Valmis pipo, vaiheessa vaikka mitä

Joulukuisen Porvoon retken tuliaisina ostin lapsille heidän itsensä valitsemat pipolangat. Edellisen Porvoon retken itse valitsemistaan langoista lapset saivat lapaset. Ensi kerralla ostoskoriin hyppää luultavasti sukkalangat.

Pari iltaa telkan katselua ja yhden oman kylän uudelleen käynnistetyn neuletapaamisen pipo vaati valmistumisajakseen. Aika nopea neulottava.



Eskarilaisen pipo

Lanka: Sublime Baby Cashmere Merino Silk DK ja tupsuun Nallea.

Puikot no 3,5.

Lankaa kului 70 g. Ehkä. En ole punninnut pipoa, enkä just nyt pääse punnitsemaan, koska pipo on tytön päässä ja tyttö on eskarissa. Kulutus on villi veikkaus sen perusteella, miten paljon lankaa jäi jäljelle.

Kuvasta jo näkeekin miten tämä on tehty. 1o 1n resori, vuorotellen muutama kerros oikein ja muutama kerros nurin. Peruspipo tytön toivomilla väreillä ja sillä erityisen toivotulla keltaisella tupsulla.

Oli tosi ihana lanka neuloa ja varmasti ihanan pehmeän tuntuinen myös käytössä. Ja tämähän on ollut jo kovassa käytössä, koska oli tytön päässä vuorokauden kestäneellä partioleirillä, missä olivat ulkona yötä lukuun ottamatta koko ajan. Ja vaikka pipo viettikin nuotion äärellä pitkät pätkät, ei se - kummallista kyllä - haise savulle. Joten tyytyväinen pitää tähän olla.



Kolmasluokkalainen valitsi itselleen saman pipolangan, tosin eri värisen. Pipon neulominen on jo aloitettu, mutta nyt on käynyt niin, että olen nukahtanut iltaisin sen verran aikaisin, että ei näytä ihan niin  pian valmistuvan kuin tyttöpipo. Vaiheessa on, mutta toivottavasti ei enää pitkään.



Kovin hyvin ei ole edistynyt tämäkään, jo viikko sitten aloitettu huivi. Viikon takaisesta ei yhtään. Hävitin jo ohjeenkin tässä välillä ja paniikki iski, että mitäs nyt, koska en muistanut mikä ohje oli kyseessä, enkä edes sitä, mistä sen olin tulostanut. Enkä ole vielä kirjannut huivista mitään neulevihkooni. Tässä taas näkee sen, että vihkosta on hyötyä vain jos sitä muistaa täyttää.

Ohje kuitenkin löytyi, mutta huivi ei ole edistynyt. Tavoitteena on saada se äitienpäivään mennessä valmiiksi. Hyvä ja realistinen tavoite, jopa minulle.



Ystävänpäiväsukkien neulominen sai vanhan kirjoneuleinnostuksen taas pintaan. Langanohjain helpotti minulla kirjoneuleen nelomista niin paljon, että olen siitä nyt ehkä pikkuisen liikaakin innoissani. Seuraava Niina Laitisen KAL alkaa olikohan se nyt palmusunnuntaina, joten tässä on aikaa tehdä jotain muuta ennen sitä.

Ihania kirjoneuleohjeita löytyy Lumi Karmitsan kirjasta Villit vanttuut & vallattomat villasukat. Aluksi kuvittelin tekeväni siitä vaikka ja mitä. Sitten ajattelin, ettei niistä mitään tule. Nyt taas ajattelen tekeväni lähestulkoon kaikki. Aloitettu on jo yksillä villeillä vanttuilla. Vallattomat villasukat pääsevät myös ihan kohta puikoille. Niistä tai niiden langoista ei ole nyt vielä kuvaa, koska langat pitää kaivella lanka-arkun pohjalta ja sen homman taidan suosiolla jättää huomiselle. (Koska kohta pokemonmetsälle ja sitten on jo ilta eikä silloin enää mitään lankoja jaksa kaivella.)



