraavaksi tilasin Varustelekasta merinovillaisen putkikaulurin. Sille kävi samoin kuin trikootuubille - hävisi. Se harmitti, koska ei ollut mitenkään edullinen. Mutta häviämispaikka on ehkä tiedossa ja ehkä se tänään jopa löytyy.

Seuraavaksi sain luvan tehdä tuubihuivin. Koska Kallella ja Villellä ja ties kellä on myös sellainen. Yhdessä valittiin lanka, joka ei kutita. (Kutiavista langoista voisi tehdä ihan oman postauksen. Ja samoin niistä langoista, jotka eivät ensin kutita, mutta alkavat kutittamaan, kun joku sanoo pipoa hassuksi. Tai vaikkei sanoisikaan. Tai jos isoveli on ensin sanonut, että kutiaa.) Tarjosin vaihtoehdoksi tietenkin Novitan lankoja, koska ne ovat halpoja ja jos tämäkin taas häviää, ei harmita ihan niin paljon. Toivo valitsi langaksi Puron. Käsinpestävähän se lanka on, mutta huivin ei luulisi vaativan ihan niin tiuhaa pesua kuin vaikka lapasten. Tai pipon.

Tuubihuivi valmistui Novita Puron sävystä Retro. Seiskan pyöröllä. Ainoa seiskan puikko, mikä minulta löytyy on joku taivaan vanha kökkö pyöröpuikko. Kaapeli tököttää jäykkänä tiellä neuloessa, eikä millään keinolla asetu. Koska tuota seiskaa aika harvoin tarvitsen, en laittanut sitä vielä edes ostoslistalle. Ehkä kuitenkin pitäisi.

Silmukoita huivissa on 30 ja työ eteni nopeasti aina oikein -neuleena. Lankaa kului reipas kaksi kerää, sillä tuli sopivan pituinen. Päät yhdistin silmukoimalla. Sen verran harvoin tulee silmukointia käytettyä, että ohje piti siihenkin taas kaivaa. Mutta ihan siistiä jälkeä tuli.

Vaikka neulominen oli hankalaa kökköpuikon takia, tein huivia erittäin innokkaasti. Ja lopputulokseen olen tyytyväinen. Kaikkein parasta on se, että huivi on käyttäjälleen mieleinen. Huivi pääsi kaulaan jo heti tuoreena iltapäivällä serkun synttäreille lähdettäessä ja se jaksettiin laittaa jopa kotimatkalle kaulaan. Ja tänä aamuna ilahdutti kovasti lapsen lausahdus. Kiva kun huivin saa laittaa takin päälle niin kaikki näkevät sen. 

Remontti etenee

Reilu vuosi sitten kirjoittelin remonttiblogiin tuvassa olevista keskeneräisyyksistä. Minkäänlaista edistymistä siellä ei ole sen jälkeen tapahtunut, kuten ei ole remonttiblogikaan juuri päivittynyt. Nyt on parina viikonloppuna ollut sähkömies laittamassa laajennuspuolen sähköjä ja samalla tupaan saatiin sähköt ja vaarallisen näköisistä virityksistä päästiin eroon. Kuten myös päästiin eroon lukuisista jatkojohdoista, joiden varassa ollaan oltu jo pitkään. Olen tosi iloinen ja innostunut.

Näitä ei ole enää.



Niiden tilalla on näitä. Pietä listanlaittoa on vielä vailla.




Laajennuksen lisäksi meillä on ollut suunnitteilla muutama pieni pintaremontti. Lähinnä tapetin vaihtamista. Eteiseen ja vessaan on tarvetta uusia tapetit, sen verran vanhat ovat tahraantuneet, läikittyneet tai mitä missäkin. Eteiseen tilasin tapetit Tapettitalosta. Siellä on kyllä hyvä ja nopea palvelu. Tapetit tulivat niin nopeasti, että tässä täytyy ensi viikolla alkaa repimään vanhoja, että pääsee liisteritöihin.

