Yhdeksänvuotissynttärit

Syysloma aloitettiin perjantaina-iltana juhlimalla Toivon yhdeksänvuotissynttäreitä. Loma myöskin päätettiin eilen synttärijuhlilla.

Tähän mennessä on kaikki kaverisynttärit (kuten ihan kaikki muutkin juhlat) pidetty meillä kotona, mutta tänä vuonna Toivo halusi synttärit Megazone laserammuntaradalla. Ja siellä ne myös pidettiin. Kaverimäärä oli sen vuoksi pakko rajata ja tänä vuonna ekaa kertaa kutsun saivat vain luokalla olevat pojat ja pari muuta poikaa.

Eipä tuo Lahden Energiahalli mitenkään kovin tunnelmaa nostattava paikka ole, mutta lapset tykkäsivät ja se on pääasia. Omat tarjoilut olin varannut mukaan ja koska Megazonen puolella oltiin vain 2 x 20 minuuttia, piti olla vähän jotain muutakin ohjelmaa. Tällä kertaa tila rajoitti visoja ja kisoja, mutta perinteinen kortinheittokilpailu pidettiin ja yhdellä jalalla silmät kiinni seisomisessa kisattiin ehkä jo vähän verenmaku suussa. Tuntui noita kolmasluokkalaisia poikia kirpasevan eniten se, että hävisivät eskarilaiselle tytölle.

Toivo ei erityisesti pyytänyt mitään kakkua, mutta koska halloween on meillä ollut synttärijuhlien teemana jo pitkään, tekaisin hiukan sitä sivuuttaen aivokakun. Se on ehkä ällöttävin kakku, johon olen koskaan törmännyt. Jopa niin ällöttävä, etteivät kaikki uskaltaneet edes maistaa sitä.

 
 
 
 


Sunnuntaina juhlittiin sukulaisten ja kummien kanssa. Toivo oli kutsunut myös muutaman tytön luokaltaan sunnuntaikemuihin ja naapurista lapsia. Muutama oli harmikseen kipeinä, joten pääsen järjestämään vielä kolmannetkin kekkerit.

Oli ehkä hiukan outoa järkätä vain yhdet juhlat kotona, kun olen jo pitkään tehnyt kaksien juhlien tarjoilut. Jospa ensi vuonna taas saisi järjestää kummatkin juhlat kotona. Ja onhan tässä vielä Tyynenkin seiskavuotispippalot ensin. Tyttö vaan jo mietti, että haluaisi järkätä omatkin kaverisynttärit Megazonessa. Mahtaako sellainen kiinnostaa tyllihameisia kuusivuotiaita tyttöjä?

Halloween-koristeilla vietettiin näitäkin juhlia. Tänä vuonna en jaksanut panostaa mitään erityistä uutta keksimällä. Ensi vuodeksi on kyllä ideoita, jos silloin ehtisin ne jo toteuttaa. Kakku oli tavallinen karamellikoristeinen kakku. Irtosormia toki oli tarjolla ja muumiotorttuja. Porkkanakakkupalojen päälle ripottelein hämähäkin munia ja tein hämähäkin niitä vertioimaan. Niin onnellinen olen mustasta marsipaanista, mitä kaupasta löytyi. Muistan eräätkin viisivuotissynttärit, kun etsittiin sinistä marsipaania ja mustaa ei ollut vielä olemassakaan ja muotoiltin noita mustia osia jostain lakusta. Ihan kamalaa. 

Mies vei tähteelle jääneen kakun tänään töihin syötäväksi. Aamulla kumpikin lapsi sanoi, ettei ehtinyt eilen maistaa kakkua ja onhan sitä vielä. No ei ole enää. Sanoin, että ei ollut edes kovin hyvää kakkua tänä vuonna. Ensi vuonna palaan taas samaan vanhaan täytteeseen, enkä kokeile mitään hienoja systeemejä kun ne ei edes maistu.

Mutta oli kivat synttärit, vaikka kakku ei ollutkaan hyvää. Vuoden päästä taas tavataan samoissa merkeissä.










PS. Toivo ei saanut meiltä tänä vuonna lahjaksi sitä jo useamman vuoden vakkarilahjaa eli Lego-pakettia. Koska olen koko syksyn kuunnellut lausetta 'kaikilla muillakin on, miksei meillä', päätettiin, että kohta on meilläkin. Arvokas lahja, mutta yllätettiin poika kunnolla. Nyt on meilläkin pleikka. Tervetuloa pelaamaan.