Sitten on vielä näistä keskeneräisistä tai melkein keskeneräisistä jäljellä yksi. Melkein keskeneräinen eskarilaisen neuletakki. Siksi melkein, kun sitä ei ole vielä edes aloitettu. Langat on ja ohje on, puikot pitää vielä etsiä.



Näitä neulon tai virkkaan just nyt. Keskeneräisiä on paljon enemmänkin, mutta nämä pitää saada ekana pois alta. Jospa sitten vihdoinkin jatkaisin loppuun asti jonkun oman kesken olevan neuletakin. Joita on muuten just tällä hetkellä neljä kappaletta.

Uusilla puikoilla uudet sukat

Lankakaupan Facebook-sivuilla oli suunnilleen viikko sitten postaus upouusista Prymin sukkapuikoista, jotka alkoivat heti kiinnostaa. Ihan en siltä istumalta lähtenyt niitä hakemaan, mutta lauantaina oli kaupoille muutakin asiaa ja silloin puikot tarttuivat mukaan.

Uusissa Prym Ergonomics puikoissa on pisaran muotoinen pää ja kolmion muotoinen keskiosa. Eli tarkoitus on olla nivelystävällinen, langan luistaa hyvin puikolla ja pisarakärki ei hajota lankaa neulottaessa. Prymin omilla sivuilla on mainiosti kerrottu asia: Uuden sukupolven neulepuikot ovat kevyet, joustavat ja täydellisesti muotoillut. Koe uusi neulomiskokemus.

Ja todellakin. Uusi kokemus on nyt koettu. Käteen siitä ekasta kokemuksesta jäi villasukat eskarilaiselle.



Puikot olivat hyvät, vaikka ihan tajunnan räjäyttävää neulekokemusta en näillä saanut. Osasyyn voisin varmaan pistää langan piikkiin. Sukat on tehty nitkunnatkunnallesta ja varmaan joku pehmeämpi lanka olisi liukunut puikoilla paremmin. Voisiko joku puikkotehtailija tehdä vaikka sellaiset uuden kokemuksen puikot, joilla olisi miellyttävä neuloa näitä novitalaisia lankoja? Mission impossible?

Lanka ei siis luistanut mitenkään erityisen hyvin puikoilla, joka johtunee langasta, eikä puikoista. Lisäksi ekana iltana, kun oikein innostuin näillä pidempään neulomaan, kädet hikosivat. Ja sitä ei normaalisti tapahdu. Liekö puikkojen materiaalin (muovi?) ansiota vai puikkojen ja langan yhteisesti aiheuttamaa, en tiedä, mutta ei ollut kivaa.

Pienen järkytyksen koin puikkojen ekoilla neuleriveillä, kun totesin niiden olevan järkyttävän taipuisat. En juurikaan purista puikkoja heikoista käsivoimista johtuen, mutta nämä taipuivat neuloessa ihan mutkalle. Siihen kyllä tottui neulomisen edetessä, eikä se minua mitenkään häirinnyt. Enemmänkin häiritsi se, että kavennuksia oli näillä letkuilla kamalan vaikea tehdä. Käsiala on löysää, mutta siitä huolimatta oli hankalaa.

Hyvää näissä oli keveys. Tosin puiset ja hiilikuituiset ovat myös kevyitä, joten se ei mitenkään ylivoimaista näistä puikoista tehnyt. Mutta puikkojen pisaranmuotoiset päät olivat ihan ylivedot. Tykkäsin kovasti. Niiden kanssa oli kiva neuloa, lanka ei hajonnut. Ja erityisesti sen huomasi silloin, kun jouduin toista sukkaa hiukan purkamaan. Silmukoiden noukkiminen puikoille näiden kanssa oli helppoa.

