Alman rankka ilta

Alma-kissa on jo 18-vuotias. Tässä kohtaa voi kai jo sanoa 18 ja puoli, kun on niin vanha, ettei tiedä kuinka monta kuukautta Alma saa meidän kanssa vielä eloaan viettää. Toivon tietenkin, että kauan.

Alma on jo lähestulkoon kuuro takkuturkki, ei jaksa oikein panostaa turkin pesuun. Eikä kai oikein enää ole tarpeeksi notkeakaan tuohon puuhaan. Nivelrikkoa on toisessa takajalassa ja ehkä ei ihan aina muista missä mennään.

Alma nukkuu paljon, mutta on pirteä ja käy joka päivä useita kertoja ulkona. Paitsi pakkasilla. Silloin ei mene edes eteiseen, ettei joku vaan vahingossakaan työnnä ulos. Alman ulkoilu käsittää talon kiertämisen, näin syksyllä ei etenkään lähde pidemmälle. Aamupäivisin ulkoilee useamman kerran, päivälläkin saattaa kerran käydä ja iltaulkoilun tekee joka ilta.

Eräänä iltana Alma oli iltaulkoilulla ja kuulin yhtäkkiä sisälle kissatappelun ääniä. Hyvä että kengät sain jalkaan, niin kiire tuli ulos kun tiesin Alman olevan siellä. Alma löytyi talon kulmalta murisemasta, joku kissa singahti siitä karkuun ja Alpokin näkyi olevan lähistöllä. Kannoin Alman sisälle ja tutkailin tilannetta. Korvan juuressa oli iso verta vuotava haava ja Alma aristi tosi paljon toista etutassuaan. Sen lisäksi oli yltä päältä hiekassa ja karvatupsuinen. Joku vieras kissa oli hyökännyt meidän vanhuksen kimppuun. Olin järkyttynyt ja Almakin oli varmaan shokissa.

Seuraavaan päivään Alma käveli huonosti, söi vähän ja nukkui tosi paljon. Eikä käynyt ulkona. Noin kolme vuorokautta tätä väsymystä kesti, sen jälkeen Alma oli taas oma vanha itsensä.

Tapahtumasta seuraavana päivänä Esko palasi kotiin sokeripalan kokoinen ammottava aukko takajalassa. Pihalla on ilmeisesti ollut reviiritaisteluja enemmänkin.

Oli kyllä aika kamala tilanne. Jotenkin noille nuorille tuo kissa tappelu on vielä ihan ymmärrettävää, vaikka sitäkään en pidä. Mutta kun meidän vanhuksen kimppuun joku hyökkää, olen aika järkyttynyt. Kaikesta huolimatta Alma jatkaa iltaulkoilujaan. Ehkäpä Esko sai häädettyä tunkeilijan muualle.