Tilasin alun perin ihan eriä tapettia eteiseen, kuin mitä siihen nyt lopulta tulee. Olin Tyynen viisivuotisneuvolassa kun sain puhelun, jossa minulle kerrottiin tapetin tuotannon jo loppuneen. Vaihdoin siinä ihan lennossa pikaisesti toiseen tapettimalliin ja herra langan toisessa päässä oli hiukan hämmentynyt, että käykö tämä nyt näin. Minä sanoin, että käy käy, hyvä tulee. Nyt jänskättää, miltä Tunturikukka näyttää meidän eteisessä, koska se on kyllä aika paljon punaisempi kuin mitä ensin suunnittelin. Varmaan näyttää ihan hyvältä ja värikkäältä. Luulen, että tykkään tästä paljon.

Korvaläppäpipo

'Kaikki lähti lapasesta' -kirjasta neuloin ensin Muikkuset-lapaset ja nyt valmistui Muikkuset-pipo. Pipon piti tulla alun perin minulle, mutta se oli aivan liian päänmyötäinen, että olisi näyttänyt edes vähänkään kivalta. Joten Tyyne sai  jo kolmannen uuden pipon tänä talvena. Ja on tyytyväinen.

Nelosen puikoilla, lankana Marks&Kattens Alpaca Silk kaksinkertaisena. Eli silkkiä ja alpakkaa, varmasti pehmeää ja lämmintä. Tein puoli numeroa ohjetta pienemmillä puikoilla, koska yleensä teen ohjetta löysemmällä käsialalla. Nyt olisi ehkä oma kässä ollut sopivaa lankavalinnan vuoksi. Tekisi mieli kokeilla vielä vähän isommalla puikolla, tulisiko siitä itselle sopivampi. Tulee varmasti, mutta onkohan se isompikin versio yhtä hassun näköinen omassa päässä kuin tämä oli. Mutta tuo i-cord-reunus olisi niin kiva, että haluan itsellekin. Ehkä joku toinen pipomalli. Pitää vielä miettiä. Nyt on kuitenkin kesken kaikenlaista muuta, joista edes yhden haluan valmiiksi ennen uuden aloittamista.

Kissat pakkasella

Muutama päivä on nyt ollut vähän reilummin pakkasta ja kissat käyttäytyvät taas kuten pakkasella kuuluukin. Aamulla alkaa Aamun ja Eskon ravaaminen ulos ja sisälle minuutin välein. Se kestää pari tuntia. Sitten Esko katoaa johonkin pihalla tunniksi. Ja minä aloitan oven raossa ravaamisen ja Eskon huutelemisen. Alma käy pari kertaa tuulikaapissa, mutta kääntyy takaisin sisälle ja tyytyy katselemaan ulos ikkunasta. Aamu ja Esko ottavat aamupäiväpainit. Sitten muutama tunti unia. Kaikki heräävät ja alkavat pyöriä jaloissa. Esko menee ulos. Aamu ja Alma käyvät tuulikaapissa ja Alma hermostuu ja alkaa läpsiä Aamua. Aamu ja Alma katselevat ikkunasta ulos. Sitten taas kaikki nukkuvat, nyt useampia tunteja. Illalla Aamu käy ulkona ja Esko käy useamman kerran ulkona. Alma käy tuulikaapissa. Aamu ja Esko aloittavat painin. Alma sähisee ja antaa Eskolle ja Aamulle läpsyjä. Sitten taas nukutaan.

Pakkaspäivät menevät suunnilleen aina tällä järjestyksellä joka päivä. Pian lauhtuu ja tässä täytyy itsekin totutella taas toisiin kuvioihin.