Ei Prymin pisarakärkisistä omia ykkössuosikkeja kuitenkaan tullut. Neliskanttiset puiset ovat edelleen omiin käsiin parhaat. Mutta ei nämä puikkolaatikkoon pölyttymäänkään jää kuten vaikka metallipuikot. Pitää kokeilla seuraavaksi pehmeämmällä langalla, josko sitten luistaisi paremmin. Käyttöön nämä on kuitenkin hankittu.

Niin ja ne sukat. Nalle Taika -langasta kolmosen uusilla Prym Ergonomicseilla seitsemänvuotiaan jalkaa sopivat. Lankaa kului noin 50 g. Tyttö itse valitsi kaupasta langan, joten on myös sukkiin enemmän kuin tyytyväinen. Minun rakkaat sukkani. Pidän näitä joka päivä ja aion pitää kesälläkin joka päivä. Se jos joku räjäyttää tajunnan.

Kolmasluokkalaisen lapaset

Viimeisin valmistunut neule on lapaset koululaiselle. Nalle langasta, puikoilla 3 ja lankaa kului 50 g. Eipä niistä sen enempää.

Huomenna olisi taas joulukuun eka päivä ja blogissa avautuu perinteinen joulukalenteri. Tänä vuonna aion pitää huolen, että joka päivä luukku aukeaa. Viime vuonna muut joulukiireet hiukan haittasivat, eikä luukku auennut ihan joka päivä. Vaikka useimpina päivinä kuitenkin. Nyt on askarteluja valmiina jo sen verran iso joukko, että luulisin ehtiväni kaikki luukut aukaista. Jännitettävää siis riittää.

Peppi Pitkätossu

Eskarissa oli tänään naamiaiset. Vaikean pukuvalinnan - poliisi, Pitkätossu, merirosvo, noita - jälkeen tyttö päätti olla Peppi Pitkätossu JOS kadoksissa ollut herra Tossavainen löytyy. Apina löytyi ja eilen illalla ompelin peppiessun ja Tossavaiselle liivin. Onneksi varastossa on paljon vanhoja värikkäitä lakanoita ja onneksi tytöllä on paljon värikkäitä vaatteita. Oli helposti valmistettava asu. Varsinkin kun aikaa oli melko niukasti.

Eskarin naamiaisdiskon jälkeen näyttäisi puku olevan aika kova juttu myös nyt kotina. Naamiaiset jatkuvat varmaan iltaan asti.

Asioita

Arki

Kaksi viikkoa ollaan eletty taas arkea, kun koulu alkoi. Olen iltaisin niin väsynyt, että nukahdan sohvalle. Joskus jo yhdeksältä. Viime viikolla yritin katsoa joka ilta boksille nauhoitettua Poirotia, mutta aina uni voitti. Viisi iltaa siinä meni. Keskimäärin parikymmentä minuuttia per ilta pysyin siis hereillä.

Niin paljon kun olenkin odottanut tätä omaa aikaa, jota ei melkein yhdeksään vuoteen ole juuri ollut, en osaakaan yhtäkkiä tehdä mitään. Ensimmäinen viikko meni täysin ihmetellessä. Viime viikolla istuin neljässä paikassa kahvilla, ei hullumpaa sekään. Tällä viikolla päätin ryhdistäytyä, mutta ei se ainakaan vielä näin maanantaina onnistunut.

Harmittaa sekin, kun blogipäivitykset ovat jääneet täysin tekemättä. Asioita olisi ollut ja on edelleenkin, mutta en nyt viitsi enää tänne laittaa kuvia kukista, jotka eivät enää kuki. Tämän asian kanssa on nyt tarkoitus vähän ryhistäytyä. Ahkerampaa bloggaamista luvassa.

