Puutarhassa

Viime vuonna kevät tuli ajoissa ja piti oikein tarkistaa, miten ajoissa se onkaan tullut. Tässä kohtaa kevään tulolla tarkoitan lumitilannetta omalla pihalla. Viime vuonna suunnilleen maaliskuun puolessavälissä oli saman verran lunta kuin nyt. Tässä vaiheessa kuitenkin jo parissa päivässä ehtii tapahtua hurjan paljon.

Omenapuut leikkasin pääsiäisenä, muuten en pihalla ole juuri touhunnut. Patsastelukierroksella ei näkynyt pupun syömiä puita tai pensaita. Jopa suojaamattomat mustikat ja köynnöshortensiat olivat saaneet olla rauhassa. Yhden omenapuun oksa ulottui verkon ulkopuolelle ja sitä oli maistettu, mutta enpä sanoisi sitä tuhoksi. Tämä talvi selvittiin vahingoitta.

Lunta on vielä paljon ja tämän kevään  erikoisuus näyttäisi olevan vesilammikot, joita on joka sulaneessa kohdassa. Toivottavasti maa alkaa imeä sitä vettä, etteivät lammikot seiso liian kauan ja tee omia tuhojaan.

Minkäänlaisia perennanalkuja tai sipulikasvien piippoja ei näkynyt missään, kaikki on vielä lumen peitossa. Etupihalla on sulaa laatoituksen kohdalla ja sekin kaikki vain sen takia, koska olen siitä naputellut jäätä pois. Pihatie ja polut ovat tietenkin myös osittain sulat sekä perinteisesti takapiha suurten koivujen alta. Eli siellä on sulaa, missä oli vähän lunta.

Mies puhdisti linnunpöntöt pääsiäisenä ja minä kävin rekisteröimässä ne Miljoona linnunpönttöä -sivustolle. Voisi kai tuonne pihaan muutaman saada mahtumaan lisää. Kyllähän nuo tiaiset käyvät jo pönttöjä kurkkimassa. Telkänpönttö se taitaa jäädä ilman asukkaita tänäkin vuonna.

Risujenkerääjälle olisi pihalla paljon töitä. Risuja on talvella ilmestynyt normaalia enemmän, koska sähköjohtojen ympäriltä joku mies kävi oksia katkomassa. Ja voisihan nuo tuhkatkin jo perennapenkkien päälle levittää. Tekemistä siis olisi lumikinoksista huolimatta.

Tulevalle keväälle meillä on suuniteltu isompaa pihalla tapahtuvaa urakkaa talon maalaamisen merkeissä. Ensin aiotaan testimaalata puuliiteri parilla eri värillä. Kunhan vain keksitään se oikea väri. Vielä ei tiedetä tuleeko talosta kurpitsankeltainen, hattaranvaaleanpunainen vai merensininen.

 
 
 
 
 
 
 
 

Virkattu palapeitto

Valmis on. Vihdoinkin. Eihän siihen mennyt kuin muutama viikko, jos ei lasketa puolentoista vuoden taukoa välissä. Ja pitkälle venynyttä reunanympärivirkkausta.



Palat valmistuivat silloin joskus puolitoista vuotta sitten nopeasti. Dropsin Delight on lanka ja koukkuna numero neljä. Tosin tänä keväänä virkkaillessa koukkuna on ollut kolmonen, joten tätä on kai tullut tehtyä vähän millä sattuu koukulla - sillä, mikä on käteen ekana osunut.

Ohjehan tähän löytyy Dropsilta ja tietty aloitin palojen yhdistämisen ohjeen mukaisella mustalla Fabelilla, jota olin varta vasten tähän ostanut. Vaikka musta tuo nuo palojen värit kauniisti esiin, en jotenkin tykännyt. Ja silloin syksypimeillä mustan virkkaaminen oli hankalaa. Peitto jäi pölyttymään reiluksi vuodeksi hyllyn päälle.



Tammikuussa päätin tehdä peittoasialle jotain. Purin kaikki aikaisemmat yhdistelyt ja vaihdoin lankaa. Otin sitä, mitä omissa varastoissa oli ja se joku lanka oli HjerteGarnin Alpaca Silk. Tämän vuoksi peitosta ei nyt tullut konepestävää, mutta toivottavasti ei kovin usein pesua kaipaa.

