Joulun odotusta

Tänä vuonna ei ole joulumieli oikein vielä kunnolla saapunut. En tiedä mistä johtuu. Yleensä olen tähän mennessä kaivellut joulukoristelaatikon pohjia myöten ja virittänyt tähdet ja valot ja ties mitkä. Tänä vuonna olen laittanut hyvin vähän ja nekin tässä vasta ihan parin päivän sisällä. Suurimman osan tänään.

Lasten joulukalenteriin on sisältö hankittu, kalenteri on vaan hukassa ja kyllähän se tässä aika pian on etsittävä, huomenna aukeaa ensimmäinen luukku.

Lahjoista olen suurimman osan jo hankkinut, niitä tulee muutenkin osteltua pitkin vuotta. Ei tule sellaista viime hetken paniikkia. Tai ei ainakaan pitäisi tulla.

Blogin joulukalenterin ajattelin riskillä tehdä tänäkin vuonna. Riskillä siksi, että askarteluista ynnä muista on valmiina yksi. Jännäksi menee, mutta yritän pysyä mukana. Huomenna se sitten aukeaa, ensimmäinen luukku. Tervetuloa mukaan seuraamaan.

Keskeneräisiä käsitöitä

Se on nyt se aika vuodesta kun keskeneräisiä käsitöitä on jokunen ja jokainen keskeneräinen pitää saada valmiiksi samaan eräpäivään mennessä. Keskeneräisten pino sen kun kasvaa, mitään en ole saanut pitkään aikaan valmiiksi. Moni on melkein valmis, viimeistelyt nyt jumittavat. Kamalaa kun tuohon pienelle sovapöydälle ei mahdu kohta karkkikuppiakaan, kun keskeneräisiä käsitöitä on niin paljon.



Parit sukat on tulossa lahjaksi, toiset jo valmiina, toiset vaiheessa. Ihanaa Opal Reiselust -lankaa on kiva neuloa. Sukat ovat iltaneulomista telkan äärellä ja nyt on monena iltana se uni tullut ennen kuin olen ehtinyt edes telkkaa avata. Onneksi yksi sukka on jo valmis ja toinenkin ehkä tänään. Tosin ei ole tarkoitus telkkaa katsella, vaan tänään olisi illalla tarjolla kässätapaaminen. Viimeksi siellä taisi vierähtää lähemmäs seitsemän tuntia ja jos vähän sinne päin menee tänäänkin, sukka on tämän vuorokauden puolella valmis.



Sukkien lisäksi on valmistumassa pari tiskirättiä. Tällä kertaa virkaten ja ihan vain siksi, kun olen löytänyt netin syövereistä pari kivaa tiskirättiohjetta.



Metsäretkisukkien yhteisneulonnan sivutuotteena tuli syyskuussa (vai lokakuussako se oli?) ohje lapasista, joita innostuin neulomaan. Neulottu on, mutta viimeistelyt kesken. Tai no melkein kesken, toinen lapanen vain kesken.



Koska toinen lapsi pyysi noita sukkia lahjaksi, niin ajattelin tasapuolisuuden vuoksi neuloa toisellekin jotain. Koska virkkaaminen on nopeampaa ja tämä aika kuluu, otin koukulle huivin. Hauska pääkallohuivi ehkäpä ehtii valmistua ennen aattoa. Jännäksi menee.



Näiden lisäksi alkaa joulukalenterisukkien neulominen varmaankin joulukuun alussa. Kirjoneulesukat jätän tälläkin kertaa väliin ja samasta syystä kuin nuo Metsäretketkin - 7veljestä on ihan liian paksua pitkiin kirjoneulesukkiin minusta. Mutta siellä taitaa olla nyt vaihtoehtona palmikko-pitsineulesukka, jonka meinasin ottaa puikoille.