Arki

Kun arki on jälleen pitkän juhlakauden jälkeen alkanut, on tekemistä niin että riittää. Normaalin vaatehuollon, ruokahuollon ja siivoamisen lisäksi on ollut runsaasti ulkotöitä. Pitää suunnitella harrastuksia ja pieniä reissuja, kysellä perään ja taas kysellä perään. On muistettava varata lippuja ja merkitä kalenteriin. On metsästettävä sohvaa, kaappia ja kissanpentua. Ostoslistakin pursuaa kaikenlaista pakollista ja tarpeellista hankittavaa. Rahaa on minun tilille tullut viimeksi marraskuun alussa, joten lista paisuu tätä vauhtia järkyttäväksi. Kohta pitää aloitella laajennuspuolella tapetointia. Sen lisäksi pitää suunnitella pientä keittiöremonttia ja uutta tapettia myöskin eteiseen. Pitäisi jaksaa etsiä sopivaa tapettia. Joka päivä on lisäksi ulkoiltava ja liikuttava. Joka päivä tekisi mieli istua pelaamassa ja neulomassa. Paljon ommeltavaakin on kerääntynyt jonoon. Eilinenkin päivä meni lopettavien urheiluliikkeiden alennusmyynneissä kiertelyyn, sen jälkeen ruokahuoltoa ja siivoamista ja illalla oli lasten harrastuskuljetukset. Jossain välissä tein lumityöt. Ja pelasin. Nyt on aivan liikaa yhdellä kertaa kaikenlaista muistettavaa ja pikkupuuhaa. Ihan ensin pitää saada kalenteri johonkin järjestykseen ja valittava edes yksi tapetti. Ja ehkä vähennettävä pelaamista.

Tyyne sai sunnuntain synttärirääppiäisillä lahjaksi muistilappuja ja huulipunaa, mikä oli ihan parasta, vaikkei nyt tähän liity millään lailla ja ajattelin jo itsekin niitä tarvitsevani. Tyyne merkitsi ensimmäiseen lappuun sen mikä on tärkeintä ja niin taidan minäkin omaani laittaa. Ja sitten valitsen sen tapetin.

Uusia pipoja

Sain joulupukilta pari kerää Novitan Isoveljeä. Neuloin ne heti pois lapsille pipoiksi. Kumpikin valitsi oman värin ja osui onnistuneesti niin, ettei tullut riitelyä samasta väristä. Koululaiselle neuloin keltaisen ja kerholaiselle ruskean. Ruskea kerä oli jo jouluna päätynyt Aamu-kissan leluksi. Se oli takkuinen ja sotkuinen vyyhti, mutta sain selvitettyä sen verran, että pipo onnistui.

Pipoon kului Isoveli-lankaa melkein koko kerä numero viiden puikoilla. Silmukoita on resorissa 72, pipo-osaan lisäsin 9. Vähän tuo on sellainen Wurm-henkinen pipo, mutta paljon matalampi.

Koululaisen pipo oli jo viikon verran ollut käytössä. Yhden koulupäivän jälkeen poika oli laskemassa pari tuntia mäkeä ja pipo oli kastunut ja venynyt muodottomaksi. Pesu pesukoneessa ja kuivaus kuivausrummussa palautti pipon entisiin mittoihin. Näistä tuli kertaheitolla lapsien lempparipipot. Itsellekin tekisin, jos ei melkein tuollasita jo olisi.


 
'


Kävelymatkan päässä meiltä on käytöstä poistettu sorakuoppa, jossa koululainen kuluttaa aikaa ja tekee löytöjä koulupäivän jälkeen. Talvella ollaan käyty siellä laskemassa mäkeä ja niin tehtiin viikonloppunakin. Mukaan otettiin liukurit, pulkat ja scootti, johon on vaihdettu talveksi sukset. Oli mukavaa ja mäki luisti hyvin. Itse en niihin jyrkimpiin osuuksiin uskaltanut mennä laskemaan, lapset kyllä. Tuo lyhyin pätkäkin on jo niin jyrkkä, että pelkällä pulkalla laskeminen oli ihan tarpeeksi.

Paperinorsut

Viimeksi lasten askarteluiltana innostuin itsekin vähän tekemään jotain. Siis muutakin kuin suojaamaan pöydän, kaivamaan tarvikkeet, auttamaan ja siivoamaan. Kaivoin netistä kuvan paperinorsuista. Nyt en valitettavasti enää muista, mikä oli alkuperäisen norsuaskartelijan nettisivu, enkä laiskuuttani jaksa sitä etsiä.

Itse piirsin norsun kaavan pahville ja se on sentään ihan norsun näköinen. Kuvasta kyllä näkee idean. Lapset tekivät ystävilleen, leikkasivat ja maalasivat kimalleliimalla. Minä tein kaksi versiota: toinen vanhasta nuottivihkosta, toinen vanhasta kartasta. Hauskoja.