Nivelreuma

Viime viikolla oli myös puolivuotiskatsastus reuman osalta. Siinä ei mitään ihmeellistä ilmennyt. Olin ekaa kertaa ikinä luuntiheysmittauksessa ja ainakaan vielä ei ole syytä huoleen. Seuraava luuntiheyskontrolli on 3 - 5 vuoden päästä. Lääkitys pysyi samana, vaikka hiukan toivoinkin taas pientä vähenemistä. Fysioterapeutti ei torunut kun en ole käyttänyt kaulatukea ja kerroin laiskanlaisesti jos ollenkaan tehneeni niskan kuminauhajumppaa. Sain jopa kehut rehellisyydestä. Seuraava käynti on taas yhdeksän kuukauden päästä. Sekin on jo jotain, ettei tarvitse puolen vuoden välein käydä.

Junasukat

Ystävä sai ihastuttavan pienen tytön, jolle olin jo keväällä neulonut sukat ja hankkinut helistimen. Vein ne viime viikolla.





Puutarha

Avoimet puutarhat -päivän jälkeen tuli melkoinen kyllästyminen koko aiheeseen. Jossain välissä jaksoin innostua suunnittelemaan istutusten muutoksia, mutta se innostus ei kauan kestänyt. Nyt olen taas saanut motivaation takaisin ja tehnyt vaikka minkälaisia suunntelmia. Ne toteutetaan ensi keväänä. Tällä hetkellä kukkivat hortensiat ja myöhäisemmät jaloangervot. Väriä on myös pihlajassa ja villaheidessä sekä muissa marjoissa.

Meillä oli omenapuu täynnä omenoita, mutta syötäväksi sieltä kelpasi vain muutama kappale. Viime vuonna äitienpäivälahjaksi saadussa pilariomenapuussa on sen sijaan kauniit sileät ja tasaiset omenat. Viisi kappaletta. Vielä odottelen hiukan aikaa ennen 'Punaisen helminauhan' maistamista. Onneksi olen parilta ystävältä saanut omenoita ja ollaan päästy herkuttelemaan välipalaompuilla, omenapiirakalla, omenapaistoksella ja omenapannukakulla.






Mustilan taimitori

Lauantaina käytiin ystävän kanssa Mustilan taimipäivällä. Etukäteen ei ollut ajatuksia mistään taimista ja olin päättänyt pysyä vaatimattomalla linjalla, mikä melkei toteutuikin. Muutama perenna löytyi taimipäivän myyjien myyntipisteistä. Mustilan omasta myymälästä tarttui sitten pari puuta (joita ei enää pitänyt meille ostaa ensimmäistäkään) ja ruusu. Mutta olin niin edullista, että olisi ollut hullua jättää ostamatta.

Oltiin jo etukäteen sovittu, että mennään kuuntelemaan hortensialuento. Se olikin kiinnostava. Etenkin luennon loppupuolella esitelty kesähortensia 'Bougie' sai meidät kummankin tärisemään innosta. Käytiin katsastamassa pensas livenä arboretumissa ja olihan se ihan älyttömän kaunis. Sovittiin, että jos jompi kumpi jossakin taimiliikkeessä törmää kyseiseen pensaaseen, ostaa saman tien kaksi, kummallekin omat. Tuo hortensia kun ei ole ihan se yleisin eikä siihen varmaan törmää kovinkaan monessa paikassa. Mutta voi mikä tuuri meillä kävi. Arboretumin vieressä sijaitsevassa puutarhamyymälässä oli kyseinen pensas myytävänä ja vieläpä juuri sopivasti kaksi kappaletta. Eipä siitä innostuksen tärinästä meinannut lopputa tulla, kun tuo ihana kasvi löytyi saman tien. Oman istutin tänään ja toivon, että sopivaan paikkaan.





Mökkiviikonloppu

Mustilasta suunnistin itseni suoraan mökille. Ei olla oltu siellä koko kesänä ja lapsille sekä heidän kaverilleen olin luvannut yhden mökkiviikonlopun. Se toteutettiin nyt. Oli kyllä mainio mökkeilykeli. Kova tuuli lauantaina ja sähkötkin katkesivat illalla, mutta uimassa lapset kävivät monta kertaa ja aurinko kuitenkin paistoi. Ja tuuli piti huolen siitä, ettei ollut ötököitä. Sunnuntaina olikin samanlainen kiva keli ilman sitä tuulta. Tosi mukava mökkiviikonloppu.





