Neulomisasiaa

Tänään singahdettiin bussilla Lahden keskustaan lankaostoksille Tyynen kanssa. Suuntana oli tietenkin Pitsi & Palmikko. Koska ei olla pitkään aikaan bussimatkailtu, en muistanut mennessä, että lapsien bussimaksuikäräja on muuttunut. Maksoin Tyynestä, vaikka vasta seitsemänvuotiaasta menee maksu. No, otetaan se sitten vuoden päästä takaisin. Kotimatkabussissa älysin sentään varmistaa asian kuljettajalta. Tai ohjaajalta, kuten Tyyne bussikuskia kutsuu.

Ostoslistalla oli paksumpaa sukkalankaa ja tiskirättilankaa. Sukkalangaksi löytyi Regiaa ja tiskirättilangoiksi teeteen bambua sekä vyyhti nokkoslankaa. Nokkoslanka onkin ihan uusi tuttavuus ja mielenkiinnolla odotan nokkostiskirätin käyttöönottoa.

Tyynen ostoslistalla oli kilpikonnalangat. En ymmärtänyt kotona koko kilpikonna-asiaa, mutta ajattelin, että se vielä selviää matkan varrella. Kaupassa sitten tajusin, että viime käynnillä tyttö oli nähnyt lankakaupassa virkatun kilpikonna-amigurumin ja halusi, että teen sellaisen. Langat ostettiin ja saatiin vielä ohjekin kaupan päälle.

Ja yksi heräteostoskin tietty tuli tehtyä. Lankakaupassa oli Katia Iris pellava-kimallelangasta tehty ihastuttava huivi joka houkutteli ostamaan kyseistä lankaa. Jos vaikka samanlaisen huivin saisin tehtyä. Joskus.




Uusia lankoja en saanut kuitenkaan vielä tänään puikoille tai koukulle. Tiskiräteistä piti aloittaa, mutta oli tuo luottotiskirättipyöröpuikko vielä kiinni edellisessä työssä, joka oli pakko tehdä loppuun. Valmista tuli, mutta innostuin kokeilemaan toisenlaisista langoista tiskirättiä ja nyt se odottaa vuorostaan keskeneräisenä.

Aika paljon on muutakin vielä kesken. Kaikki ne tänä talvena aloitetut sukat, huivit, lapaset, pipot, villahousut ja mitä kaikkea muuta. Ja entä ne jo joskus viime talvena aloitetut. Ja vieläkin vanhemmat.

Viime aikoina olen yrittänyt keskittyä vain kahteen vähän suurempaan urakkaan. Villatakkiin ja palapeittoon. Palapeittoa olen tehnyt pienen pienissä erissä päivisin. Palat on jo kiinnitetty, enää puuttuu reunakerros. Kohta on valmis. Villatakki on puolestaan tv-neule ja niin tappavan hidasta ja unettavaa neulottavaa että. Vaikka katselisin parikin tuntia telkkaa illassa ja neuloisin koko ajan, kerroksia kertyy ehkä kahdeksan. Se ei ole kovin paljon, mutta ihan kohta takki on jo kainalossa asti. Eli valmistuu valmistuu. Harmaan neuletakin helmassa ei ole kovin kummoista kuvattavaa, onneksi Esko tuli apuun linssiluteeksi.




Vaikka kovin hitaasti nyt etenee neuleet, on sentään yksi nopea välityökin tullut tehtyä. Pojalle virkattu pipo. Ohje löytyy Pirkan sivuilta. Olen tehnyt samanlaisia pipoja aikaisemminkin. Niistä on tällä hetkellä käytössä enää ruskea pipo Tyynellä. Harmaa taisi hävitä ja vaaleanpunainen kävi pieneksi. Tässä pipossa oli lankana teetee Sara 100% merinovillaa. Ei kutita edes herkkää päätä. Tupsu on tehty jostain mistä lie mustasta langasta. Koukku oli numero 6, mutta laitoin silmukoita hiukan ohjetta enemmän, että mahtuisi isommallekin lapselle. Hattu onkin hiukka iso pienelle miehelle, mutta pää kasvaa vielä ja tuo on kuulemma paras pipo muulloin, paitsi silloin kun juoksee, koska se valuu silmille. Onko lapsilla muka joskus joku sellainenkin hetki, kun ne ei juokse?