Helsinki Art Museum

Eilen retkeiltiin koko perheen voimin Helsinkiin. Kohteena oli HAM ja etenkin Yayoi Kusama In Infinity -näyttely. Ihan niin kovasti ei tämä näyttely innostanut kuin heinäkuinen Kiasman käynti. Toki omat suosikit täältäkin löytyi. Minulla se oli Hymn of Life. Käytiin huoneessa useampaan kertaan. Toinen hauska paikka oli äärettömyyden peilihuone. Tosin siellä sai olla maksimissaan minuutin, joten käynti jäi yhteen kertaan, koska ei innostanut jonottaa. Ja tietenkin häivytyshuone oli kiinnostava. Sinne sai jokainen kävijä liimata pyöreän tarran. Ei ollut helppoa valita omalle tarralle paikkaa. Eräällä meistä se tarran paikan valinta taisi kestää melko kauan.

Museossa oli myös pieni Tove Janssonin näyttely, joka luonnollisesti kierrettiin myös. Oli hauska pongata isoista freskoista hiukan piiloon maalatut muumit.

Museokierroksen jälkeen käytiin kahvilla ja koska pääkaupunkiseudulla oltiin, pyörähdettiin pikaisesti Marimekon tehtaanmyymälän ystävämyynnissä. Ja kotimatkalla poikettiin vielä Ikeassa syömässä ja nopealla kierroksella, jonka tarkoitus oli ainoastaan löytää uusi lattiavalaisin. Sellainen löytyikin.

Oli kiva retkipäivä, vaikka menikin aika myöhään ja lapset olivat tosi väsyneitä. Seuraavaa kiinnostavaa taidenäyttelyä jäädään odottelemaan.

Kurpitsat kuistilla

Halloween lähestyy ja kuisti on jo koristeltu teemaan sopivaksi. Perinteiset hämähäkinverkot on viritetty ja kurpitsat aseteltu. Ehkä vielä kaiverran jostain kurpitsasta lyhdyn, mutta toistaiseksi saavat olla vielä noin. Näiden jälkeen saakin sitten suoraan siirtyä joulukoristeisiin.

Puutarhassa

Pihan syystyöt jatkuvat pieni pala kerrallaan. Tämän kertainen pala oli perennojen katkominen. Sen olen tehnyt jo muutaman vuoden ajan raivaussahalla. Koska kasveja on paljon, ei tulisi mieleenkään lähteä käsin leikkaamaan kaikkea. Raivaussahalla lähtee kätevästi ja nopeasti ja kumartelematta. Leikatut varret viedään peräkärryllä jäteasemalle. Lapset olen nyt parina syksynä maksanut keräämään katkaistut varret peräkärryyn ja tänä vuonna hoitivatkin homman tosi hienosti.

Ihan joka paikkaan en raivaussahalla pääse, kun on pensaita tai puita tai jotain muuta liian lähellä, mutta ne vähät mitä jää, saavat jäädäkin kevääseen asti. Suurin osa on nyt kuitenkin raivattu pois. Seuraava urakka pihalla voisi olla verkkojen laittaminen ja lehtien puhaltaminen. Mutta ei tänään eikä ehkä edes vielä tällä viikolla.

Muutama kukkiva jätettiin  paikoilleen. Komeamaksaruoho ja syysasteri. Muuten alkaa jo ruskakin olla entinen ja pihan pääväritys on ruskea.

Simpukkahuivi ja mitä seuraavaksi valmistuu

Aivan aikataulussa sain valmiiksi simpukkahuivin. Koska huivi on tarkoitus laittaa eskarin kuvauksiin vasta tiistaina, tämä valmistui jo melkein liiankin ajoissa. Mutta kiva, että joskus käy näinkin, eikä aina päätellä viimeisiä langanpätkiä puoli tuntia ennen tarvetta.



Huivi on virkattu nelosen koukulla ja ohje löytyy netistä kun googlettaa sanalla simpukkahuivi. Mallikerta on niin helppo, että oikeastaan ei tarvitse kuin ohjetta vilkaista ja sitten vaan virkkaamaan.




Lankana käytin tässä kolmea eri sorttia. Lila osuus on tehty Rowanin Baby Merino Silk DK langalla, jossa on sekaisin silkkiä ja villaa. Ihanan pehmeä lanka ja mukavan tuntuinen kaulaa vasten. Ja niin ihana pehmeä virkattava. Vaaleanpunainen raita on jotain jämälankaa, veikkaisin sitä Janneksi. Oranssi tai okra on seiskaveikkaa ja se ei onneksi osu kaulaan. Ja turha kai on mainitakaan, että ei ollut ollenkaan niin mukavaa pehmeää virkattavaa kuin silkkivilla. Mutta tykkäsin tuosta väristä ja siksi halusin sitä tähän. Lankaa kului huiviin 170 grammaa.

