Huppari ja hame

Ompelukurssin satoa jälleen. Kumpikin vaatekappale on ommeltu kotona, mutta kaavat piirsin kurssilla, joten sen takia kurssisatoa. Kaavat on lehdestä Ottobre 5/2014.

Hupparin puuvillatrikoo on ostettu huhtikuussa lapsimessuilta. Sitä oli metri ja ohjeen mukaan tähän olisi tarvittu kangasta muistaakseni 1,7 metriä. Joutui pikkuisen soveltamaan. Hihat on tehty kahdesta osasta ja kapeammat kuin kaavassa, huppua lyhensin kymmenisen senttiä, miehustaa kavensin ja lyhensin. Olisin mieluusti tehnyt tästä pidemmän, mutta koska halusin sen juuri tuosta mopokankaasta, oli tyydyttävä tähän. Ja ihan sopiva siitä tuli kaikista lyhennyksistä ja kavennuksista huolimatta. Tykkkään. On päällä tälläkin hetkellä.

Hame on jotain Eurokankaan palalaarin vuosikertakangasta. Kangaspala oli reilu, mutta siinä oli niin paljon värivirheitä ja reikiä, joten sain hameen palat siitä juuri ja juuri leikattua. Valuva kangas oli hankala leikattava, mutta onneksi kaava antoi paljon anteeksi. Hameesta tuli ihan käyttökelpoinen, vaikka kuminauhavyötärön kanssa tuleekin paksu olo.

Näppäilin kuvat itse, joten ne ovat osuneet kuvattavaan kohteeseen vaihtelevalla menestyksellä. Tosin muutaman epäonnistuneemman otoksen jätin pois. Kuten sen, missä kuvassa näkyi pelkkä pöytä.









Kävin torstaina reumatologilla ja sain yhden kortisonipiikin etusormeen. Olikin tosi tehokas perjantai kortisonin vaikutuksen takia. Harmittaa, että vaikutus jäi tällä kertaa vain yhteen päivään. Koska tänä iltana on luvassa kalenterin täyttämistä eikä kortisoni enää vaikuta, olen valmistautunut valvomiseen juomalla energiajuomaa. Toivottavasti tehoaa. Huomenna aukeaa myös blogin joulukalenterin ensimmäinen luukku. Melkoisen huonolla etukäteisvalmistautumisella korkataan tämän vuoden kalenteri, mutta ideoita ja ajatuksia sentään löytyy, kunhan vain ehdin ne toteuttaa.

Eteinen

Olen yrittänyt aloitella pikku hiljaa joulusiivousta, vaikkei kiinnosta sitten yhtään. Mutta joillakin korkealla olevilla hyllyillä taitaa olla jo yli vuoden pölyt, joten jotain on tehtävä. Eteisestä aloittelin, koska siellä oli muutenkin kaaostilanne. Lasten takkeja ja ulkovaatteita niin suuret määrät, että ovi ei meinannut aueta naulakon pulleuden vuoksi. Edelleenkin takkeja on liikaa, mutta nyt on pakko pitää valmiustilassa kaikki mahdollinen kurahousuista toppavaatteisiin.

Eteisen muutostöitä aloittelin tekemään jo syyskuussa, mutta siivoaminen taisi silloin jäädä ikkunan pesuun. Lapsien kengille ostin uuden isomman korin, jonka pohjalle mies asensi pyörät. Samalla kerralla vaihtui kattovalaisin. Laitoin turkoosiin Clas Ohlsonilta ostettuun lampunjohtoon roikkumaan vanhan valaisimen kehikon. Tuli kiva.




Nyt on eteinen siisti ja tavarat järjestyksessä, ylimääräiset vaatteet ja kengät on raivattu pois tieltä ja joulukoristeet on paikoillaan. Vielä kun jostain löytyisi se oikea matto, jota olen etsinyt jo lähestulkoon koko ikäni. Nykyinen on siitä hyvä, että villamattona hylkii likaa ja kuran värisenä eivät kuratahrat siitä näy. Mutta unelmien eteisen matto se ei ole. Eiköhän tähänkin se oikea joskus vastaan tule. Toivottavasti jo ihan pian.