Säkkituolin paluu

Neljä vuotta sitten sain serkulta vanhan säkkituolin. Siinä oli pari saumaa rikki ja me paikkailtiin niitä jeesusteipillä. Sen verran kovassa käytössä säkkituoli oli ollut, että aukot vain suurenivat ja täytettä alkoi löytyä nurkista. Sen lisäksi Arvo-kissa pissasi säkkiin pari kertaa. Itse tehdyn päällisen sain pesemällä puhtaaksi, mutta kun pissa osui saumaan ja siitä suoraan täytteeseen sai säkkituoli alkusyksyllä häädön. Kamalan surullista. Vähintään kerran viikossa joku kaipaili sitä takaisin.

Tällä viikolla nettikirppikseltä löytyi ihan asialliseen hintaan ruma keinonahkainen ja ehjä - samanlainen kuin se meidän entinen. Tänään säkki haettiin kotiin ja otettiin saman tien käyttöön. Ja voi että Esko oli onnellinen. Siihen se meni heti nukkumaan ja taitaa vedellä pitkät päiväunet. En raaskinut häätää kissaa pois ja laitan päällisen vasta illalla kun kissa lähtee iltasilakalle ulos.




Samalla reissulla ruokakauppakäynnillä tarttui ostoskoriin taas yksi uusi muumi. Mukiin kuului kattokin josta mies sekä Tyyne olivat innoissaan. Minä olisin pistänyt pahvikaton suosiolla pahvinkeräykseen, mutta mies otti sen talteeen 'myöhempää käyttöä varten'. Minä ainakin aion juoda aamukahvit mukista enkä siitä katosta.

Luminen puutarha

Ja olihan sitä lunta tullut taas yöllä lisää. Oli hiukan enemmän ja hiukan painavampaa kuin eilen, mutta olen kyllä lumesta iloinen ja tänään sain tehdä reippaat kahden tunnin lumityöt. Kumma kyllä, päiväunille ei edes tee mieli. Lumityökunto alkaa löytyä.

Olen tehnyt lumenkaatopaikkaa oman ja naapurin tontin välissä olevaan ojaan. Se alkaa jo täyttyä hyvin ja ei tarvitse enää montaa tällaista lumimäärää sataa kun saan koko ojan täytettyä. 

Viime vuonna tähän aikaan lunta oli tuskaisen vähän eikä päässyt laskemaan mäkeä tai pulkkailemaan tai oikeastaan mitään muutakaan kunnolla. Tänä vuonna on tehty jo jonkin aikaa tuota kaikkea. Tänäänkin koululainen soitti jäävänsä koululle laskemaan pulkalla ja Tyyne hioi pihatien urille potkukelkan kanssa. 

Piha on nyt lumen peitossa ja kaunis. 



 

Lapaset pihalla

Vaikkei nuo puikot enää kovinkaan tiuhaan tahtiin viuhu, joskus sentään valmistuu jotain pientä. Nyt kyllä tuntuu olevan se vaihde päällä, kun neulomisessa tulee enemmän noita aloituksia kuin lopetuksia. Valmiiksi asti olen saanut viimeksi lapaset, tästäkin jo tovi aikaa, pääsivät vain unohtumaan. Lapaskuvia kun katsoo tarpeeksi tarkasti, huomaa, että seuraavaksi kyllä pitäisi saada valmiiksi uusi villatakki.

Lapasten ohje löytyy kirjasta 'Kaikki lähti lapasesta' ja malli on nimeltään Muikkuset. Nämä on tehty teetee Sara -langasta puikoilla neljä. Tuli kivat ja olen jo käyttänyt paljon. Peukkuihin en saanut millään siististi tuota jatkoskohtaa. Toisessa se ei näy kamalan selvästi, mutta toisessa on havaittavissa selvä raja jo kauempaakin katsottuna. I-cord reunusta en muista tehneeni aikaisemmin ja minusta se on aika hauska. Tykkään mallista ja odotan saavani lapaset pesuun, että epätasainen palmikko tasoittuu.