Piha helmikuussa

Sama otsikko piti laittaa pari viikkoa sitten, kun satoi vettä ja lunta ei juuri ollut enää missään. Piti ottaa kuvia kurjalta näyttävästä puutarhasta, vesilätäköistä ja nurmikon päällä olevista jääkentistä. En kuitenkaan ehtinyt puutarhaan asti kameran kanssa ja sitten jo satoikin lunta. Onneksi. Oli kyllä surkean näköistä eikä ollenkaan tuntunut helmikuulta. Oli turha kuvitella jalkoihin suksia tai pepun alle pulkkaa.

Nyt on satanut lunta ja voi sitä riemua, kun pääsee pulkkamäkeen, lumiukon rakentamiseen ja etenkin tuohon tien reunan lumikasaan peuhaamaan. Koska lumityöntekokuntoa ei ole vielä päässyt tämän talven aikana kohtottamaan, oli nuo viime viikolla sataneet lumet kova rypistys kunnon kohottamisessa. Hiki lensi ja ihan kunnon päiväunia piti nukkua lumitöiden päälle. Joskus ne päikkärit kestivät jopa koko päivän. Peukaloon tuli kipeä rakko, joka aukesi joka kerta lumitöitä tehdessä. Kipeä se on edelleen, mutta eilisten lumitöiden jälkeen ei enää tarvinnut sentään mennä sohvalle makaamaan. Lumityöntekokunto on nyt siis kohdillaan. Lisää lunta vain, tilaa sille on.

Uutta lunta odotellessa täytyy kierrellä karistelemassa enimpiä lumia pois joidenkin pensaiden ja havujen päältä. Painavat lumet ovat jo vääntäneet yhden pihavalon ja isosta männystä näyttä alin oksa olevan aivan maassa.

Mitäs sille keittiöremontille kuuluu

Hyvää kuuluu. Varsinainen remontti - tai se mitä siitä on jäljellä - ei ole edistynyt lainkaan, koska kaappien puunaaminen, siivoaminen ja järjestäminen on vielä vaiheessa. Tosin eilisen ja tämän päivän kokopäiväisen rypistyksen ansiosta alkavat tavaratkin olemaan paikoillaan. Ja kaaos on siirtynyt keittiöstä tupaan.

Kuvassa on vielä aamuinen kaaos. Se on siivottu tosiaan tuvan puolelle ja taitaa tuolla sivulla olla enää jäljellä jääkaapin ja uunin pesu.



Tosi paljon olen laittanut astioita ynnä muuta kirpputorilaatikkoon. Tosin lasikuppeja ja kulhoja lajitellessa huomasin itsessäni ikäviä himohamstraaja-piirteitä. Kun kaikki isommat ja pienemmät lasikulhot olivat levällään pöydällä ja niitä piti laittaa poistoon, huomasin selitteleväni melkein joka pytyn kohdalla, että tämä on perintönä siltä ja tämä tältä ja tämä on sitä ja tämä tätä. Työnsin kulhot takaisin vitriiniin ja päätin lajittelevani ne jonkun päivän aamuna, kun olen virkeämpi tekemään päätöksiä. Taidan tehdä niin, että Grapponiat pidän, mutta Pionit laitan kiertoon.

Kirpputoripöytäkin on jo varattuna muutaman viikon päähän. Tosin eilen tuli tehtyä yksi ostoskin - posliininen tattikulho. Onneksi en sentään sortunut minkäänlaiseen lasikuppiin.