Kirpparilöytöjä

Jälleen kerran tuli käytyä kirpputorilla. Tein pikaisen käväisyn Lahdessa Pelastusarmeijan kirppiksellä sekä Kontissa sillä aikaa kun mies ja Tyyne olivat ruokakaupassa. Eli piti toimia nopeasti. Muutama kassillinen kaikenlaista löytyi, enkä edes ehtinyt katsoa vaatteita. Oli hyvä pikakirppiskierros.

Useampi joululahja löytyi tälläkin kertaa. Arabiaa, Riihimäen lasia, Marimekkoa ja yksi kassakone - ei hullumpia löytöjä. Olen etsinyt Toivon huoneeseen sopivaa täkkiä, mutta ei meinaa löytyä kivaa ja sopivan väristä tai muuten sopivaa kuosia. Tämä ruskea ja kukallinen on nyt lähinnä sitä mitä etsin, mutta kuosi saisi mielummin olla jotain muuta kuin kukkaa. Menettelee parempaa kuviota etsittäessä.

Pieni sininen puunukke tarttui myös ostoskoriin. Ajattelin laittaa sen ensin lasten joulukalenteriin, mutta otinkin omaan puunukkekokoelmaan. Tyynen leikkeihin se päätyy tuostakin.

Hyvien joululahjalöytöjen lisäksi kovasti ilahdutti 12 kappaletta Riihimäen lasin Kotilasituotannon Kielo juomalaseja, jotka eivät olleet hinnalla pilattu. Yksi tuollainen oli jo ennestään eriparijuomalasien hyllyllä ja salaa toivoin, että törmäisin joskus suurempaan satsiin edullisesti. Ja nyt kävi juuri niin. Joskus näköjään salaiset haaveet toteutuvat :)

Koulussa ja huovutuskurssilla

Viikonloppuna oli taas vipinää. Olin jo syksyllä hyvissä ajoin ilmoittautunut sisustushuovutuskurssille katsomatta ollenkaan (tälläkään kertaa) kalenteria. Ja samana viikonloppuna oli tietysti lauantaina koulupäivä. Eli huovutuskurssi jäi tyngäksi, koska olin lauantaina koko päivän koululla. Tai no en nyt ihan koko päivää, mutta seisoin nelisen tuntia vanhempaintoimikunnan kahvin- ja pullanmyyntipisteellä, joten en sen jälkeen enää jaksanut lähteä huovuttamaan.

Tämä oli ensimmäinen kokemus koulun ja kodin yhteisestä päivästä ja kyllä se oli kiva. Luokilla oli omat esitykset ja eri luokissa sekä ulkona oli toiminnallisia rasteja. Siellä pääsi askartelemaan avaimenperiä ja joulukortteja ja ties mitä kaikkea muuta. Itse en niitä rasteja kiertänyt, koska olin myymässä kahvia, mutta mies ja Tyyne kiertelivät ahkerasti. Ja kai se Toivokin sai passiinsa riittävän määrän leimoja. Päivä meni nopeasti. Ja kaikki leivotut herkut myytiin pois. Pitää ensi kerralla leipoa enemmän.



Huovutuskurssilla olin jo pari tuntia perjantaina ja sunnuntaina koko päivän. Perjantainakin tuo aika typistyi muutaman tunnin yksien kaverisynttäreiden vuoksi. Eipä se mitään. Sain kuitenkin pienen huovutetun viltin valmiiksi. Olin etukäteen ajatellut tekeväni verhot, mutta koska en löytänyt verhoihin tarkoitettua kangasta mistään, päädyin tekemään viltin. Tosin nyt en ole enää ollenkaan varma otetaanko tuota käyttöön, koska Aamu teki siihen heti pesän ja alkoi nyppimään noita kiharoita.