Kesken olisi vielä Kalevala CAL -peittokin. Palaset ovat kaikki valmiina, mutta yhdistäminen on jäänyt. Paljon muutakin tekemistä, mutta ajattelin viimeistään joulupyhinä ottaa peiton valmistamisen työn alle.

Isänpäivä

Ihanaa isänpäivän iltaa!

Isänpäivää vietettiin meillä melko perinteisin menoin:  aamupala valmiiksi, (nukkuvaa teeskentelevän) isin herätys lauluilla ja runoilla, halit, pusut, lahjat. Kakku. Ulkoilua ja ulkona syömässä käymistä. Sen lisäksi uutena Pokemon gon pelaamista ja englannin kokeeseen pänttäämistä.

Kakku oli tänä vuonna mangojuustokakku, niin helppo ja tosi hyvä. Lapset lahjoivat askarteluillaan, minä en tänä vuonna tehnyt kakun lisäksi itse muuta.

Meillä on ollut jo usean vuoden tapana sunnuntaisin aamupalalla juoda itse puristettua appelsiinimehua. Ja itse puristettu tarkoittaa miestä ja lapsia. Meidän sitruspuristin on ollut huono halpa ja epäkäytännöllinen rimpula, jonka kaatonokka on aivan liian pieni. Ihan sattumalta löysin hyvältä vaikuttavan uuden ja mies sai isänpäivälahjaksi tsi-lahjan:  sitruspuristimen ja appelsiinit. Kyllä nyt kelpaa tehdä mehua.

Alman rankka ilta

Alma-kissa on jo 18-vuotias. Tässä kohtaa voi kai jo sanoa 18 ja puoli, kun on niin vanha, ettei tiedä kuinka monta kuukautta Alma saa meidän kanssa vielä eloaan viettää. Toivon tietenkin, että kauan.

Alma on jo lähestulkoon kuuro takkuturkki, ei jaksa oikein panostaa turkin pesuun. Eikä kai oikein enää ole tarpeeksi notkeakaan tuohon puuhaan. Nivelrikkoa on toisessa takajalassa ja ehkä ei ihan aina muista missä mennään.

Alma nukkuu paljon, mutta on pirteä ja käy joka päivä useita kertoja ulkona. Paitsi pakkasilla. Silloin ei mene edes eteiseen, ettei joku vaan vahingossakaan työnnä ulos. Alman ulkoilu käsittää talon kiertämisen, näin syksyllä ei etenkään lähde pidemmälle. Aamupäivisin ulkoilee useamman kerran, päivälläkin saattaa kerran käydä ja iltaulkoilun tekee joka ilta.

Eräänä iltana Alma oli iltaulkoilulla ja kuulin yhtäkkiä sisälle kissatappelun ääniä. Hyvä että kengät sain jalkaan, niin kiire tuli ulos kun tiesin Alman olevan siellä. Alma löytyi talon kulmalta murisemasta, joku kissa singahti siitä karkuun ja Alpokin näkyi olevan lähistöllä. Kannoin Alman sisälle ja tutkailin tilannetta. Korvan juuressa oli iso verta vuotava haava ja Alma aristi tosi paljon toista etutassuaan. Sen lisäksi oli yltä päältä hiekassa ja karvatupsuinen. Joku vieras kissa oli hyökännyt meidän vanhuksen kimppuun. Olin järkyttynyt ja Almakin oli varmaan shokissa.

Seuraavaan päivään Alma käveli huonosti, söi vähän ja nukkui tosi paljon. Eikä käynyt ulkona. Noin kolme vuorokautta tätä väsymystä kesti, sen jälkeen Alma oli taas oma vanha itsensä.

Tapahtumasta seuraavana päivänä Esko palasi kotiin sokeripalan kokoinen ammottava aukko takajalassa. Pihalla on ilmeisesti ollut reviiritaisteluja enemmänkin.