Koti

Jos on arjen alkaminen vienyt oman aikansa, oli myös viimeinen lomaviikko täynnä. Meillä käytiin ottamassa muutama kuva sisällä ja koti oli pakko saada senlaiseen kuntoon, ettei joka paikassa lojunut tavaroita. Viikko meni siivotessa ja järjestellessä. Mutta kerrankin on kesän jälkeinen puunaaminen tehty ajoissa eli pölyt on pyyhitty sieltäkin, mistä ne pyyhitään kerran vuodessa.

Neulepusero tokaluokkalaiselle

Tammikuun alku tuo tullessaan valmistuneita neuleita. Seuraavaksi on esittelyvuorossa tokaluokkalaiselle tehty neulepusero, joka valmistui juuri sopivasti ennen pakkasten alkua. Puseron on ollut käytössä pari viime viikkoa melkein joka päivä - ja on ollut mieluinen.

 


Ohje puseroon lötyy kirjasta Kaikki lähti lapasesta! ja mallin nimi on Illike. Pusero on tehty suurimman ohjeen mukaan, mikä on tarkoitettu 7-vuotiaalle, mutta koska minulla on iso käsiala, tästä tuli reilu seitsenvuotias, mikä oli tarkoituskin.

Langaksi valikoitui Drops Karisma, joka on 100% villaa. Erilaisia lankoja testattiin pojan kanssa ja tämä oli sellainen, missä osui värit kohdilleen ja mikä tärkeintä - se ei kutita. Neuleen voi myös pestä koneen villapesuohjelmalla, mutta koska se on pusero ja täyttä villaa, ei pesua varmaan kovin usein tarvitse.

Neuloin puseron nelosen pyöröillä ja lankaa kului vajaa puoli kiloa. Yksi kerä harmaata ja hitunen sinistä jäi jäljelle, joten onnistuin aika hyvin langankulutusarviossa, vaikka taas jännittikin, että riittääkö. 




Pusero on reilun kokoinen tokaluokkalaiselle, ei kuitenkaan liian iso. Kun muotoilin tuota kosteana, tuli venytettyä hiukan ehkä liikaa tuota vartalo-osuutta. Mutta se hyvä puoli on reilussa puserossa, että se sopii varmasti vielä ensi talvenakin ja ehkä jopa seuraavana. Ainakin hihoissa on vielä varaa venytykseen.

Tämä olisi valmistunut nopeasti, jos en olisi pitänyt välissä yhdeksän kuukauden taukoa. Ohje oli selkeä ja tykkään siitä, että pusero valmistuu yhtenä kappaleena eikä tarvitse ommella paloja yhteen. Tässäkin on pienet saumat ainoastaan kainaloissa. Olen tähän tosi tyytyväinen. Ja niin on tokaluokkalainenkin.

Vappu

Vapun aatonaattona oli naamiaiset kerhossa ja koulussa sekä vielä illalla koulun diskossa. Tänä vuonna selvisin helpolla naamiaispukujen kanssa. Koululainen halusi saman poliisin puvun, jonka tein kerhon naamiaisiin kaksi vuotta sitten. Vähän oli puseron hihat lyhyet, mutta muuten mahtui hyvin. Ainoa panostus pukuun oli uusien käsirautojen ostaminen. Tyyne halusi olla prinsessa ja ihan vahingossa löytyi muutama viikko sitten kirpputorilta parilla eurolla prinsessamekko, joka tietysti oli tytöstä aivan ihana. Kruunun olen ostanut kässämessuilta muutama vuosi sitten ja valtikka on tuliainen oikeasta kuninkaanlinnasta Lontoosta. Ja prinessan puku oli valmis.



Vappuaattoaamuna leivoin Tyynen kanssa munkkeja ja pääsiäispupusuklaapipareita. Pääsiäispupu siksi, että lapsilta pääsiäiseltä jääneet suklaapuput olivat ainoa suklaa, mitä talosta löysin. Tuli aikamoisia herkkuja.