Astiakaapit alkavat olla ojennuksessa. Ja niissä on jopa väljyyttä, mikä oli tavoitteenakin. Muumimukeille tuotiin autotallissa majaillut vitriinikaappi. Ne ovat nyt kaikki samassa paikassa ja helposti käyttöön otettavissa. Olen aika tyytyväinen uusiin kaappijärjestelyihin.

 
 
 


Kun kaapit alkavat olla ojennuksessa niin voin keskittyä seuraavaksi toiseen ongelmakohtaan eli verhoihin. Uudet pitäisi ommella, ompelukone on motissa ja kaiken päälle on kamalan vaikea valita minkälaisesta kankaasta verhot teen. Tällä hetkellä keittiön pikkuikkunassa roikkuu epämääräisenä myttynä kokeeksi vanha pussilakana. Se olisi aika kiva, mutta pitää vielä sovitella muitakin vaihtoehtoja. Ja mitäs sitten toiseen ikkunaan. No. Huomenna on jääkaapinpesupäivä ja viikonloppuna tapetoin, joten verhoasiaa pystyn vielä hiukan siirtämään.

Päivä hiihtämisen parissa

No ei nyt ihan koko päivää sentään. Mutta olihan tänään kuitenkin tämän talven eka kerta kun ulkoilutin peltosia. Ihana pikkupakkanen ja auringonpaiste. Niin me tytöt sitten lähdettiin hiihtelemään tuonne metsäladulle. Oli mukavaa. Näytti kaunis talvisää houkutelleen ladulle monta muutakin hiihtäjää. Ja kaikki vastaantulevat sekä ohittavat hiihtäjät olivat suu niin leveässä hymyssä. Eikä oltu ainoita, jotka napsivat kuvia. Jokaisen muun hiihtäjän kanssa vaihdettiin muutama sana. Ja noin ihanasta auringonpaiseesta oli kyllä mukava jutellakin.

Päivähiihtojen lisäksi Tyynellä oli illalla hiihdon seuramestaruuskilpailut. Siellä vierähti muutama tunti iltasella. Ja hyvinhän tyttö hiihti. Hopeamitali tuli. Nyt mitalisti on jo nukkumassa mitali kainalossa ja huomenna voin vain arvata, minkälaisen kaulakorun Tyyne laittaa kerhoon.

Ystävänpäiväviikonloppu

Ystävänpäiväviikonlopun olen viettänyt joko yksin tai Tyynen kanssa. Perheen pojat ovat olleet partioleirillä ja Tyynekin oli yhden yön ystävällään yökylässä. Nyt olen jo yhden leiriläisen hakenut kotiin, toinen on siellä vielä.

Ystävänpäiväkortit tai muut askartelut jäivät tänä vuonna tekemättä, ehkä juuri tuon partioviikonlopun vuoksi. Lapset sentään kunnostautuivat tekemällä kortteja tai muita sydänjuttuja ja antoivat niitä ystävilleen. Minäkin sain Toivolta kortin.

Mies osti minulle Arabian Ystävyys-sarjasta kannun. Sarja onkin ollut sopivasti tarjouksessa Citymarketeissa helmikuussa ja on kai aika monesta paikasta väliaikaisesti loppunut. Itse ostin nettikirpparin kautta sydänkulhon ja sekin kotiutui just sopivasti ystävänpäiväksi. Kukat jätettiin tänä vuonna hankkimatta, koska pienen keittiöremontin vuoksi paikat ovat niin epäjärjestyksessä, että se tuntui vähän turhalta. Ystävänpäiväpuolukkatortun aion sentään kohta mennä leipasemaan.

Vaikka sain nauttia viikonloppuna harvinaista herkkua ja olla yksin kotona, ei koko aika mennyt sentään sohvaperunameininkiin. Tietty kyllä istuin kutimet kädessä ja tuijotin kaikki digilaitteen Wallanderit, Shetlandsaarten murhat ja True Detectivet pitkälle pikkutunneille. Mutta kävin sentään uimassakin ja tänään päästiin tekemään kunnon lumityöt pitkästä pitkästä aikaa.