Yhdistelin valkoisella langalla reilun määrän paloja vain todetakseni, että ei tule hyvä. Vuorossa oli purkamisen osa kaksi. Päätin hylätä ohjeen sellaisenaan ja virkkasin harvempaa yhdistämisreunaa ja nyt siitä tuli kepeämpi ja kotikutoisemman näköinen.




Peitto on kooltaan noin 105 x 175, riittävän kokoinen iltasella sohvalla kääriytymiseen. Painoa on vain puoli kiloa, joten on ihanan kevyt. Vertailun vuoksi melkein saman kokoinen kuusi vuotta sitten valmistunut isoäidinneliöpeitto painaa reilun kilon enemmän. Eipä ihme, ettei sitä tule käytettyä.

Peiton reunuksen virkkaamisen aikana keksin noin kymmenen eri vaihtoehtoa siihen, miten sen raunan tekisin. Purkamista osat kolme, neljä, viisi ja kai kuusikin. Olisihan sitä vain voinut testailla pienen pätkän, mutta kun aina tuli virkattua yli puoli peittoa testaukseen. Lopulta tein yksinkertaisesti eka kerros pylväitä toka kerros nirkkoa.

Peitto on jo kovassa käytössä. Sitä se oli jo ennen kuin reunus oli valmis. Tykkään. Toivottavasti kestää kovan kulutuksen ehjänä ja langat pahemmin nyppyyntymättä.

Seuraava palapeitto on jo tekeillä. Sehän tarkoittaa sitä, että tässä blogissa postataan taas peittoasiaa jo ehkä kuuden vuoden päästä. 

Pääsiäinen

Pääsiäinen oli herkuttelua. Mutakakkua, suklaamuffinsseja, sitruunatorttua, suklaamunia. Makeisia ja limua. Lammasta ja roskaruokaa.







Pääsiäinen oli pääsiäispupun vierailua, ystäviä ja sukulaisia. Antin automuseo ja American Car Show. Pääsiäinen oli uusi pyöräilykypärä, uusia polkupyöriä ja uusi muumimuki. Autokuumetta, pyöräkuumetta ja pyöräilykypäräkuumetta.








Pääsiäinen oli aurinkoa, pyöräilyä, omenapuun leikkausta. Sukan neulomista ja valmis palapeitto. Öljynvaihtoa, polkupyöränhuoltoa ja hiukan remonttia. Pääsiäinen oli Harry Potteria. Pääsiäinen oli iso pino silitettävää, joka jätettiin seuraavaan pääsiäiseen.






Pääsiäisen jännittävin tapahtuma oli Alpon kuistilla käynti.

Kevätkranssi valmistui

Toinen somehitti muurausnarun lisäksi, jota piti kokeilla, oli kranssi kananmunakennoista. Näihin olen törmännyt kaikenlaisissa ryhmissä ja paikoissa jo pitkän aikaa ja näköjään maaliskuun käsityölehdestäkin löytyi jo ohjetta. Tämä piti toteuttaa jo talvella, mutta en muistanut säilyttää noita kennoja, vaan käytin ne uunin sytykkeenä. Onneksi meillä kuluu kananmunia melko paljon, joten ei kauan tarvinnut kennoja kerätä, kun niitä oli jo sopiva määrä eli neljä 15 munan kennoa. Riittivät tähän meidän kranssiin mainiosti ja pari kukkaa jäi vielä käytettäväksi toiseenkin askarteluun.




Ensin leikattiin kennot kukan muotoon, sen jälkeen maalattiin akryyliväreillä. Kun kukat olivat kuivuneet, liimasin ne kuumaliimalla myslipaketin pahvista leikattuun ja maalattuun renkaaseen.

Tämä olkoon nyt kevätkranssi, joka saa jäädä seinää koristamaan vielä pääsiäisen jälkeenkin. Voi olla, että kranssi siirtyy kesäksi leikkimökkiin.






Vielä on yksi pääsiäisaskartelu kesken, vaikka on jo pitkäperjantai. Ehtiihän sen tehdä tänäänkin vielä. Oikein mukavaa ja värikästä pääsiäistä kaikille!