Virittelin ilmapallot kuistille ja tuvan lamppuun. Lapset kavereineen laittoivat serpentiinit. Serpentiinikoristelua onkin aivan joka puolella. Tänä vuonna sovittiin, ettei osteta foliopalloja. Minkäänlaisia vastaanväitteitä ei tullut - tavalliset ilmapallot ovat kuulemma parempia. Olen tästä päätöksestä tosi iloinen ja uskon, että meidän osalta on foliopallojen ostaminen sitten tässä.

Iltapäivällä lähdettiin käymään Lahden vapputoria katsastamassa. Uudistettu tori olikin täynnä kaikenlaista mielenkiintoista. Valokaivo ja jätskikoju tuli tarkastettua tarkemmin.





Vapun päivänä lähdettiin ensin käymään minun vanhalla kotipaikalla. Vietiin sinne yksi ylimääräinen hylly ja tuotiin vastaavasti yksi kaluste takaisinpäin. Lapset säntäilivät edestakaisin hurjalla vauhdilla, koska oli kiire nähdä taas ihan kaikki. Jokaisessa rakennuksessa käytiin ja ne kaikki samat jutut katsastettiin. Sinivuokot kukkivat joka puolella ja suunnittelin, että kaivan sieltä narsissit omaan pihaan ensi kerralla kun käydään. Autoretkellä kun oltiin, sain pitkästä aikaa neulottua sukkaa apukuskin paikalla. Enkä tällä kertaa onnistunut hävittämään puikkoa.


 


Seuraava vappuretkikohde oli perinteisesti mökki. Ja ihan sama juttu sielläkin. Hurjalla vauhdilla piti taas kokeilla kaikki mökin lelut, tutkia paikat ja uittaa veneet. Jostain kaivettiin mökkipyöräkin esille ja kinasteltiin samoista leluista ja siitä kumpi heittää tikkaa ensin.

Mökillä syötiin pitkä lounas. Vartaita, kuumia koiria, perunasalaattia, papudippiä ja naksuja, paukkumaissia sekä tietty simaa, kahvia ja munkkeja. Ruokailun jälkeen siivottiin kevyesti pihaa. Haravoitiin pahimmat roskat ja saksittiin alas vanha idänvirpiangervokasvusto.

Mökillä kukkivat sinivuokot, valkovuokot ja idänsinililjat. Kaivoin scilloja vähän kotiinkin, kun niitä ei vielä omalla pihalla ole kuin jostain vahingossa eksynyt yksi kappale.

Oli taas mukava vappu.








Kun koko päivä vietettiin ulkona, oli kotimatkalla autossa aika väsynyttä porukkaa. 

Vauvan asusteita

Ystävä sai pienen ihanan pojan, jolle neuloin jo hyvän aikaa ennen syntymää pienet asusteet. Tyynen vesirokko siirsi vauvankatsomisvierailua ja kyllä tuntui pitkään kestävältä taudilta. Mutta eilen vihdoinkin päästiin katsomaan vauvaa ja viemään vauvatuliaiset.

Junasukat on tehty Novitan Woolista no 3 puikoilla. Lankaa kului 40 g. Mitä näistä nyt sanoisi. Junasukat on junasukat ja pysyvät hyvin vauvan jaloissa. Muita en enää edes vauvalla kokeilisi.

Vauvan lapaset ilman peukaloa on teetee Sallasta 3,5 puikoilla. Lankaa kului 20 g.  En tiedä tuliko vähän pienet kun tein ihan mututuntumalla silmukkamäärät. Jos ei mahdu enää ensi syksynä, niin pitää kai sitten toivoa, että tulisi kylmä kevät ja vauva ehtisi käyttää näitä edes hetken.

Asusteet saa pestä 40 asteessa ja toivon sen ensimmäisen pesun jälleen kerran tasoittavan epätasaista neulepintaa.