Oli kyllä aika kamala tilanne. Jotenkin noille nuorille tuo kissa tappelu on vielä ihan ymmärrettävää, vaikka sitäkään en pidä. Mutta kun meidän vanhuksen kimppuun joku hyökkää, olen aika järkyttynyt. Kaikesta huolimatta Alma jatkaa iltaulkoilujaan. Ehkäpä Esko sai häädettyä tunkeilijan muualle.

Lokakuu ehti vaihtua marraskuuksi

Niinhän siinä kävi, etten ehtinyt syyslomalla enää blogiin asti, vaikka vakaa aikomus oli. Loppuloman suunnitelmat menivät hiukan uusiksi kelien vuoksi. Metsäretki vaihtui elokuviksi ja Suomenlinnan retki vaihtui Ruttopuistoon. Ihan kivoja juttuja nekin.

Ensilumi satoi loman aikana, auton renkaat vaihtuivat ja haravointi jäi tosi vaiheeseen. Tosin nyt näyttää pihalla siltä, että voi taas tarttua haravaan. Harmittaa kun pelargonit jäivät pakkaseen. No, pääsee ostamaan uusia ensi keväänä, eivätkä vie tilaa autotallissa. Kissat saivat syksyn ekat silakat ja nekin jäivät lumipeitteen alle pakkaseen. Tosin niitä on käyty repimässä ja luultavasti harakat ovat pitäneet huolen lopuista.

Pihan onnetonta syyskunnostusta enemmän harmittaa se, kun blogin päivittäminen meinaa jäädä ihan kokonaan. Läppäri on hidas ja nykivä, tällä ei tee kovin paljon mieli tehdä mitään. Kuvat tulee useimmiten otettua puhelimella ja tykkäisin enemmän julkaista oikealla kameralla otettuja otoksia. Ja toisaalta tavan arki ei juuri anna aihetta minkäänlaiseen jutun juureen. Mutta jospa tämä on vain hetken hiljaisempaa blogiaikaa. Toivon näin.

Kymmenen

Lokakuun toiseksi viimeinen päivä oli sen päivä, kun olen ollut äitinä kymmenen vuotta. Paljon ihania hetkiä ja liikutusta ja ei niin ihania hetkiäkin muutama. Onnea. Rakkautta. Ja ihan maailman ihanin poika.

Nelosluokkalainen halusi viettää kaverisynttärit kotona. Perinteisellä halloween-teemalla. Sopii, koska osuu halloweenit, kekrit ja pyhäinpäivät juhlaviikolle. Sopii, koska on jo varusteltu koristeiden kanssa useamman vuoden. Sopii, koska oli kiva askarrella lisää koristeita. Sopii, koska on kiva tehdä tarjoilua teeman mukaan.

Tällä kertaa  ei vedetty kaverisynttäreitä ja muita synttäreitä samana päivänä peräkkäin, mutta peräkkäisinä  päivinä kyllä. Rakkaa, mutta kivaa. Oikein mainiot synttärit. Eikä tarjottava loppunut tänäkään vuonna kesken, vaikka läheltä piti. Limut menivät kaikki, ehkä olisi tarvinnut olla enemmän. Mokkapalat loppuivat kesken ja niitä vielä kyseltiin. Kummituksen kakkakin syötiin loppuun. Apua. Niitä siis kaikkea ensi kerralla enemmän.

Kymppivuotiaille pojille oli ehkä hivenen haastavaa keksiä ohjelmaa, mutta näytti vielä kelpaavan kortinheittokilpailu ja tietokilpailu. Bileet päätettiin grillaamalla makkaraa pihanuotiolla. Saattoi olla jopa synttäreiden suosituin osuus. Sekasynttärit sukulaisille, kummeille ja kavereille menivät ilman ohjelmaa. Tietokilpailu olisi voinut olla, mutta eipä sitä kukaan muistanut. Hyvä niin, saan syödä palkintosuklaat itse.

Ihanaa olla kymmenenvuotiaan äiti.