Viltin  kuviopuolella olevat kiharat ovat karstaamatonta lampaan käkkärää. Olivat osin tosi likaisia ja jouduin jo pesemäänkin tuon viltin, että sain siitä liat ja hajut pois. Kikkaroiden alla on ohuen ohut kerros valkoista suomenlampaan villaa ja niiden alla merinohahtuvaa ohuesti. Ja alimmaiseksi tein ruudutuksen silkkisifongin ja pongeesilkin palasista. Vaikka kerrokset olivat ohuita, tuosta tuli silti aika napakka.

En tiedä vielä oikein tykkäänkö vai enkö. Yksivärisenä olisi kivempi, mutta tein niistä tarvikkeista mitä jo ennestään oli eli tuollainen tuli. Kikkarat näyttävät kivoilta läheltä katsottuna, mutta on vähän turhan läikikäs suurena pintana. Jos en ota käyttöön näin, niin tuo on kyllä tosi hyvää askartelumateriaalia kaikenlaisiin muihin töihin.

Seuraavallakin huovutuskurssilla aion tehdä jo olemassa olevista materiaaleista eli varmaan samanlaista 'en tiedä tykkäänkö' -tuotosta on silloinkin luvassa.

Joululiina

Eilen sain vihdoinkin haettua joulukukan oman kylän kukkakaupasta. Ompelin sille kaveriksi joululiinan. Kankaana on kirpputorilta ostettu isompi pöytäliina. Jotenkin tuo on hauskaa kangasta ja tekisi mieli ommella siitä lahjaksikin parit liinat, mutta se on melkoisen haalistunut pesussa, joten en tiedä kehtaanko sellaisia liinoja antaa eteenpäin. Itse tykkään kyllä.

Kukan olen jo siirtänyt toiseen paikkaan, koska se olikin liian iso pienelle keittiön pöydälle. Ehkäpä siihen riittää joulun ajaksi pelkkä kynttelikkö.

'




***

Olen viime aikoina käyttänyt tosi paljon terveydenhuollon palveluita kaikenlaisiin vaivoihin. Olen ollut melko väsynyt ja voimaton koko syksyn. Tosin osa terveydenhuollosta on tehty muuhun liittyen kuin väsymykseen. Ensin otettiin päästä pois häiritsevä luomi. Se oli onneksi ihan puhdas. Vaikka tietenkin vähän jännitti, että onko siinä mitään. Seuraavaksi kävin hoitajalla kohonneiden verenpainearvojen vuoksi. Otettiin verikokeet viikko sitten. Maksa-arvot, munuaisarvot, sokerit, kolesterolit, suolat ja kilpirauhasarvot olivat kaikki kunnossa. Ja se oli hyvä se. Hemoglobiini on huono, mutta se on reuman aiheuttamaa huonoutta eikä muuksi muutu. Huono on ja väsyttää, sen kanssa on vain elettävä. Lääkäri vaihtoi verenpainelääkkeen ja nyt odotetaan uuden lääkkeen tehoa. Jospa se verenpaine pikapuolin muuttuu takaisin normaaliksi ja tämä jatkuva päänsärky loppuu. Eilen kävin verikokeissa jälleen ja sen lisäksi toimintaterapeutin tekemässä työkykyarviossa nivelreuman osalta. Vaikka tiedän, etten ole missään priimakunnossa, oli työkykyarvion tulos melkoinen järkytys. Sen jälkeen olo on ollut entistäkin raihnaisempi ja aika paljon harmittaakin koko juttu. Vain yhden testin yhden osan selvitin hyvin tuloksin, kaikki muut jäivät alle keskiarvojen ja osa jopa aika reilusti. Enkä nyt edes tiedä minkälaisten keskiarvojen: kaikkien mahdollisten vai vainko vanhojen reumaatikkojen. Suurin järkytys tuli puristusvoimatestissä, minkä tulos oli jotain ihan uskomattoman huonoa. Etukäteen pelkäsin puristavani itseni tuotantolinjalle töihin, mutta vaikka tosissani sitä kahvaa puristin, surkeasti meni. Itkettää ja harmittaa koko juttu. Viikon päästä on aika reumatologille ja sitäkin pitää nyt jännittää, että mitä sieltä tulee. Toivon, ettei taas aleta leikkaaman jotain. Ehkä lääkäri tarjoaa jonkun uuden ihmelääkkeen ja sanoo, että syö tämä ja olet terve taas. Ei tarvisi käydä enää joka päivä buranapurkilla. Se nähdään viikon päästä.