Kirpputoriostoksia

Kaksiviikkoinen pätkä kirpputoripöydän siivoamista, tavaroiden hinnoittelua ja samalla koko kirpputorin kiertämistä on nyt ohi. Vaikka ostoksia teinkin, jäin silti plussan puolelle. Pitää vähän keväämmällä varmaan vuokrata vielä viikoksi pöytä, sen verran noita tavaroita ja vaatteita vielä jäi. Ja kyllähän tuota myytävää kaapeista löytyy koko ajan lisää.

Tänään hain tilityksen ja ajelin samalla toisille kirppareille vähän katsastamaan mitä siellä on. Riemukseni löytyi parin kirpputorin pääsiäispöydistä kaksi kukkopilliä ja vieläpä puoleen hintaan. Tosin tietty ajattelin, että jos olisin mennyt jo viikko sitten, olisiko niitä kukkoja olltu enemmänkin tarjolla. Pitää muistaa ensi vuonna kiertää pääsiäispöydät ajoissa.

Iso punainen ja valkoinen ovat tämän päivän löytöjä, muut punaiset ovat vanhempia kirpparilöytöjä ja keltaisen olen saanut lapsena mummolta. Jossain omissa kätköissä pitäisi vielä olla yksi isältä tuliaisiksi saatu kukko. Pitää jatkaa sen etsimistä.



Värillisiä pitsiliinoja ostin kunnon nipun, koska minulla olisi niille suunnitelma. Ensin ne kuitenkin menevät pesuun ja silitykseen. Täkki on nettikirppuostos.



Sinihilkka ja kehrä ovat vähän vanhempia ostoksia. Olin ihan unohtanut ne, mutta nyt kun ne olivat sunnuntaina virpojilla käytössä, muistin ottaa kuvankin. Tälläkin hetkellä kahvipannut toimivat suklaamunasäilytysasioina.



Niin ja onhan meille jo ilmestynyt kolmas tattikulhokin. Vielä kai pitäisi yksi hankkia, niin olisi jokaisella perheenjäsenellä oma paukkumaissikulho.

Muurausnaruasiaa

Vähän väliä tulee someen joku villitys jostain käsityötyylistä, tavasta tai mallista, jota kaikki kokeilevat. Joskus villitsi norjalaisherrojen joulupallot, viime syksynä virkatut valopallot ja jo jonkin aikaa ovat kaikki neuloneet anelmaisia. Ja virkkaajat virkkaavat muurausnarua niin, että se on jopa loppunut joistakin kaupoista. Täällä on hauskasti kirjoitettu aiheesta, jos joku ei vielä ole kuullut asiasta.

Käsityö-, askartelu- ja kaikenmaailman tuunausryhmät ovat kyllä hyvä tapa pysyä mukana menossa. Niistä saa hyviä vinkkejä ja ideoita ja tietää mikä on kuuminta hottia just nyt. Tosin ihan aina ei jaksaisi kaikkea, kuten eräästäkin ryhmästä jatkuvalla syötöllä etusivulle alkoi viime kesänä tulla niitä betonisia ruukkuja. Kaikki samannäköisiä. Ja minun mielestä sikarumia.

Minä kun olen hidas hämäläinen, lähden näihin hittijuttuihin mukaan usein tosi paljon jäljessä tai sitten, jos se ei kiinnosta, niin en lähde ollenkaan. Virkatut valopallot kiinnostaisivat, mutta aina on joku muu asia ajanut niiden edelle. Ehkä sellaiset virkkaan, kun kaikki muut ovat jo omansa tehneet. Anelmaiset - no jaa, ei ehkä ole ihan mun juttu. Karjalaistyyppinen sääri ja sukka, jossa on paljon kuvioita ja ulokkeita ei ehkä sovi kovin hyvin yhteen. Mutta jos joku mulle sellaiset haluaisi tehdä, niin kelta-harmaa-vaaleasävyiset voisin kuvitella jalkoihini. Joulupalloissa, kuten monissa muissakin hittijutuissa on kiinnostus hiponut nollaa, joten en ole viitsinyt edes kokeilla.