Ihanaa ystävänpäivää kaikille <3

Liina ja leipomista

Lauantaina ostettu lanka valmistui liinaksi sunnuntaina, pingottui sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, päättelyt hoitui maanantaina ja jo nyt tiistaina liina pääsi blogiin asti. Tässä kai voisi todeta sen vanhan moton, että ainoa heikkouteni on ääretön nopeuteni.

Lanka on Schachenmayr Fashion Tahiti, 99% puuvillaa ja 1% polyesteriä. Koska lanka on melko ohutta, taitaa tuo polyesterrihma olla hiustakin ohuempi tuolla prosenttina seassa. Virkkuukoukkuna oli perintökoukku kokoa 1,75. Noin pienellä koukulla en olekaan koskaan virkannut. Eipä se sen hankalampaa ollut kuin paksummallakaan koukulla. Paitsi tuo ihan alku, mutta se on hankalaa koukulla kuin koukulla.

Koska pitsiliinaa oli päästävä aika heti virkkaamaan ja kaikki mahdolliset omat kässälehdet ja ne pari vanhaa virkkauslehteä ovat jossakin paikassa x, piti malli etsiä netistä. Vaikka neulon sujuvasti englanniksi, virkkauslyhenteet ovat erit ja nyt ei maltti riittänyt alkaa niitä opettelemaan, vaan piti etsiä sellainen ohje, jonka ymmärsin heti. Ohje löytyi Kodin kuvalehden sivuilta ja on ollut näköjään vuonna 2012 kuukauden retro. Malli on vuodelta 1982. Tuli aika ihana liina.





Sitten se leipomisosuus. Koululaisella oli tänään koulussa ystävänpäivädisko nyyttäriperiaatteella. Saa viedä jotain leipomuksia, mutta pakko ei ole. Minä tietty heti innostuin tekemään jotain. Ensin ajattelin tehdä viimeisessä Yhteishyvässä olleen ohjeen mukaisia marianneleivoksia. Tein pohjan ja tilasin pari puuttuvaa ainesosaa mieheltä puhelimitse. Sitten vasta ajattelin, että leivoksia on hanka syödä diskossa ja tuleeko niitä tarpeeksi, kun meidän pitää verottaa siitä ensin pois pienet maistiaispalat.

Päätinkin tehdä tattarimuffinsseja. Ne kun on helpompi syödä ja kuljettaa kouluun. Tein vain puolikkaan taikinan ja laitoin ne pikkuvuokiin ja koristeeksi teeman mukaisesti sydämiä. Muffinssit käyvät monelle allergiselle koska ne ovat maidottomia, munattomia ja gluteenittomia.



Tattarimuffinssit

2 purkkia vauvan hedelmäsosetta tai 2 banaania tai jotain muuta hedelmää
2 dl sulatettua margariinia
1½ dl sokeria
2 dl tattarijauhoja
2 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta

Sekoita kaikki aineet. Paista 200 asteessa 15 minuuttia.

Niin ja ne marianneleivokset. Tein sitten nekin kun olin jo aloittanut. Ja koska oltiin sovittu, ettei tehdä laskiaispullia, ne saisivat korvata pullat. Illalla kuitenkin keskustelu pullista jatkui ja kävi niin, että mies innostui Tyynen kanssa niitäkin tekemään. Eli tänään on varsinainen herkkupäivä. Päiväteen kanssa otettiin marianneleivokset ja kohta laitan lapsille välipalaksi laskiaispullat. Ja iltapalaksi on sitten laskiaispullaa ja marianneleivoksia.

