Valmis pipo, vaiheessa vaikka mitä

Joulukuisen Porvoon retken tuliaisina ostin lapsille heidän itsensä valitsemat pipolangat. Edellisen Porvoon retken itse valitsemistaan langoista lapset saivat lapaset. Ensi kerralla ostoskoriin hyppää luultavasti sukkalangat.

Pari iltaa telkan katselua ja yhden oman kylän uudelleen käynnistetyn neuletapaamisen pipo vaati valmistumisajakseen. Aika nopea neulottava.



Eskarilaisen pipo

Lanka: Sublime Baby Cashmere Merino Silk DK ja tupsuun Nallea.

Puikot no 3,5.

Lankaa kului 70 g. Ehkä. En ole punninnut pipoa, enkä just nyt pääse punnitsemaan, koska pipo on tytön päässä ja tyttö on eskarissa. Kulutus on villi veikkaus sen perusteella, miten paljon lankaa jäi jäljelle.

Kuvasta jo näkeekin miten tämä on tehty. 1o 1n resori, vuorotellen muutama kerros oikein ja muutama kerros nurin. Peruspipo tytön toivomilla väreillä ja sillä erityisen toivotulla keltaisella tupsulla.

Oli tosi ihana lanka neuloa ja varmasti ihanan pehmeän tuntuinen myös käytössä. Ja tämähän on ollut jo kovassa käytössä, koska oli tytön päässä vuorokauden kestäneellä partioleirillä, missä olivat ulkona yötä lukuun ottamatta koko ajan. Ja vaikka pipo viettikin nuotion äärellä pitkät pätkät, ei se - kummallista kyllä - haise savulle. Joten tyytyväinen pitää tähän olla.



Kolmasluokkalainen valitsi itselleen saman pipolangan, tosin eri värisen. Pipon neulominen on jo aloitettu, mutta nyt on käynyt niin, että olen nukahtanut iltaisin sen verran aikaisin, että ei näytä ihan niin  pian valmistuvan kuin tyttöpipo. Vaiheessa on, mutta toivottavasti ei enää pitkään.



Kovin hyvin ei ole edistynyt tämäkään, jo viikko sitten aloitettu huivi. Viikon takaisesta ei yhtään. Hävitin jo ohjeenkin tässä välillä ja paniikki iski, että mitäs nyt, koska en muistanut mikä ohje oli kyseessä, enkä edes sitä, mistä sen olin tulostanut. Enkä ole vielä kirjannut huivista mitään neulevihkooni. Tässä taas näkee sen, että vihkosta on hyötyä vain jos sitä muistaa täyttää.

Ohje kuitenkin löytyi, mutta huivi ei ole edistynyt. Tavoitteena on saada se äitienpäivään mennessä valmiiksi. Hyvä ja realistinen tavoite, jopa minulle.



Ystävänpäiväsukkien neulominen sai vanhan kirjoneuleinnostuksen taas pintaan. Langanohjain helpotti minulla kirjoneuleen nelomista niin paljon, että olen siitä nyt ehkä pikkuisen liikaakin innoissani. Seuraava Niina Laitisen KAL alkaa olikohan se nyt palmusunnuntaina, joten tässä on aikaa tehdä jotain muuta ennen sitä.

Ihania kirjoneuleohjeita löytyy Lumi Karmitsan kirjasta Villit vanttuut & vallattomat villasukat. Aluksi kuvittelin tekeväni siitä vaikka ja mitä. Sitten ajattelin, ettei niistä mitään tule. Nyt taas ajattelen tekeväni lähestulkoon kaikki. Aloitettu on jo yksillä villeillä vanttuilla. Vallattomat villasukat pääsevät myös ihan kohta puikoille. Niistä tai niiden langoista ei ole nyt vielä kuvaa, koska langat pitää kaivella lanka-arkun pohjalta ja sen homman taidan suosiolla jättää huomiselle. (Koska kohta pokemonmetsälle ja sitten on jo ilta eikä silloin enää mitään lankoja jaksa kaivella.)



Sitten on vielä näistä keskeneräisistä tai melkein keskeneräisistä jäljellä yksi. Melkein keskeneräinen eskarilaisen neuletakki. Siksi melkein, kun sitä ei ole vielä edes aloitettu. Langat on ja ohje on, puikot pitää vielä etsiä.



Näitä neulon tai virkkaan just nyt. Keskeneräisiä on paljon enemmänkin, mutta nämä pitää saada ekana pois alta. Jospa sitten vihdoinkin jatkaisin loppuun asti jonkun oman kesken olevan neuletakin. Joita on muuten just tällä hetkellä neljä kappaletta.