Kiinnostus nollassa oli myös muurausnaruvirkkauksen kanssa. Katselin aikani virkkausryhmässä muurausnarusta tehtyjä asioita: säilytyskoreja (ei ole mun juttu, enkä osaa edes tehdä siistiä), pitsiliinoja (miksi tehdä muovista, kun voi tehdä puuvillasta tai pellavasta tai mikä parasta, ostaa kierrätetty kirpputorilta - tai no jos ulos haluaa sateenkestävän liinan niin onhan se ok), mattoja (muovia, paitsiettä olisihan se ehkä vessassa se juttu, mutta kylmä jalalle), kasseja (muovipussin saa kaupasta, jos haluan muovikassin).

Muurausnaruissa on kuitenkin kivat värit ja se houkutti kovasti. Mies sitten toi eräänä päivänä kauppareissultaan pari rullaa. Koska löysin ohjeen virkattavaan amppeliin ja sitä halusin kokeilla. Nyt siis minä kun kaikki muutkin. Ja vaikken nyt ihan siinä kuumassa kärjessä tähän ryhtynyt, niin en sentään se viimeinen kokeilija ehkä ole.

Tähän asti olen lukenut muurausnaruvirkkaajilta muurausnarusta vain positiivisia kokemuksia, ei moitteen moitetta. Täytyy sanoa, että ei tästä tullut suosikkilankaa eikä edes toiseksi suosikkia. Pahempia materiaaleja virkattavaksi, mitä minä olen kokeillut on lahjanaru ja paperinaru. Tämä tulee siinä sitten heti perässä. Muovin tuntu virkatessa on ikävä, on jäykkää ja jälki on epätasaista. Seuraavan amppelin teen puuvillasta. Kyllä niissäkin on ihania värejä ja hurjan paljon enemmän kuin näissä.

Aion kuitenkin tämän amppelin virkata valmiiksi. Ja ehkä, jos oikein innostun, teen pikkupikkupitsiliinan tuonne pihapöydälle. Tai sitten käytän loput narut siihen, mihin ne on alun perin tarkoitettu ja opettelen muuraamaan.

Pääsiäiskoristelua

Tänään laitettiin loputkin pääsiäiskoristeet, ne vähäiset mitä meiltä löytyy. Pari juttua olisi vielä suunnitelmissa askarrella ja sitten voi keskittyä pääsiäisleipomisiin.

Kuistin narsissien lisäksi on meillä jo pääsiäistunnelmaa ollut tuomassa perunanarsissi, tulppaanit ja helmililja. Ostin helmililjan myös naapuriin lahjaksi ja istutin sen niin pieneen ruukkuun, että siitä jäi pari sipulia itsellekin. Toisesta sipulista pesin mullat pois ja laitoin pieneen maljakkoon, toisen istutin tomaattipyrepurkkiin. Pääsiäiskukkien virkaa toimittavat myös ihanat virpomisvitsat, joita meille eilen sentään jokunen virpoja kävi tuomassa.

Pääsiäisruohoja on tänä vuonna laitettu ennätysmäärä. Ja kokeiltu uusia lajeja. Lapset kylvivät kumpikin omansa ja minä oman vehnäpurkin. Itämisprosentti noissa meidän vehnissä oli huono. Harvaa heinää tulee. Maissit ovat sen sijaan tuuheat ja korkeat. Tykkään. Taidan siirtyä maissinjyviin vastaisuudessakin näiden pääsiäisasioiden kanssa. Kokeilussa oli myös punajuuriruo ja tykkään kyllä siitäkin. Väri on hieno punajuuren punainen ja kaiken lisäksi tämän voi silputa pääsiäisenä salaatin sekaan. Pari askarteluillassa kylvettyä vehnäpurkkia on vielä itämässä ja eiköhän koulustakin ole tulossa yksi ruohokylvös. Tämä taitaa tehdä yhteensä kahdeksan viljelmää. Herneenversojakin laitoin tulemaan, mutta kumpikin kylvös epäonnistui ja herneet mätänivät. Pitää varmaan kokeilla toisilla siemenillä. 

Kirpputorilta löytyi ihana pikkuinen keltainen pääsiäisliina. Tai niitä oli oikeastaan kaksi, toinen meni Tyynen pehmoeläimen peitoksi. Tämäkin oli niin halpa, että olisi ollut sääli jättää se sinne pöydälle. Maksoi vain kymmenen senttiä.