Joulunavaus

Marraskuun ekat viikot ovat täyttyneet kaikenlaisista menoista. Ja ensi viikko näyttää olevan oikein supertäysi. Siksi odotukset tälle viikonlopulle ja aikatauluttomuudelle olivat kovin korkeat. Mies oli Toivon kanssa sudenpentujen leirillä ja minä kotona kahdestaan Tyynen kanssa. Kaksi yötä. Piti ommella takkia, neuloa lapasta, tehdä vähän joulukalenteriaskarteluja ja virkata peittoa. No, ainoastaan perjantai-iltana neuloin vähän lapasta. Lauantaina kävin Tyynen kanssa kaupungilla, jonka jälkeen surffailin nettipuotien sivuilla. Illalla katsottiin perinteisesti Avara luonto -ohjelma paukkumaissia popsien ja sen jälkeen nukkumaan. Itsekin nukahdin ennen puolta kymmentä. Tämä aamu menikin siivotessa ja kohta jo haettiinkin pojat kotiin. Ei tullut käsityöviikonloppua, vaikka niin etukäteen kuvittelin. Taisi olla aivan liian hiljaista siihen, että olisin pystynyt keskittymään käsitöihin.

Ainoa toteutunut etukäteissuunnitelma oli joulukoristeiden esille kaivaminen. Lahden seudulla näytti olevan jos jonkinlaista joulunavausta tänä viikonloppuna, niin mekin sitten avattiin oma joulu laittamalla kynttelikkö, tontut ja vähän muutakin esille. Muita valoja on jo ollutkin pitkään, mutta kynttelikkö on sen verran jouluinen, että se otettiin esille vasta nyt. Joulukukka piti myös ostaa kaupunkireissulla, mutta ajoin ajatuksissani kukkakaupan ohi, enkä enää viitsinyt palata. Tyydytään nyt alkuun tuohon ikihyasinttiin ja joulukuusiin. Jospa sen kukan saisi hankittua ensi viikolla. Vielä jäi joulukoristelaatikkoon kaikenlaista pientä, joita voi sitten laitella myöhemmin.

Ehkä käsitöidenkin tekeminenkin onnistuu jälleen, kun on normaali arkimeteli päällä.

Himmelit

Olin pahasti varannut itseni himmelinvalmistuskurssille juuri sinä viikonloppuna, kun vietettiin Toivon synttärikekkereitä. Koska juhlittiin kahtena päivänä ja kurssi oli juuri niinä kahtena päivänä, en päässyt olemaan kurssilla kumpanakaan päivänä kuin muutaman tunnin. Jotain sain kuitenkin tehtyä. Oppia ja ideoitakin tuli taas ihan kiitettävästi eli en ihan turhaan siellä piipahtanut. Etenkin hajonneen himmelin korjaamiseen tuli hyvät neuvot ja kun tuo oma olkihimmeli on jostain syystä (kissat?) hajonnut yhdestä kohtaa, saan sen nyt oikeaoppisesti korjattua. Paperirullahimmeli on nyt suunnittelun alla kuten myös ukonkellon varsista tehty himmeli.

Mitään materiaaleja en itse varannut kurssille mukaan, mutta opettajalta sai kaikenlaisia olkia, pillejä tai putkia. Tein kaksi pientä himmeliä ohuista muovipilleistä. Punavalkoraitaisen ja keltaisen. Keltaiseen lisäsin vielä pienen jonon puuhelmiä. Pillihimmelit ovat varmaankin kissakestävämpiä kuin olkihimmeli. Ainakin niiden rakentaminen oli helpompaa kun ei tarvinnut olla ihan niin varovainen kuin olkien kanssa. Tykkään näistä kovasti.