Tykkään huivista ja oikeastaan haluaisin pitää sitä itse. Pitää varmaan joskus kysyä lainaksi. Onneksi se sentään jäi samaan talouteen.

 



Nyt on kirjanpidon mukaan viisi kesäyöstäjouluyöhön-työtä valmiina. Eli enää viisitoista kesken. Eilen lajittelin noita keskeneräisiä ja etsin kadonneet puikot sekä selvitin solmuun menneet langat. Nyt on kaikki laitettu siististi koriin.

Korista otin vielä erikseen ne, jotka haluan tehdä seuraavaksi ja joilla on jo melkein kiire valmistua. Yhdet sukat, lapaset, pannulaput ja valopallot. Kaksi neuletyötä ja kaksi virkkausta. Pitää yrittää nyt vähän ryhdistäytyä tekemään näitä, vaikka oikeastaan vain nämä neljä työtä on sellaista, jotka on saatava ennen joulua valmiiksi. Niillä muilla ei ole niin hoppu.




Näiden kyjy-töiden lisäksi lähdin mukaan yhteisneulomaa Muita ihania syyssukkia. Lähdin mukaan viitospäivänä, joten pikkuisen oli kirittävää, mutta nyt olen saanut jo yhden sukan ajan tasalle ja toisenkin jo melko pitkälle. Kuva on otettu ennen tämän päivän neulomisia. Jätin yhden kuvion pois sukista, koska vielä oli vähän hakusessa tuo kirjoneulonta pitkästä aikaa. Vaikka jätin kuinka löysät langajuoksut nurjalle, ne kiristivät näissä karjalaistyyppisissä säärissä sen verran, että piti jättää sukat vähän mallia lyhyemmiksi. Silloin ei kiristä. Hyvät näistä tulee.

Puhalluskoristeiset kahvikupit

Aloitin reilu vuosi sitten tosissaan keräämään Arabian vanhoja puhalluskoristeisia kahvikuppeja. Siis sillä tavalla tosissaan, että aloin ostamaan niitä myös satunnaisten kirpputorilöytöjen lisäksi nettikirppareilta, jossa tarjontaa on ihan toisella lailla, kuin paikallisilla kirpputoreilla.

Tavoitteeksi otin 50 kuppiparia mahdollisiin tuleviin lasten valmistujaisiin tai muihin isompiin kemuihin. Eli keräilyaikaa olisi vielä useita vuosia. Värit päätin rajata ensin keltaiseen ja turkoosiin, sittemmin lisäsin listalle vihreät ja ruskeat. Oikeastaan ainoa väri, joka jäi ulkopuolelle on tumma sininen.

 


Koska olen kovin laiska laskemaan asioita, tuli ostettua kuppeja jo yli tarpeen. Viimeisen laskennan mukaan niitä oli 57. Silloin päätin, että kuuteenkymmeneen asti kerään, sitten lopetan.

Tänä aamuna odotti kuistilla yllätys. Sillä välin kun saatoin Tyynen eskariin, oli rappusille ilmestynyt laatikko, jossa luki Ystävälle. Katsoin sitä ja ajattelin, että mitäs tämä on. Yleensä kuistilta löytyy yllätyksenä toisenlaisia asioita - omenoita, mustikoita, hillopurkkeja, kukan juurakoita ja kaikkea sellaista. Hyviä yllätyksiä nekin. Nyt laatikko piti sisällään viisi puhalluskuvioista kuppia. Kaksi keltaista Pop-kuppia ja kolme Mollaa. Olihan kyllä iloinen yllätys. Suuret kiitokset Katja. Taas kerran.



Kaikki 61 kuppia, jotka minulla nyt on, ovat käyttökelpoisia. Jotain valmistuksessa tullutta röpöä, värien leviämistä ja kupin pohjarenkaan rikkoja niissä saattaa olla ja muutamassa pientä krakeloitumaa, mutta nämä ovat sellaisia vikoja, jotka eivät kahvin hörppimistä haittaa. Joissakin satseissa, joita olen ostanut, on tullut mukana risojakin kuppeja. Sellaisia, joiden reunassa on selvä rikko. Puuttuu pala tai iso hiushalkeama. Ne kupit olen ottanut toisaalle käyttöön. Jokunen on askartelukaapissa tavaransäilytyksessä tai vesivärimukina, puutarhaan olen myös vienyt jonkun ja parista on askarreltu kynttilänjalka. Ja nyt viimeiseen täydellisen väriseen turkoosiin Mollaan, jossa on pieni reunarikko, aion istuttaa kaktuksen. Eli risatkaan kupit eivät ole roskistavaraa.