Minna harrastaa

Luin joku päivä sitten lehdestä erään haastattelun, jossa nainen sanoi harrastavansa lasten harrastuksiin kuljettamista. Samaistuin niin tähän. Vaikka en itse kuljeta lapsia joka harrastukseen, vaan mies tai joku muu hoitaa myös näitä kyytejä, olen silti melkoisen sidottu lasten harrastamiseen. Ainakaan kerholainen ei voi olla yksin kotona pitkiä aikoja ja onhan jonkun pidettävä huoli vähintään siitä, että lapsilla on asialliset vaatteet sun muut harrastukseen liittyvät tarvikkeet mukana. Ja ruoka tiukasti aikataulutettuna ennen harrastamista. Tosin aina ei tarvikevastaava ole ollut ihan ajan tasalla tehtävässään.

Lasten harrastamisen lisäksi harrastan säännöllisen epäsäännöllisesti sauvakävelylenkkejä. Viime viikolla aloitin toisenkin liikuntaharrastuksen eli pitkän tauon jälkeen uimisen. Uimahallissa uiminen ei ole ollut suosikkilaji oikeastaan koskaan ja syy on ainoastaan haju. Ei kloorin hajun, vaan itseään pesemättömien uimareiden hajun. Päätin nyt kuitenkin yrittää kestää sitä ja ostin kadonneen uikkarin tilalle uuden ja viime keskiviikkona menin koululaisen kanssa uimaan Tyynen kerhon aikana. Oli tosi mukavaa (vaikka muutama tyyppi haisikin) ja jaksoin jopa näin huonokuntoisena uida kilometrin. Tällä viikolla mennään uudelleen. Silloin uidaan sata metriä enemmän.

Jos on liikuntaharrastukset vähäisiä, niin kulttuuriharrastukset ovat vieläkin huonommalla osalla. Lahdessa vietetään tammi-helmikuussa Lasten Talvikarnevaaleja ja silloin yritetään ainakin käydä teatterissa, jos ei muuta ehditä. Tänä vuonna kävin Tyynen kanssa katsomassa Lahden Nuorisoteatterin Räsynuken ja viime perjantaina kummankin lapsen sekä ystävien kanssa Asemateatterin Bestikset Johanna ja Talo-Ulla. Voi kun tällaista kulttuuritarjontaa olisi useamminkin tarjolla. Tuollaiset noin tunnin kestävät näytelmät ovat just sopivan mittaisia katseltavia. Ja lippujen hinnatkin olivat ihan asialliset. Perjantaina olisi Pikkuteatterin vieressä ollut Pertti Kurikan Nimipäivien keikka, jonne mieli teki, mutta koska en ollut sitäkään asiaa sen tarkemmin etukäteen suunnitellut, tyydyin kotona kuuntelemaan koneelta pari kappaletta. Ehkä toisena päivänä sitten. Elokuviinkin olisi joskus kiva päästä. Vaikka Risto Räppääjää ollaan menossa katsomaan, voisin välillä käydä katsomassa jonkun sellaisenkin elokuvan joka on kielletty vaikkapa alle 16 vuotiailta.

Kaikenlaiset käsityökurssit ja kerhot ovat jääneet pois omista harrastuksista juurikin lasten harrastusten vuoksi. Eipä se kummemmin harmita, mutta  Pitsi & Palmikko -lankakaupan neuletapaamisiin olisi joskus kiva päästä. Vaikka viime vuonna taisin päästä vain yhteen tapaamiseen keväällä, kävin lankakaupan pikkujouluissa lauantaina. Oli tosi kiva nähdä tuttuja ja herkutella ja villatakkikin valmistui siinä ohessa muutaman rivin. Voi kun pääsisi useammin.

Ja koska lankakaupassa olin, ostin myös lankaa. Ihanaa värikästä Tahiti-puuvillaa. Sunnuntaina, kun päätin pitää välipäivän kaikenmaailman siivoamisessa ja keittiöjärjestämisessä, virkkasin langasta pitsiliinan. Seuraavaksi jatkan taas palapeiton yhdistämistä ja illalla neulon villatakkia pari kerrosta. Jos en nukahda kesken.

