Pitkästä aikaa

Pitkä bloggaustauko takana. Syynä tällä kertaa on lomamatka, jonka kesto oli kolmisen viikkoa. En ole mikään puhelimennäplääjä joten en avannut nettiä kuin parin facebookpäivityksen ja yhden sähköpostin verran. Mies tarkkaili säätietoja aina kuin mahdollista. Ja kyllä meillä oli matkalla loistavat lomasäät sillä aikaa kun Suomessa on ollut kylmä ja vihmonut vettä ja kai jossain jopa räntää. Oltiin auto-teltta -matkalla Euroopassa ja siitä tulee päivitys, jahka ehdin. Kun lähtee autolla ajelemaan länteen päin, ehtii kolmessa viikossa käydä Lontoossa kääntymässä.

Kotona ollaan ihmetelty sitä, miten paljon on puutarhassa kaikki kasvanut poissaolon aikana. Nurmikko on leikattu jo kahteen kertaan ja olen aloittanut kitkemiskierroksen  ja siitäkin tuloksena useampi ämpärillinen rikkoja. Olen pessyt urakalla pyykkiä ja sitä riittää jonoksi asti. En halua kesällä pestä sadepäivinä, koska kuivatan pyykit ulkona. Teltta on putsattu ja melkein kaikki matkalla olleet tavaratkin on jo saatu paikoilleen. Auto pitää vielä imuroida ja pyyhkiä. Se sisältää niin paljon heinää ja hiekkaa, että menee varmaan koko pölypussi täyteen yhdestä autoimuroinnista.

Kissat olivat reissun ajan hyvässä hoidossa: ystävät kävivät ruokkimassa joka päivä. Melkoinen urakka ja suuri kiitos siitä. Pikkukissat olivat tietysti innoissaan kun tultiin kotiin ja ovat jo karanneet pihalle useita kertoja. Arka Esko lienee kuitenkin kaikkein iloisin tuttujen tyyppien kotiutumisesta. Alma sen sijaan on melko huonossa kunnossa. Oli kuulemma syönyt vähän ja edelleenkään ei meinaa ruoka maistua, mutta uni kyllä melkein koko ajan. On se sentään hyvin vähän syönyt ja juonut ja joka päivä käy ulkonakin. Ehkä pitää käydä eläinlääkärillä tai sitten tämä on jo sitä normia kissan vanhuutta.

Minä olen ollut kotona melko tiiviisti kotiutumisen jälkeen. Pyörälenkillä ollaan käyty ja terveyskeskuksessa poistattamassa Tyyneltä kipsi. Olen nauttinut hiljaisuudesta. Eikä etenkään tarvitse enää kuunnella yhtään robinia, cheekkiä tai jukkapoikaa. Ensi viikolla kai sitten pitää jo vähän reipastua liikkumaan. On ainakin tiedossa hautajaiset ja rippijuhlat, joten niillä voi viimeistään aloitella.

Toivonpäivä

Eipä mennyt tämä päivä aivan kuten olin ennakkoon kuvitellut. Luulin, että Toivoa juhlitaan aurinkoisessa säässä ensin leipomalla raparperipiirakka, sitten käydään uimassa jonka jälkeen mennään Launeen perhepuistoon ja sitten paistetaan pinaattilettuja ja illalla koekasataan uusi teltta. Uusi teltta koekasattiin illalla kyllä. Samoin perhepuistossa oltiin ystävien kanssa, mutta hiukan myöhässä sovitusta ja aivan vääränlaisilla ja superepäterveellisillä eväillä ja ilman aurinkovoidetta ja vesipulloa. Eipä ollut sitä suunniteltua raparperipiirakkaa mukana, vaan se on edelleen osina tiskipöydällä. Kuten pinaatti pakkasessa.

Aamulla laulettiin kaikki mahdolliset onnittelulaulut ja -lorut Toivolle ja annettiin Legopaketti ja syötiin aamupala. Sitten mentiin terveyskeskukseen. Ensin odotettiin sairaanhoitajaa, sitten lääkäriä, sitten röntgeniin ja taas lääkärille ja lopulta kipsaus. Tyyne satutti eilen kätensä ja diagnoosina käsi murtunut kahdesta kohtaa. Eipä se nyt tänään enää kivulias ollut, kipsi toi kummasti helpotusta. Eikä sitä tarvitse pitää kuin kolme viikkoa. Toivo sai auttaa röntgenhoitajaa ja kumpikin sai tarrat. Jaksoivat olla kiukuttelematta ja kiltisti neljä tuntia terveyskeskusreissulla, joten karkki- ja piparilounas perhepuistossa oli enemmän kuin ansaittua. Eikä tuo kipsi juurikaan näytä tyttöä haittaavan. Kyllä se kiipeily ja pyörällä ajaminen onnistuu yhdelläkin kädellä.

Puutarhassa nyt

Puutarhassa tapahtuu muutosta näin alkukesästä hurjaa vauhtia. Jos pariin päivään ei käy tekemässä mitään tai edes patsastelemassa, on muutos selvästi havaittava. Kovin paljon en ole mitään tehnytkään. Istuttanut onnettomat tomaatit ja kylvänyt herneet. Kerännyt kotiloita ja levittänyt kotilomyrkkyä. Kitkenyt ja nyppinyt. Laittanut tukikeppejä ja merkinnyt kepeillä paikkoja, joihin on istutettava jotain. Tänään leikkasin kuivia oksia pensaidanteista. Huomasin ne kun jouduin sukeltamaan aitojen sisälle, kun Arvo karkasi tänä aamuna ja kiipesi puuhun. Jouduin kiipeämään perässä noutamaan kissan, kun se naukui siellä niin surkeasti eikä tiennyt miten olisi tullut alas.

Pihlajan kamala haju levittäytyy etupihalle tervetulotoivotuksena meille tuleville. Onneksi lännenhopeapensaan vaatimattomat, mutta sitäkin voimakkaammin tuoksuvat kukat peittävät pihlajan lemun alleen. Lännenhopeapensaita oli mummolan pihalla ja sen tuoksu tuo aina lapsuuden mieleen.

Sammalleimut kukkivat runsaasti, samoin lemmikit. Olen istuttanut valkoista ja vaaleanpunaista lemmikkiä, mutta kumpikin näköjään siementäessään tuottavat myös sinisiä kukkia. Ei haittaa.

Lumipalloheiden kukat ovat vielä kauniin limen vihreät. Ihan kohta ne muuttuvat valkoisiksi.

Kovin on rehevää jo nyt. Vaikka edelleen harmittaa viime talven aiheuttamat vauriot, joita on etenkin etupihan näkyvimmällä paikalla olevalla istutusalueella. Onneksi paikkakasveja on jo aukkoihin tiedossa.