Tänään innostuin silittelemään näitä aarteita. Koska keräystavoite on nyt saavutettu, pitää keksiä jotain uutta. Erilaisia kuppeja on 38 ja mietinkin sitä, pitäisikö nyt ottaa tavoitteeksi 50 erilaista kuppia. Ainakin noiden joukkoon olisi kiva saada punaisia ja vaaleanpunaisia kuppeja. Jos vaikka sellaisia seuraavaksi. Puhalluskoristeisia punasävyisiä ei ole, joten sitten jotain muuta. Eiköhän ne ihan hyvin joukkoon sulautuisi, ei nämäkään kaikki puhalluskoristeisia ole. Toisaalta pullalautasia pitäisi myös hankkia kaveriksi. Ennestään jo jotain sopivia on, mutta lisää on saatava. Onneksi on vielä monta vuotta aikaa suunnitella ja hankkia.


  

Tuoli aristokattiasussa

Tyynen huoneen tuoli tulikin päällystettyä odotettua nopeammin. Oikein hämmästyin itsekin tätä vauhtia. Kuten jo tuossa edellisessä postauksessa kirjoitin, tuoli vaatisi perusteellisen entisöinnin ja sellaisen voisin tehdä entisöintikurssilla. Mutta koska nyt en ollut kurssilla, eikä minulla ole vaadittavaa tietoa eikä taitoa, tyydyin vain ompelemaan kankaisen kuoren tuoliin.

Mutta tällainen oli tuolin edellinen kuorrute. Senkin olen itse joskus ommellut. Hyvin huomaa tuosta istuinosasta, että kangas valuu edessä, koska tuoli ei ole ryhdikäs. Sen lisäksi tuolin selkänojan takana käynyt kissan kynsi muutaman kerran. Eli uudistus tuli tarpeeseen.



Uuden kankaan ostin jo vuosi sitten nettikirpputorilta. Kangas oli edellisessä elämässään verhot, mutta on sen verran tukevaa puuvillaa, että uskalsin sillä tuolin päällystää. Vaikkei nuo Disney-kankaat ole mitenkään sydäntä lähellä, tämä oli sellainen, josta tykkään. Värimaailma ja kissat. Eikä ole uutta Disneytä vaan 70-luvun. Ja tietty silläkin oli ostopäätökseen osuutensa, että tuo Aristokatit-elokuva on Tyynen suosikkileffa. Just vuosi sitten, kun kangaskin on ostettu, se oli ainoa elokuva mitä tyttö katsoi. Tosin meillä tuo elokuvavalikoimakaan ei kovin suuri ole. Silti. Aristokatit on edelleen se juttu.



Tällainen tuolista sitten tuli. Ei mitenkään taidokkaasti tehty, mutta välttää meille. Huomasin, että suurin syy siihen, etten viitsinyt mitenkään pingottaa tämän kanssa on juurikin se, että tuoli ei ole muuten kunnossa ja vuoraus menee uusiksi piakkoin joka tapauksessa. Mutta nyt mennään ainakin vuosi aristokateilla. Miau.

Tytön huone

Syyskuun lopulla muutaman viikon aikana siivosin ja järjestelin perusteellisesti Tyynen huoneen. Huoneessa on pienen pieni vaatehuone, joka oli täynnä minun ja miehen vaatteita, lasten kausivaatteita, lakanoita, verhoja, kenkiä ja ties mitä muutakin. Sen tyhjentäminen oli siivouksen suurin urakka. Varsinkin kun mikään ei ollut järjestyksessä. Nyt minun ja miehen vaatteita ja kausivaatteita lojuu kasoina muissa huoneissa, koska toinen vaatehuone ei ole vielä valmis. Mutta Tyynen komero on nyt siisti ja tytön vaatteet saatiin vihdoinkin sinne, minne ne oli tarkoituskin laittaa.

Samalla kävin läpi kaikki lelut ja laatikot. Eräänkin laatikon perusteelliseen lajitteluun kului kaksi tuntia. Poistoon päätyi pahvilaatikollinen pahvia, puolen metrin pino paperia, kaksi pussillista roskia ja laatikollinen leluja kierrätykseen. Niistä käytiin kyllä pitkät keskustelut, mutta lopulta Tyyne antoi periksi - barbit poistoon, kun niillä ei ikinä leikitä. Muut barbit paitsi Monster Hight.