 

Keittiöremontti jatkuu

Minulla oli vielä viime sunnuntaina ajatus, että saan keittiön laatikot ja kaapit siivottua viikon aikana. Vaan eihän se niin mennyt. Vain kahtena päivänä ehdin tehdä asialle jotain. Kaikki laatikot ovat nyt järjestyksessä. Ensi viikolla ehdin ehkä saada yläkaapit ojennukseen.

Järkyttävän vanhoja päiväyksiä löytyi eräiden jauhopussien kyljistä. Myös melkoiset määrät ruokatarvikelaatikoiden pohjalla ollutta jyvää ja jauhoa joutui imurin kitaan. Enemmän kuin koskaan ikinä. Minkäänlaiseen liikkuvaan en onneksi törmännyt. Vain kattilalaatikossa oli kuollut kärpänen.

Nyt on kaikki melko vanhalla päivämäärällä olevat pussukat pöydällä ja tavoitteena on käyttää ne pois seuraavien päivien aikana. Aloitin tiistaina leipomalla tattarimuffinssit ja perjantaina upotin suklaapukkeja mutakakkuun. Pukit eivät olleet vanhalla päiväyksellä, mutta eihän nyt kukaan enää tähän aikaan vuodesta joulupukkeja syö.

Mies on ahkeroinut keittiöremontin kanssa ja enää taitaa olla jäljellä vain pieniä sähkötöitä. Minun tapetointiosuus on vielä kovin vaiheessa, koska tapetti pitää ensin tilata ja sitä ennen pitää valita oikea sävy mallipaloista, jotka ovat vielä postissa matkalla meille. Onneksi kaiken muun pystyy tekemään ennen tapetointia. Paitsi ne sähkötyöt.

Torstaina käytiin hakemassa keittiöön tarjoiluvaunu. Se on nyt pesty ja huomenna laitan sen paikoilleen.

Näyttäisi hyvältä, jos joka paikka ei pursuaisi keittiön tavaroita. Tavoitteena on saada kaikki kuntoon ennen talvilomaa. Siihen on vielä onneksi jokunen viikko aikaa.

 

Kirpputorilla

Kävin tiistaina ystävän ja Tyynen kanssa kirpputorikierroksella. Oli tämän vuoden ensimmäinen. Kaikanmaailman nettikirppiksillä olen kyllä roikkunut koko tammikuun - varmaan vähän liikaakin. Mutta olipa ihana päästä oikeille kirpputoreille ystävän kanssa, joka myös tykkää kirpputoreista. Tyyne alkoi toisen kirpputorin kohdalla valittamaan, ettei jaksa kävellä ja on tylsää, mutta olin varautunut tähän ja lahjoin tyttöä kahdessa erässä pipareilla, rusinoilla ja mehulla. Se sai ainakin isoimmat valitukset loppumaan. Ja koska kierroksella käytiin myös Kahvila Karirannassa kahvittelemassa, oli tiistai täydellinen.

Eikä tuolta retkeltä ihan tyhjin käsin palattu. Olin etukäteen päättänyt, että lapsille en osta vaatteita, koska niiden vaatelaatikot tursuavat niin, etteivät mene kunnolla kiinni. Mutta kuinkas siinä kävikään. Löytyi takki ja takki ja pusero ja mekko ja hanskat. Ne on jo pesty ja kuivattu, mutta en ole kuivausrummusta hakenut pois muuta kuin Tyynelle ostetut pehmolelut. Koska en saa niitä vaatteita enää mahtumaan minnekään.


 

Varsinaisia löytöjä näistä ei ole kuin Aarikan purkki Tuliainen ja muumimuki. Mukeja ostin kaksi, mutta toinen oli kuvaushetkellä pesussa. Purkki maksoi kolme euroa ja muki euron, kaikesta muusta maksoin ihan normikirpputorihinnat.

Riihimäen lasin Saga-laseja olen keräillyt ja Patinasta löytyi yksi. Sielläkin on ollut hinnoittelija, joka tietää lasin arvon. Enää en saanut viidelläkymmenellä sentillä vaan pulitin tästäkin kolme euroa.