Pöllöhuppari

Tiistaiaamupäivien ompelukurssilla olen saanut valmiiksi itselle mekon (tai no, siinä on vielä yksi pieni ongelma), Tyynelle hupparin ja Toivolle pöllöhupparin. Sen lisäksi olen piirtänyt runsaasti kaavoja, joita on jo kotona käytetty ja tänään aloittelin takin ompelemista. Aika paljon valmista ainakin omasta mielestä.

Toivolle valmistui pöllöhuppari jo jokin aikaa sitten. Se onkin ollut tosi tiiviissä käytössä. 



Pöllöhupparin kaava on Ottobre-lehdestä 2011, 2013 tai 2014 numerosta 1 tai 4. Tähänkään kaavaan en muistanut kirjoittaa oikeaa lehden numeroa.

Pohjakankaana oleva raitatrikoo on ostettu jo keväällä Eurokankaan palalaarista ja on hiukan tukevampaa kangasta kuin ihan perustrikoo. Luultavasti jotain sekoitekangasta, ei ainakaan rypisty niin kuin pelkkä puuvilla. Hupun ulkopuoli on omien varastojen velouria ja sisäpuoli vanha teepaita. Resorikankaan ja vetoketjun ostin tätä hupparia varten, applikaatioikankaat on omien trikoovarastojen ja vanhojen teepaitojen paloja.

Etukäteen kuvittelin applikaation tekemisen vaikeaksi, mutta sitä se ei ollut. Aikaa se vei ja oli melko hidasta näpertämistä, mutta lopputulos on kyllä kaiken vaivan arvoinen. Edes erivärisen langan käyttäminen ei tehnyt lopputuloksesta rumaa. Kerrankin onnistui tikkaukset.

Sen sijaan etukäteen ajateltu vetoketjun ompelemisen vaikeus oli kyllä juuri niin hankalaa kuin olin kuvitellutkin. Asiaa ei yhtään helpottanut raitakankaan raitojen ja applikaation kuvioiden kohdistaminen tai trikookankaan venyminen ja tukikankaan unohtuminen. Vaikka harsin vetoketjun ennen ompelemista, jouduin silti purkamaan pari kertaa ennen kuin sain sen edes tyydyttävästi tuohon. Oikealta puolelta se näyttää olevan ihan ok, mutta nurja puoli on kamalan näköinen. Etenkin helmasta. Onneksi se epäonnistuminen on kuitenkin siellä, mistä se ei näy, joten olen aika tyytyväinen.

Parasta on kuitenkin se, että hupparin käyttäjä on tosi tyytyväinen. Toivelistalla onkin ollut jo jonkin aikaa huppari, jossa vetoketju menee ylös asti. Pöllökuvio teki tästä kuitenkin monin verroin paremman. Kerrankin on sellainen huppari, joka ei tunnu ikävältä takin alla tai jonka alla oleva teepaita ei ole pahasti.

Isänpäivähattu

Harmaan sumuista isänpäivänviettoa on ollut tämä päivä. Aamulla onnittelulaulut, onnittelurunot ja isänpäiväkuvaukset ja heti perään aamukahvit. Sitten menin päiväunille. Käytiin ulkona syömässä tosi pitkästä aikaa. Ruoka oli hyvää ja Toivo muisti kotona mainita asiasta lukuisia kertoja. (Eilen poika tankkasi minun sedän muistotilaisuudessa ruokaa kolme isoa lautasellista ja kakkuakin haki pari kertaa. Kyllä jollekin ruoka maistuu.) Kotona piti viettää peli-iltaa, mutta jaksettiin pelata vain Afrikan tähti (voiton vei mies) ja Angry Birds Kimble (tämän voitti Tyyne). Sitten menin taas päiväunille. Äsken juotiin kahvit ja kohta mennään saunaan. Kiva isänpäivä, vaikka vähän turhan monet päiväunet tuli otettua.