Eilen pulkkailin uusilla lapasilla Tyynen kanssa tanssikouluun ja tänään pääsin pitkästä aikaa tekemään kunnon lumityöt. Myöskin Tyynen kanssa. Viikonloppuna pääsi jo vähän kolailemaan, mutta mies työnteli juhlien järkkäämisrupeaman vuoksi enimmät lumet. Sen verran runsaasti oli lunta viime yönä tullut, että lumitöiden jälkeen piti ottaa lyhyet päikkärit. Lumityöt sain tehdä Tyynen ja kissojen kanssa, päiväunet otin pelkkien kissojen kanssa.

Viisivuotisjuhlat

Ihana rakas pieni Tyyne täytti jo viisi vuotta. Kauan odotettu juhlapäivä oli lauantaina. Kyllä siihen oli aamuja laskettukin. Joka päivä useaan kertaan. Eikä kuulemma ole enää mikään pieni. Viisivuotias on jo iso.

Näiden juhlien järjestäminen oli monella tapaa melkoista säätämistä. Mutta juhlat saatiin hyvim juhlittua  kolmessa erässä. Lauantaina oli kummit ja muut aikuiset, sunnuntaina kaverit ja vielä illalla serkut. Viisivuotias oli itse tyytyväinen juhliinsa ja sehän riittää.



Vaatimattomat juhla-askartelut pitivät sisällään viirinauhan ja pallonauhan. Pallonauhan idea oli suora kopio Stömsön joulukuisesta jaksosta. Pidemmätkin nauhat olisi voinut tehdä, mutta juhlia edeltävä päivä askarteluun ei ollut se paras aika. Meinasi tulla kiire. Nauhoihin olen käyttänyt omien varastojen vanhoja kuviopapereita, tapettipaloja, Tyynen sivuun laitetun värityskirjan kuvia ja jonkun Nalle Puh -kirjan sivuja. Nauhat laitetaan talteen myöhempää käyttöä varten. Näiden nauhojen lisäksi Tyyne olisi halunnut oviin ja ikkunoihin roikkumaan hämähäkinseittejä, mutta ymmärsi lopulta kuitenkin sen, että hämähäkinseitit ovat koululaisen synttärijulissa niiden ajankohdan vuoksi, ei synttäreiden takia.





Juhlien leipomuksista osa oli Tyynen toiveita, muutaman tein toiveiden ulkopuolelta. Kakun piti olla tälläkin kertaa prinsessakakku. Tein tuon perinteisen barbi-kakun-sisään -prinsessakakun. Koska kasasin kakun taas laiskasti pyöreään kulhoon, tuli siitä melko matala ja jouduin poistamaan nuken jalat, että se asettui tuohon edes jotenkin järkevästi. No, nukke on ostettu kirpparilta, eikä sillä ole ikinä edes leikitty, joten jääköön jalattomaksi. Sitä voi käyttää myöhemmin muihin koristeluihin. Kakku oli kuitenkin hyvää ja tähänkin oli päivänsankari tyytyväinen.





Tyynen juhlamekon ompelin jo kerhon joulujuhliin. Mekkoon on käytetty erilaisten kankaiden palasia ja nauhoja ja pitsejä. Osa uusia kankaita, osa vanhoista vaatteista ja taskut vanhasta tyynyliinasta. Kaavaa ei tähän varsinaisesti ole, mittailin tytön ja leikkasin kappaleet sen mukaan.



Sunnuntain kaverisynttäreille puettiin kuitenkin eri mekko. Eihän sitä nyt samassa voi kahta päivää juhlia. Tyyne sai mekon synttärilahjaksi kummitädiltä ja se piti saada heti päälle. Kaverisynttäreille oli järjestetty vähän muutakin ohjelmaa kuin kahvittelu. Oli ilmapalloja ja musiikkia, Tyyne avasi lahjat pullonpyörityksellä. Lapset askartelivat porotikkareita ja rannekoruja. Sen lisäksi oli vielä ongintaa. Kaksi tuntia kului tosi nopeasti eikä taikuri edes ehtinyt esiintyä. Ehkä seuraavissa juhlissa. Niihin on kuitenkin vielä tovi aikaa, mutta ainahan voi hyvissä ajoin alkaa suunnittelemaan.