Neulomisasiaa

Tänään singahdettiin bussilla Lahden keskustaan lankaostoksille Tyynen kanssa. Suuntana oli tietenkin Pitsi & Palmikko. Koska ei olla pitkään aikaan bussimatkailtu, en muistanut mennessä, että lapsien bussimaksuikäräja on muuttunut. Maksoin Tyynestä, vaikka vasta seitsemänvuotiaasta menee maksu. No, otetaan se sitten vuoden päästä takaisin. Kotimatkabussissa älysin sentään varmistaa asian kuljettajalta. Tai ohjaajalta, kuten Tyyne bussikuskia kutsuu.

Ostoslistalla oli paksumpaa sukkalankaa ja tiskirättilankaa. Sukkalangaksi löytyi Regiaa ja tiskirättilangoiksi teeteen bambua sekä vyyhti nokkoslankaa. Nokkoslanka onkin ihan uusi tuttavuus ja mielenkiinnolla odotan nokkostiskirätin käyttöönottoa.

Tyynen ostoslistalla oli kilpikonnalangat. En ymmärtänyt kotona koko kilpikonna-asiaa, mutta ajattelin, että se vielä selviää matkan varrella. Kaupassa sitten tajusin, että viime käynnillä tyttö oli nähnyt lankakaupassa virkatun kilpikonna-amigurumin ja halusi, että teen sellaisen. Langat ostettiin ja saatiin vielä ohjekin kaupan päälle.

Ja yksi heräteostoskin tietty tuli tehtyä. Lankakaupassa oli Katia Iris pellava-kimallelangasta tehty ihastuttava huivi joka houkutteli ostamaan kyseistä lankaa. Jos vaikka samanlaisen huivin saisin tehtyä. Joskus.




Uusia lankoja en saanut kuitenkaan vielä tänään puikoille tai koukulle. Tiskiräteistä piti aloittaa, mutta oli tuo luottotiskirättipyöröpuikko vielä kiinni edellisessä työssä, joka oli pakko tehdä loppuun. Valmista tuli, mutta innostuin kokeilemaan toisenlaisista langoista tiskirättiä ja nyt se odottaa vuorostaan keskeneräisenä.

Aika paljon on muutakin vielä kesken. Kaikki ne tänä talvena aloitetut sukat, huivit, lapaset, pipot, villahousut ja mitä kaikkea muuta. Ja entä ne jo joskus viime talvena aloitetut. Ja vieläkin vanhemmat.

Viime aikoina olen yrittänyt keskittyä vain kahteen vähän suurempaan urakkaan. Villatakkiin ja palapeittoon. Palapeittoa olen tehnyt pienen pienissä erissä päivisin. Palat on jo kiinnitetty, enää puuttuu reunakerros. Kohta on valmis. Villatakki on puolestaan tv-neule ja niin tappavan hidasta ja unettavaa neulottavaa että. Vaikka katselisin parikin tuntia telkkaa illassa ja neuloisin koko ajan, kerroksia kertyy ehkä kahdeksan. Se ei ole kovin paljon, mutta ihan kohta takki on jo kainalossa asti. Eli valmistuu valmistuu. Harmaan neuletakin helmassa ei ole kovin kummoista kuvattavaa, onneksi Esko tuli apuun linssiluteeksi.




Vaikka kovin hitaasti nyt etenee neuleet, on sentään yksi nopea välityökin tullut tehtyä. Pojalle virkattu pipo. Ohje löytyy Pirkan sivuilta. Olen tehnyt samanlaisia pipoja aikaisemminkin. Niistä on tällä hetkellä käytössä enää ruskea pipo Tyynellä. Harmaa taisi hävitä ja vaaleanpunainen kävi pieneksi. Tässä pipossa oli lankana teetee Sara 100% merinovillaa. Ei kutita edes herkkää päätä. Tupsu on tehty jostain mistä lie mustasta langasta. Koukku oli numero 6, mutta laitoin silmukoita hiukan ohjetta enemmän, että mahtuisi isommallekin lapselle. Hattu onkin hiukka iso pienelle miehelle, mutta pää kasvaa vielä ja tuo on kuulemma paras pipo muulloin, paitsi silloin kun juoksee, koska se valuu silmille. Onko lapsilla muka joskus joku sellainenkin hetki, kun ne ei juokse?