Mies sai isänpäivälahjaksi omatekoisia kortteja ja piirrustuksia vinon pinon. Lahjaksi oli hankittu teepaita nettikaupasta. Sen lisäksi olin ommellut pipon krokotiilikankaasta, mitä jäi yli Toivon puserosta. Vuorina mustaa velouria. Oli kuulemma hyvä ja sopiva. Ja varmaan tarpeeksi harmaa.

Ensilumi

Eilen illalla alkoi lumisade. Huolestuneena mietittiin, että onko se jo seuraavana päivänä sulanut pois. Ei onneksi ollut. Tänään aamulla lapset olivat pihalla lumiukonrakennuspuuhissa jo puoli seitsemän aikaan. Koulun jälkeen pihalla puuhattiin koko iltapäivä ja ilta. Pitkin hampain tultiin sisälle syömään. Aika monet märät rukkaset, pipot, housut, takit ja sukat roikkuvat nyt siellä täällä kuivamassa. Kissat kävivät aamun ja aamupäivän aikaan katsastamassa pihaa useaan kertaan. Osa innostui lumesta ja osa oli järkyttynyt. Yksi jätti jopa aamu-ulkoilut väliin. Iltapäivällä houkuteltiin sekin pihalle silakoiden avulla. Nähtiin yksi auto pellolla ja useita peruuttamassa tai liukumassa erästä sohjoista mäkeä alaspäin. Pulkat, kelkat, lumikolat ja lapiot on kaivettu yksi kerrallaan esiin. Piha on täynnä ukkoja ja linnoja ynnä muita erilaisia rakennelmia.

Ensilumen sataminen on joka vuosi yhtä jännittävää.

 

Sohvatyynyjä

Ompelin muutaman uuden tyynynpäällisen sohvaa värittämään. Valkoiset ja vaaleanpunaiset päälliset joutuivat pesuun ja hyllylle odottamaan vuoroaan. Nyt on näiden värikkäämpien aika. Kaikki on ommeltu helpolla taskumallilla eli ei tarvitse minkäänlaisia vetoketjuja tai nappeja miettiä. Toimii noin ihan hyvin. Yhteen noista tuli kuitenkin liian lyhyt pala kangasta ja tyyny meinaa sieltä takaa pikkuisen pilkottaa eli siihen on vielä tehtävä nappikiinntys.

Punainen ruusukangas on kirpputorilta ostettu verho, keltainen on vanha pussilakana ja lehmäkangas miehen lapsuuden ajan verho. Ainoastaan violetti on uutena ostettu kangas, Marimekon Puutarhurin parhaat. Marimekon kankaanpaloja tuli ostettua tuossa pari viikkoa sitten muutama, kun kaikki kankaat olivat 20 prosentin alennuksessa ja yhtenä päivänä oli myynnissä vieläkin edullisempia pakanloppuja.

Nyt näyttää kivalta. Vielä jos saisi uuden sohvan joskus tuon vanhan räjähtäneen tilalle.

Puutarhan kesätilinpäätös

Nyt kai voi jo sanoa, että kesä on ohi ja voi katsastaa minkälaisia pihasuunnitelmia sitä tuli keväällä tehtyä ja mitä kaikkea ehti toteuttaa. Kuvat on otettu jo syyskuussa, nyt on jo paljon vähemmän vihreää, punaista, keltaista tai ylipäätään minkäänvärisiä lehtiä.

Puuliiterin paikka piti siistiytyä ja se osittain siistiytyikin. Eli nuo väliaikaiset polttopuutelineet lähtivät osittain pois, mutta palasivat jälleen syksyllä, koska jonnekin ne talven polttopuut on pakko säilöä. Eikä sitä puuliiteriä edelleenkään tuossa paikassa ole. Kuten ei ole kuorikatteella peitettyä aluettakaan. Tämä kaikki jää tehtäväksi ensi kesänä. Tai seuraavana.