Nyt on yhdessä laatikossa nukkekodin tavarat, yhdessä värityskirjat ja vihkot, yhdessä nuken tarvikkeet ja mitä nyt missäkin. Kaikki järjestyksessä. Ainakin hetken on siistiä.

Huonekaluja en uudelleenjärjestänyt, koska niitä ei pienessä huoneessa oikein saa muulla tavoin. Tai ehkä saisi, mutta ei järkevän näköisesti. Yöpöydäksi toin tuvasta lokerikon ja paremman tuolin pöydän ääreen.

Vielä on jotakin pientä tekemistä jäljellä. Pari koristetyynynpäällistä pitää vielä ommella. Samoin sohvatuolin aion päällystää. Ja kattovalaisin menee vaihtoon kunhan saan uuden ensin maalattua. Ja kai ikkunankin voisi pestä.




Ylempi kuva on otettu ennen huoneen siivoamista. Siinä näkyy vielä vuodekatos, joka laitettiin kirpputorilaatikkoon. Verhot on vaihdettu ja vanha lasten keinutuoli palautettu Tyynen huoneeseen. Ylemmässä kuvassa näkyy hyvin sängyssä oleva korkea keko pehmoleluja. Ne laitettiin kaikki isoon arkkuun vaatehuoneeseen ja sovittiin, että pidetään siinä sängyssä korkeintaan kymmentä. Hyvin on toiminut ainakin näin alkuun. Sama kissa nukkuu suunnilleen samassa kohdassa edelleen siivoamisen jälkeenkin. Taitaa olla siellä tälläkin hetkellä.





Unisieppari roikkuu nyt siinä, missä ennen oli vuodekatos. Kaikki pupuvalaisimet saatiin mahtumaan yöpöydälle.




Aikaisemmin nurkassa oli vihreäreunuksinen kukkapeili, mutta tämä valkoinen sopii huoneeseen paremmin. Pallovalot viritettiin ikkunaan, koska vanhat keijukaisvalot hajosivat. Ostin jopa oman huonekasvin tytölle - huonekuusen.



Oveen teippaillaan kortteja ja askarteluja. Yritetään vaihtaa aina tuoreet tilalle, ettei tule liikaa.



Vuosi sitten maalasin ja tapetoin Tyynelle kaapin Legoja varten. Kukkatarrat laitettiin komeron oveen nyt. Niitä on kuusi, koska Tyyne on kuusi. Tammikuussa lisätään seitsemäs tarra.



Jo keväällä Tyyne ilmoitti, että haluaa nimipäivälahjaksi muumikannun, joka on täynnä karkkia. Hyvä toive. Emalinen Nipsu tuli ostettua jo juhannuksena Ahvenanmaalta. Karkit vasta nimipäivää edeltäneenä päivänä. Oma kannu saa olla omassa huoneessa.




Perintölipasto oli alun perin suunniteltu olemaan vain väliaikainen huonekalu tytön huoneessa. Siihen mahtuu kuitenkin niin paljon leluja ja tavaroita sisälle, että päätettiin jättää se tuonne nyt ainakin toistaiseksi. Nurkassa olevaa tuoliakin pyörittelin vaikka minne, mutta kun on pieni huone niin on pieni huone ja tuo oli ainoa edes vähänkin järkevä paikka sille. Tuoli vaatisi perusteellisen entisöinnin, mutta tällä kertaa aioin vain päällystää sen. Seuraavan kerran kun päällyskankaiden vaihto tulee ajankohtaiseksi, menen jonnekin kurssille, että saisin tuolin laitettua kokonaan kuntoon.

Jo melko suureksi kasvaneesta opetustaulukokoelmasta Tyynelle valittiin huoneeseen tietysti kissataulu.

Huoneesta tuli minun mielestä oikein sievä. Automatto ei lukeudu omiin suosikkeihin, mutta sitä toivottiin viime vuonna joulupukilta ja kyllähän se kovassa käytössä on. Suurin osa huonekaluista on kirpputorilta, nettikirpulta tai perittyjä. Yöpöytä ja legokaappi ovat ikealaisia uutena ostettuja, mutta kumpaakin on tuunattu maalaamalla, tapetilla ja uusilla vetimillä. Matot ovat uusia, samoin nukkekoti ja muutama lahjaksi saatu asia, mutta muuten taitaa kaikki kuvissa näkyvä olla jollakin tavalla jonkun vanhaa.