Karhu-keittiöpurkin ostin, koska olen vielä kaipaillut yhtä kannellista. Liekö Patinaan tullut joku uusi hinnoittelusysteemi, mutta siellä on selvästi kaikki hinnat nousseet. Sielläkin oli noita keittiötölkkejä, jotka maksoivat ilman kantta kympin. Oman ostin Kontista kahdeksalla eurolla ja kannella. Että oli se siihen nähden löytö.

Ja kukallisia pullalautasiahan ostan aina, kun vastaan tulee sopuhinnalla. Kaiken tämän lisäksi toin koululaiselle tuliaisiksi Aku Ankan taskukirjan ja itselle Maapallon eläinkuvaston vuodelta 1954. Sen sivuilla on tarkoitus tapetoida vessa.

Kuvassa näkyvä kangas on verho, jonka ystävä toi minulle isomman kangasnipun kanssa. Verhoja on kaksi ja tuo olisi juuri sen värinen kangas, josta olen suunnitellut itselleni ulkoilutakkia. Saa nähdä, koska saan sellaisen tehtyä.

Finelin Kehäkukka kulho on ollut myös yksi haaveiden astia jo jonkin aikaan. Se löytyi fb-kirpparilta ja toimii tällä hetkellä keskeneräisen neuletakin kotina. Enää puuttuisi näistä haaveiden fineleistä vaalea Kehrä ja pari väriä Elisaa. Ja olisihan tietty kiva saada myös Sinivuokko ja Villiruusu, mutta niiden hinnat taitaa nousta jo niin koviksi, että haaveiksi saavat jäädäkin.



Muutama muukin nettikirppisostos olisi vielä, mutta ne on vielä putsaamatta ja kuvaamatta. Tänään mennään katsomaan yhtä tarjoiluvaunua ja yksi haaveiden Finel on myös postissa matkalla kotiin. Näistä vähän myöhemmin.

Lasten isoja villasukkia

Vaikka se Tyynen kadonnut villasukka löytyi tytön omien talvihousujen lahkeesta, tein silti toisetkin sukat. Vähän isommat, että mahtuvat myös ensi talvena. Olin jo koululaiselle neulonut sukat sitä ennen, nekin hiukka isot ja samasta syystä. Kasvunvaraa. Nyt on kummallakin uudet sukat ja taisivat olla melkoisen mieleiset.



Kuusivuotiaan reilut sukat on tehty kolmosen puikoilla Regia Fjord -sukkalangasta, jota olen hillonnut laatikossa, kun en ole raaskinut käyttää. No nyt se on korkattu, enkä ymmärrä, miksen ole neulonut sitä jo aiemmin. Sukassa on silmukoita 48 ja lankaa kului 60 g.

Tokaluokkalaisen reilut sukat on neulottu seiskaveikalla ja puikoilla 3.5. Lanka on liian paksua lapsen sukkaan, mutta koska löysin lankalaatikosta valmiin resorin, päätin hyödyntää sen ja siksi tein tästä langasta. En kyllä muista mitä ja miksi olen sellaisen joskus aloittanut, mutta ei sen niin väliä, nopeutui näiden sukkien neulominen yhden varren verran. Silmukoita sukassa on 44 ja lankaa kului 80 g. Kuviot on kettukarkkisukkaohjeesta, mutta koska en itse tykkää kelta-punaisesta, tein harmaa-mustat. Kettukuviot näkyy tuostakin ja poika tykkäsi.

Lasten sukkiin en tee vahvistettua kantapäätä koska a. se on aivan liian paksu b. se on ruma, koska se on paksu c. ei ne sukat ehdi kulumaan koska ovat käytössä niin vähän kun se jalka kasvaa ja d. jos ne kuluva, ne kuluvat varpaista eivätkä kantapäästä.

Näistä tuli hyvät tavissukat lapsille. Kumpikin lapsi leikkasi uusien sukkien kunniaksi varpaankynnet, etteivät ainakaan nämä sukat mene heti sieltä vapaista rikki.