Kompostori vaihtoi paikkaa jo keväällä tulevan puuliiterin viereen. Uudessa paikassa laite sai kai paremmin happea tai jotain, sillä se alkoi toimimaan ihan eri tavalla kuin edellisenä kesänä. Mittarin lukemat huitelivat koko kesän kuudenkymmenen asteen tuntumassa ja multaa valmistui. Vanhaan kompostorin paikkaan jätin osan laatoista ja paikalle muodostui pieni polku pensaiden alle. Kiva maja lapsille. Muutaman puskan siirsin tuohon toisaalta pihasta, mutta muuten annoin olla. Mies rakensi portin, jota pitkin villiviini saa kiipeillä.



Lehtikompostialueen siistin siten, että hävitin sieltä kompostikehikot. Säästin niistä vähiten mädät ja siirsin ne etupihalle toiseen kompostikäyttöön. Eli kehikkoon kasaan ne puutarhajätteet, jotka kuljetetaan jäteasemalle. Tämä tarkoittaa niitä rikkaruohoja, joita en halua kierrättää omassa puutarhassa eli voikukkaa, peltokortetta, hiirenvirnaa, rönsyleinikkiä ynnä muuta lehtikompostin kautta leviävää rikkaa. Samoin siihen kasaan syksyisin perennojen varret, koska niitäkään en enää omassa kompostikasassa kompostoi. Sinne menköön pelkät lehdet ja helpot kitkentäjätteet. Siirtelin alueelle siellä jo ennestään rehottavaa tuoksuvatukkaa ja jätin sinne vain paikan tammenlehtikasalle.



Pihan takanurkassa on toinen lehtikompostialue, jossa on enemmän tilaa tehdä eri maatumisvaiheessa olevia kekoja. Ja melkein kaikki pihan suuret koivut ovat siinä suunnassa puutarhaa, joten lehtien kompostiinkuljetusmatkakin hiukan lyhenee.

 

Polkupyöräparkin viereen oli tarkoitus tehdä vähän enemmän istutuksia, mutta vain muutama pensas ilmestyi tuohon. Ensi kesänä ehkä jaksan kaivaa tuosta soraa pois ja laittaa pari pientä kasvia tilalle. Eivätpähän ole ensi vuonna vielä tiellä, kun talo maalataan.



Betoniruukku on edelleen tekemättä, samoin parit köynnöstelineet. Mutta toinen portti ilmestyi tukemaan riippapihlajaa, ruukutuspöydälle rakentui paikka pihan ylijäämälaatoista sekä vanhasta muurinpätkästä ja ruukutuspöytäkin ilmestyi paikoilleen vielä syksyllä.




Kesällä siirtelin ennätysmäärän pensaita ja perennoja toiseen paikkaan. Leikkasin pensaita niin, että melkein umpeenkasvaneita polkuja pysyi jälleen käyttämään. Laajensin muutamaa istutusaluetta hiukan.




Eniten ehkä ensi kesänä jännittää nähdä, miten pionit ovat toipuneet siirrosta. Siirsin ne yhtä lukuun ottamatta kaikki, koska olivat jääneet niin pahasti toisten perennojen varjoon kasvamaan. Ensi kesänä ehkä myös päästään eroon noista taapelipinoista ja se puuliiteri ilmestyy paikoilleen. Talvella olisi tarkoitus kaataa yksi huonokuntoinen vaahtera ja kaksi rispaantunutta rumaa kuusta. Toisen kuusen tilalle varmaan leviää tuoksuvatukka, mutta toisen kuusen ja vaahteran paikalle on laitettava istutuksia, ettei tule liian hyvää kyttäyspaikkaa naapurin etupihalle. Uuden vaahteran haluaisin siihen istuttaa, mutta katsotaan nyt. Viime viikolla kävin puutarhan syysalesta hakemassa muutaman kääpiöpunapajun, punaherukan sekä aroniaa. Ne nyt siihen ainakin laitan.